16.10.2016 Mies pilasi tukkani – katso kuvat!

Liekkö ollut sillä iPadilta pyörivällä Gnistan-MuSa -futispelillä (kotikaupunkimme joukkue pelasi noususta ykköseen) jotain tekoa siihen, että miehellä vähän keskittyminen herpaantui hänen alkaessaan ajella tukkaani eilen. 

Ensin kuului tuttu koneen surina ja heti perään miehen suusta kirposi melkoisen kova äänisesti, että "voi viiiiittttuuuuuu!!!".

Ja kun käännyin katsomaan takanani häärivää parturiani, näytti hän tältä:

Mies otti puhemileni ja nappasi minulle kuvan vahingosta. Ja se näytti tältä:

Mulla on nuo sivut ja takaosa ajeltu yleensä joko 6mm tai jopa 9 mm terällä, mutta mies tuuppasi ekan skraidun ajatuksissaan mitalla 0mm kuten aina omatkin hiuksensa ajelee. 

Jos joku odotti nyt tähän selostusta miten minä aloin huutaa, raivota ja itkeä, niin väärässä oli. Nauratti vaan ihan pirusti. Mies on hoitanut tätä hommaa onnistuneesti jo puolentoista vuoden ajan ja tätäkin onnettomuutta on jo joskus vähän ennusteltu, että mahtaako joskus lipsahtaa vähän liikaa. No nyt lipsahti. Totesin vaan, että hyvä että aloitti homman niskasta eikä vaikkapa tuosta vasemmalta ohimolta. Huomenna on nimittäin taas #Evekin kuvaukset, niin se olis ollut suoraan kohti kameraa, mutta takatukka ei koskaan näy kuvissa.

Ihan kokonaan ei kuitenkaan haluttu nahkaan saakka lyhentää, joten mies koitti häivytellä vahinkonsa rajoja hieman ajelemalla ihan vierestä lyhyemmäksi kuin sivuosien 6 milliä. Tuollainen vehkeen mallinen kolo sinne niskaan sitten jäi. 😀

Jaoin tästä mielestäni kovin hauskasta kämmistä eilen kuvan sekä Instagramiin että Faceen ja kommenttien ja kauhisteluiden perusteella asia vaikutti muiden ihmisten mielestä huomattavasti vakavammalta kuin omasta mielestäni. Osa ehdotteli, että koloa voisi koittaa kaunistella ajelemalla siiliin jotain muuta kuviota. Mutta sehän nyt vasta noloa ois jos joku luulis, että olisin ihan itse halunnut tuonne jotain kamalan näköisiä kiekuroita ja kuviointeja. Tällanen rehellinen vahinko on mun näkökulmasta huomattavasti vähemmän nolo kuin sellainen Ronaldo-tukka! 😀

Joku epäili myös, että nyt taitaa olla edessä turbaanikausi. (No en ajatellut että tätä tarttis erityisesti peitellä) Ja kyseltiin sitäkin, että joutuiko mies pakenemaan ja lujaa (ei joutunut) ja voisinko enää luottaa hiusteni leikkuuta Tommin käsiin (saa ja joutuu leikkaamaan edelleen). Selkeästi hiukset koetaan aika vakavana juttuna. 

Mä luulen, että tukka on vakavampi paikka niille, joilla sitä on paljon ja pitkästi. Heille joku saksien lipsahdus voi tarkoittaa sitä, että takaisin samaan tilanteeseen päästäkseen on odotettava jopa vuosia. Minun frisyyrissäni tuo lipsahdus tarkoittaa vain muutaman viikon mittaista odottelua, että sänkeä on sen verran, jotta sen voi tasoittaa.

En muutenkaan ole ottanut hiuksiani koskaan ihan hirmuisen vakavasti, vaan olen aina ajatellut niin, että se on uusiutuva luonnonvara. Kyllä on vuosien varrelle mahtunut jokunen sellainenkin hiusmalli, joka ei sitten toteutettuna ollutkaan niin hyvä kuin ajatuksen tasolla (esim se luokioikäisenä vedetty kohtuu lyhyt koko pään siili ei nyt ehkä ollut ihan hitti), mutta silloin on aina aatellut vain, että nopeastihan tuo kasvaa.

Pidän hirmuisesti nykyisestä hiusmallistani, mutta en usko, että itkisin lohduttomasti, vaikka jostain syystä joutuisin letistäni luopumaan ja aloittamaan ns. tukan kasvatuksen taas alusta. Hiukset ovat toki iso osa ulkonäköäni, mutta I'm not my hair. Sama nainen sitä on edelleen, vaikka niskatukassa komeileekin kyrvän muotoinen kolo. 😀

Kommenttiboksiin toivotaan tarinoita hiusmokailuista!