04.10.2016

Posted at 19:37h in Yleinen by
0 Likes

Eilen mun instagramissa näkyi vaaleanunainen pilkku-paita ja nyt olisi vuorossa pilkkuja mustalla pohjalla. Ei oo tämmösiäkään juuri aiemmin mun päällä näkynyt.

Nyt on menossa selkeästi uusien asioiden aikakausi. Olen alkanut syömään sienuruokia (siis jopa itse niitä haluamaan), löysin viikonloppuna oluen, josta pidin (Hiisi Panimon Kratti-niminen mustaherukka-puolukka sour saison) ja pukeutumiseen putkahtelee koko ajan uusia juttuja. Uuu, miten pelottavia ja suuria muutoksia! 😀

Vähän paskaksi hankinnaksi kuitenkin osoittautui tämä Lindexin viskoosipaitapusero vaikka tykkäänkin siitä miltä se näyttää ja tuntuu. Paita on ihan sopiva, ei millään tavalla kinnaa rinnuksista, mutta siitä huolimatta siinä ei pysy napit kiinni, vaan etenkin tuo rintojen alaosan kohdalla oleva nappi aukeilee ihan yhtenään.

Toki se sovarissa pysyi kiltisti kiinni sen aikaa kun siinä pyöriskeli, joten tämä ongelma kävi ilmi vasta, kun pusero oli eka kertaa pidemmän aikaa päällä. Kiva oli istua duunipalaverissa ja huomata, että mun pallea vilkkuu vastapäätä istuvalle ihmiselle.

hame-Your Face / pusero -Lindex / takki – Betty Barclay / kengät- RAS / laukku -Cambridge Satchel Company

Jos ei funktionaalisia ongelmia oteta lukuun, niin muuten tämä oli ihan kiva asu. Helma on aika lyhyt, mutta noin matalien kenkien kanssa ja samaan mittaan yltävän takin kanssa mielestäni vielä ihan ok. Ei tuo hamonen päällä ehkä kumarruta biljardipöydän äärelle, mutta kun pysyy pystyasennossa, niin ei sieltä pyrstö vilku.

Mutta siis toi nappiasia. Mikä siinä jumalauta on? Pitääkö mun vaan unohtaa kaikki maailman paitapuserot? Että eivät vaan oo mua ja mun etumusta varten. Sanokaa etten mä oo yksin tän ongelman kanssa. Kai siellä on joku muukin jonka napit mystisesti aukeilee? 


02.10.2016

Posted at 20:59h in Yleinen by
0 Likes

 

Jos ihan asioikseen pitäisi lähteä ostamaan farkkuja, niin sen tietää, että operaatio olisi pelkkää tuskien taivalta ja sovittaa pitäisi ainakin sadat denimit ennen kuin löytyisi edes yhdet kohtuulliset. Siihen nähden oli melkoisen iloinen ylläri, kun sain viime viikolla Junaroselta yhdet mallikappalefarkut ja jumatsuikka miten täydelliset ne olivatkaan! I

stuvuus ihan justiinsa niin takamuksesta, reisistä kuin lahkeistakin ja vyötärökin alkaa muutaman käyttökerran muotoutua kohdilleen. (Olivat siis kooltaan just sellaiset kuin farkkujen pitää uutena olla, että piti hieman ekoilla kerroilla kiskoa mahaa sisään ja pomppia jotta sai napin kiinni. :D) Mulla on välillä plussamallistojen farkkujen kanssa ongelmana se, että pilleiksi tarkoitetut lahkeet on mulle pohkeista suuret, mutta näissä ne on riittävän napakat. 

Tasan tätä kyseistä farkkua on tulossa myyntiin vasta ensi keväänä, mutta samaa JRFIVE-mallia löytyy valikoimista koko ajan hieman eri pesuilla, väreillä ja kulutuksilla. Tällaisia revittyjäkin versioita löytyy useammatkin. 

Viininpunainen oli mielestäni varsin herkullinen pari vaaleaksi kulutetuille farkuille ja innostuinkin eka kertaa tänä syksynä kiskomaan jalkaani nuo viime keväänä Tallinnasta hankkimani AGL:n täydelliset Chelsea-bootsit. En ehtinyt käyttää kenkiä vielä keväällä kovinkaan paljoa, kun tuli jo kesäisemmät kelit, mutta asia tulee todellakin korjaantumaan syksyn aikana. Nilkkurit tuntuvat olevan etenkin näiden farkkujen kanssa aivan täydellinen pari.

farkut- Junarose (saatu) / pusero -Lindex / takki-Betty Barclay / kengät – AGL / laukku-Zara / korvikset -Anette Ahokas Design (saatu)

 


01.10.2016

Posted at 22:05h in Yleinen by
0 Likes

Tiedätte varmaan fiiliksen, kun jotkut vaatteet vaan tuntuu niin täydellisiltä, että niihin haluaa pukeutua päivästä toiseen eikä raskisi edes pyykkiin välillä päästää. Tässä olis nyt just sellanen asu. Siitä lähtien, kun sain nämä Nanson Keto-nimiset trikoohousut käsiini, tai siis jalkaani, ja kiskoin kaveriksi kashmirneuleen, en olisi halunnut muuta enää pitääkään. 

Ohuet trikoohousut ovat ensivilkaisulla ja kosketuksella todella kovasti pyjamahousujen oloiset ja ehkäpä juuri siksi niin ihanat. Huikea kuosi ja voimakkaat värit tekevät housuista kuitenkin näyttävät. Ja kokonaisuushan on toki osiensa summa, joten kotihousufiilis karisee, kun valitsee trikoon seuraksi muita vähän ns. arvokkaamman oloisia materiaaleja.

Yksi valituksen aihe mulla housuista kuitenkin on, nimittäin vyötärökuminauha joka oli jo ekan käyttökerran jälkeen kaksinkerroin sellaisena ohuena "klimppinä". Tiedän toki, että siellähän se vatsamakkaroiden välissä menee kurttuun esimerkiksi istuessa, mutta kyllä silti mietityttää, että onko ihan täysi mahdottomuus saada aikaiseksi sellaista kuminauhaa, joka pitäisi muotonsa. 😛

Tämä viikonloppu on ollut jo tähän mennessä aivan mahtava. Mulla on pitkästä aikaa sellanen hetkellinen rento ja stressitön fiilis. Perjantaina nukuin pitkään ja tein vaan vähän töitä. Myöhemmin vuorossa oli viikon kohokohta, eli nykytanssitunti ja sen jälkeen ilta jatkui saunaillalla parhaan ystävän kanssa. Katsottiin tippa linssissä Vain Elämää -esityksiä, juotiin viiniä ja mun muru leipoi iltapalaksi herkullisia juustoleipiä.

Sama rento meininki ja stressitön oleilu on jatkunut tänään. Näin päivällä mun ystävää, iltapäivällä käytiin shoppailemassa Tommin kanssa (vaatteita hänelle, ei minulle tällä kertaa!) ja iltapäivä jatkui vierailulla anopin luona missä näimme myös kummityttöämme ja hänen pikkusiskoaan. Olen pysytellyt poissa sähköpostista, en ole avannut ainuttakaan duunihommaa, en kalenteria enkä to do -listojani. Palaan niiden kaikkien pariin vasta huomenna illalla. Mun on pakko opetella ottamaan näitä ihan todellisia vapaapäiviä useamminkin ja aikatauluttamaan töitäni fiksummin ja stressittömämmin.

Ilta toi kuitenkin vähän ikäviäkin tunnelmia viikonloppuun, kun mulle iski ihan hirmuinen kipukohtaus rintarangassa olevan fasettilukon (tai useamman) vuoksi. Noin tunti meni pahimmassa kivussa kieriskellessä. Kaulaan sattui, keuhkoihin pisti, hengitys oli hankalaa, oksetti ja närästi. Tommin suorittama kevyt rangan painelu ja pyyherullan päällä rullailu auttoivat onneksi ihan pahimmasta yli, mutta edelleen olo on aika huono. Pitää jatkaa jumppailua huomenna ja fyssarille sain ajan keskiviikoksi, mutta yötä vasten tarvitsee varmaan napata lihasrelaksantti, jotta saa nukuttua.

Tää on vaiva, joka onneksi pysyy aina pitkiä jaksoja kurissa liikunnan avulla, mutta muutaman kerran vuodessa tilanne äityy aina niin pahaksi, ettei omat keinot enää auta. Silloin voi mennä pahimmillaan viikko tai parikin päivittäisessä polttavassa kivussa jonka kanssa eläminen on melkoista itkua ja hammasten kiristystä. Apua haetaan tässä kohtaa sitten luottofysioterapeutin pakeilta ja mm. akupunktiosta.

Onko kellään mitään muita hyviä hoitovinkkejä tähän vaivaan? Saa jakaa kokemuksia kommenttiboksissa!

housut-Nanso / neule -Ellos */kengät -Ten Points / nahkatakki – Saki / laukku -Cambridge Satchel Company / korvikset -Anette Ahokas Design (saatu)

 

-Kaupalliset linkit merkitty tähdellä (*) –