20.04.2017

Posted at 20:52h in Yleinen by
0 Likes

Pääsiäisen kotireissulla tuli tongittua vaatekaapin lisäksi myös äidin kasaamaa "lapsuuslaatikkoa", joka oli täynnä kaikenlaisia aarteita ajalta, kun suussani oli vielä maitohampaat. Tsekatkaa esimerkiksi Instgramista mun ekat bikinit!  (kuva 1 ja kuva 2.) Aina ne vaan noi bikinikuvat uppoo, jälkimmäinen taitaa olla tän vuoden tykätyin kuva mun Instassa. 😀

Esineiden ja mun askartelujen ja kirjallisten tuotosten lisäksi laatikosta löytyi tietysti myös iso läjä valokuvia enkä voinut vastustaa kiusausta koota pientä tyylikatsausta teidänkin nähtäväksenne. Äidilläni oli mun lapsuudessa vaatekauppa, joten voitte uskoa, että minun vaatekaappini pullisteli jo tuolloin. Isä onkin joskus todennut minusta, että "lapsi on lumpulla läkkäytetty". Eli suomeksi sanottuna tukehdutettu vaatteilla. Jos nyt en ihan läkähtynyt, niin kyllä mun vaateintoilun juuret on ehdottomasti jo siellä lapsuudessa. 

Näin hienosti poseerasin Kodin Kuvalehdessä vuonna -82. Tässä on kyse jo toisesta mallikeikastani, ensimmäisen tein jo sen ikäisenä, etten vielä edes istunut. Vuonna -83 valloitin myös kyseisen aviisin kannen. 

Tässä äidin kanssa tyylikkäänä saapumassa ystävän syntymäpäiville. Huomaa etenkin äidin näyttävästi päähäni sitoma silkkihuivi! Eipä ihme, että erilaiset turbaanit ja muut huiviviritelmt ovat kiinnostaneet minua myöhemminkin. Ja mammalla kiltti niin kuin tuolloin kasarilla hyvin useasti. Muistan äidin omistaneen kilttejä lähes kymmenessä värissä. 

Kuvassa minulla on siis edelleen ulkotakki päällä, joten varsinainen juhla-asu jää mysteeriksi. Mutta ruskea vsamettikauluksinen tweddtakki on oikea klassikko. Tuo mummin minulle ompelema takki kulkee perheemme tarinoissa nimellä "sotaorvon pomppa", kuten isäni sitä nimitti.

Tässä tyylilyylillä on päällän samanlainen Miraakkelin haalari, joka nähtiin edellisessä kuvassa isommassa koossa ystävälläni Markuksella. Kyseistä lastenvaatemerkkiä oli äidilläni myynnissä ja tämä unisex flanellihaalari oli kuulema oikea hittituote.

Tico tico! Isosiskon hameesta ja parista satiininauhasta/huivista syntyi upea flamencoasu. Vain kastanjetit puuttuvat.

Ai että, Lacosten villatakki ja makea muotibloggariposeeraus. Tuo ranskalainen krokotiililogolla varustettu vaatemerkki muodosti lapsuuden vaatekaappini pohjan vuosikausia. Syynä jälleen se, että äiti myi merkin tuotteita. Piirsin viisivuotisneuvolassa kuvan perheestämme ja siinä oli tärkeänä yksityiskohtana se, että piirsin kaikille meille krokotiilit rintaan. 

Tässä minä ja paras ystäväni Piia juhlimme minun 4v-synttäreitäni syksyn -85 hittimateriaalissa, sametissa. Omassa mekossani helma on vielä siveellisen mittainen, mutta Piia vilauttaa rohkeasti valkoisten sukkahousujen verhoamaa reittä. Taustalla isosiskoni upeassa kasaripermiksessään. Ja hei, näenkö oikein, että kädessäni on tutti?! Mä tosiaan taisin mussuttaa sitä aika pitkään. Loppujen lopuksi päädyin luopumaan siitä niin, että ilmoitin haluavani lähettää tuttini köyhille Kiinan lapsille.

Sporttityyliä kasikytluvun puolivälistä. "Hiihtoasu" – Teelikamentten. Ekat sukset puolestaan olivat merkiltään Karhu.  Päässä Lacosten pipo (mitäs muutakaan) ja kädessä kauniisti kirjaillut nahkarukkaset. (Mä niin muistan uittaneeni noita kyseisiä rukkasia rapakossa edellä nähdyn ystäväni Piian kanssa.) Ja entäs toi iskän pipo (ja koko tyyli) sitten! 😀

Ruutumekkoiset leidit ratsailla Italiassa. Serkulta saadun mekon tyyliä täydentää valkoiset nahkakengät kera pitsisukkien. 

Prinsessahommat ovat selkeästi olleet lähellä sydäntäni. Äidin minulle prinsessahetkiin ompelema pitsi-tylli -unelman alle puettiin luonnollisestikin Lacosten pikeepaita!

Ja mikäs se ois hieno neiti ilman koruja. Muistan saaneni joltakin lahjaksi setin, jossa oli tuollaisia muovikoruja monessa värissä. Klipsikorviksien lisäksi myös tarrakorvikset olivat tuolloin erittäin pop! Kuvan mekko samaa merkkiä kuin postauksen alun flanellihaalarit, eli Miraakkeli.

Nättejä mekkoja, pitsisukkia, Lacosten pikeepaitoja ja neuleita, mm. niistä oli mun lapsuuden tyyli tehty!

 


19.04.2017

Posted at 20:39h in Yleinen by
0 Likes

Miten se voikin muutaman millin tukan lyheneminen saada olon niin paljon keveämmäksi ja freesimmäksi! Lähtihän tänään toki ihan hyvä pätkä tuosta pitkästä osastakin, mutta se on silti aina noiden sivujen lyhyeksi trimmaaminen, joka saa mut aina tuntemaan, että olen taas siistissä kuosissa. 

Kävin tänään luottokampaajallani Maikulla Hiusmuotoilukeskus Glazessa ja annoin hänen tehdä tukalleni mitä haluaa. Kuvissa ihana lopputulos.

Kuvat otettu niin heti kampaajalla käynnin jälkeen, että näkyy vielä vähän ikävästi ylimääräistä väriä hiusrajoissa. Mutta kun halusin ottaa kuvia niin kauan kuin hiukset on vielä olivat tuolleen kivasti auki Maikun laittamana. Kun huomennahan minä kuitenkin taas sutaisen tukan tutusti nutturalle. 

Mittaa lähti aika paljon  ja latvasta tehtiin aiempaa rikotumpi. Pituus on nyt sellainen, että hiusten auki pitäminenkin voisi ehkä tulla useammin kysymykseen.  (Aiempi pituus näkyy esim tässä kuvassa)  Tykkäsin ainakin tästä kuvien kampauksesta ihan tosi paljon. Mutta ei se silmille valuvien suortuvien aiheuttama ärsytys mihinkään kadonnut.

Mitä väriin tulee, niin iempikin väri oli punertava, mutta tänään hiuksiin laitettiin entistä kylmempiä punaisen ja violetin sävyjä. Lopputulos on kiva sekoitus erilaisia tummuusasteita ja useampia sävyjä.

haalari – Asos Curve / rintsikat – Pour Moi / korvikset – Pilke Design

Olen viihtynyt tässä samassa pitkä päältä, sänki sivuilta -hiusmallissa nyt jo pari vuotta, mutta kyllästymisestä ei ole vielä merkkiäkään. Tuntuu vaan niin täydellisen minulta.

 


18.04.2017

Posted at 21:42h in Yleinen by
0 Likes

Oliskohan se ollut just viime viikolla, kun tuumasin kaverille, että "kyllä ton bomberin kans Martensit olis jo vähän too much". No, nopeestipa takki kääntyi, tai siis maiharit sujahtivat kinttuihin, kun ei tänään oikein mitkään muutkaan kengät tuntuneet passaavan asuun. Mut onhan tää nyt vähän siinä ja siinä, että onko tässä jo liian skinhead-vibat. (ja viittaan just rasisti-skineihin) Tommin arvio oli, että farkkuminihame pelastaa paljon. Vaaleat farkut sen tilalla olisivat kuulema olleet liikaa. 

Vaikka kuinka joku sanoisi, ettei viestitä pukeutumisellaan yhtään mitään, niin ihan tahtomattaankin sitä lähettää valinnoillaan jonkinlaista viestiä. Vaikka asu olisi sinulle itsellesi vain jotkut yhdentekevät rätit, niin sinut näkevät ihmiset katsovat niitä omien tietojensa ja tunteidensa värittämien lasien läpi. Tällaisissa tapauksissa, kun jotkut vaatteet ja niiden yhdistelmät ovat leimaantuneet erityisesti tiettyjen ryhmien ja aatesuuntien edustajien "univormuksi" on tahattomien viestien lähettäminen enemmän kuin todennäköistä. 

Itselleni henkilökohtaisesti tämä asu on vain kiva kokonaisuus, kun nyt satun tykkäämään sen kaikista osista ja siitä miltä ne näyttävät yhdessä. Muoti lainaa koko ajan eri alakulttuureista ja sen myötä moni aiemmin pienen piirin pukeutumisjuttu on levinnyt myös muiden käyttöön. Vaatteet voivat olla jossain tilanteessa vain ja ainoastaan vaatteet, mutta toisessa paikassa, tilanteessa ja kontekstissa ne saavat suuremman merkityksen.

En siis pukisi tätä asua päälleni, jos minut vietäisiin aikakoneella 90-luvun Joensuuhun. Eikä pilotti+maiharit ehkä herättäisi kovasti luottamusta myöskään Helsingin Rautatintorilla. Tämän hetkisen valtavirtamuodin keskellä ei asuvalintani kuitenkaan ihan normaalina arkipäivänä Porissa tunnu kovinkaan "vaaralliselta". Mutta huolimatta omasta "nämä on vain vaatteita, ei aatteita" –ajatuksestani huolimatta on asioiden taustat ja laajasti olemassa olevat mielleyhtymät hyvä tiedostaa. 

Vaikka kuinka haluaisi, ettei kukaan/ketkään omisi jotain tiettyjä vaatteita ja niiden yhdistelmiä oman negatiivisen agendansa tunnusmerkeiksi, niin sitä vain tapahtuu. Miettikääpä vaikka Kiitos-huppareita. Niin paljon kuin itsekin olen kovin kiitollinen sotiemme veteraaneille, niin kyseistä asiaa julistavat vaatteet ovat hyvin vahvasti profiloituneet sellaisten kansalaisten kamppeiksi, joiden muihin ajatuksiin en todellakaan voi yhtyä. 

On näitä omia pukeutumisvalintoja siis hyvä tällaisissa tilanteissa pohtia. Että ainakin tekee valintansa ihan tietoisena siitä, mitä joku erilaisella kokemuksella ja historialla varustettu ihminen voi ajatella nähdessään sinut ja asusi. 

hame – Junarose (saatu) / t-paita – KappAhl / takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Dr. Martens / laukku – Diesel / aurinkolasit – Lindex

 

Eli tämä oli kivan näköinen, mutta ainakin itselle ajatuksia herättänyt asu.

Jos muuten tuo Junarosen farkkuhame kiinnostaa, niin sitä löytyy just nyt heidän verkkokaupasta! Koot 42-54, mulla kuvassa koko 44.