En jaksanut ottaa stillejä ja kirjoittaa, joten kuvasin Mangon nettikaupasta tilaamani vaatteet videolle. Katso siis alta mitä tilasin ja pidinkö vai palautinko. Kerron myös mitä kokoa suosittelen Violeta-malliston vaatteista itseni kokoisille.
Ja mites noin ylipäätään, onko tällaiset asiat videona ihan jees, vai oletteko tekstin ja still-kuvien ystäviä?
– Kaupallinen yhteistyö, Lumingerie–
Vaikka kuinka tykkään käyttää suurimman osan ajasta täysin mustia alusvaatteita, niin minusta on ihana silti hankkia myös värikkäämpiä ja vähän hauskempiakin hepeniä. Usein vaan tahtoo ongelmana olla, että jos löydän jotkut nätit erikoisemmat liivit, niin niihin ei tahdo löytyä oman makuni mukaisia sopivia alaosia.
Nättien rintaliivien pariksi on useimmiten tarjolla joko pikkuruisia naruvirityksiä tai jotain matalia hipstereitä ja nehän ei kokoiselleni möhömahalle kyllä passaa. Niinpä mä yleensä vain haaveilen yhteensopivista alusasuseteistä ja tyydyn yhdistämään minkä tahansa väriset liivit tylsästi mustiin pikkareihin.
Mutta nyt mulla on kerrankin pirtsakka alusvaatesetti ihan samaa kuosia ylhäältä alas saakka! Nämä Lumingerielta saamani puolalaisen Avan Ines-liivit ihastuttivat minua eläinkuosillaan ja pinkillä värillään ja mietin jo, että "no kivastihan nuo menee mustan alaosan kanssa". Sain kuitenkin yllättyä iloisesti, kun myös alaosa osoittautui käyttökelpoiseksi!
Mun suosikkimalli alushousuissa on tosi korkea, eli sellaiset kunnon mummopöksyt, mutta nämäkin ovat jo varsin toimivat. Niille, jotka kaipaavat vähemmän kangasta peittämään, niin tarjolla on myös stringit, joskin koot loppuu niissä 42:ään.
(Mun kuvalliset perustelut koskien kaltaiseni keskivartalolihavan naisen alushousuvalintaa löytyy muuten TÄÄLTÄ)
Ava on merkkinä itselleni uusi tuttavuus, joten kokoa valitessa oli Lumingerien henkilökunnasta jälleen apua. Muutaman muun merkin kokotietojen perusteella lähettivät minulle sovitukseen kahdet liivit ja päädyin kokoon 80I. Tästä Ines-liivistä löytyy kuppikokoja aina kirjaimeen L saakka (ympäryksellä 75) ja ympärysmittoja kokoon 105 asti (suurimmassa ympärysmitassa saatavvilla kuppikoot D ja E). Kaikki koot näet tuotteen kokotaulukosta. Alushousuista mulla puolestaan on suurin koko, eli 3XL/46.
Liivien materiaali on ohutta meshiä ja pitsiä. Kupit on ommeltu neljästä palasta ja sivusaumoissa on tukiluut. Tuo tukiluu onkin ainoa pieni miinuspuoli liiveissä. Mulla on itsellä sellainen outo ongelma, että toisinaan se tukiluu hinkkaa kainaloläskejä. Mutta vaan mun oikealta puolelta! Ehkä mulla on siellä joku erityinen laardivarasto. 😀 Olenkin joistakin liiveistä napannut ne tikut pois jos se vaan on ollut mahdollista tehdä siististi ja mun eniten käyttämissä (tylsissä) arkiliiveissä kyseisiä tukia ei edes ole.
Jos kuppikokosi on D:stä eteenpäin ja Lumingerie on vielä tuntematon firma, niin suosittelen tutustumaan. Tarjolla on paljon erilaisia liivejä aina pitsihepenistä urheilu- ja imetysliiveihin sekä uima-asuihin. Hinnat vaihtelevat tietysti merkeittäin, mutta valikoimissa on monta edullistakin brändiä, kuten juurikin tämä Ava tai vaikkapa toinen puolalainen brändi Gorsenia. (Mun postauksen Gorsenian kauniista Evita-liiveistä löydät TÄÄLTÄ). Sekä Avan että Gorsenian liivien hinnat ovat Lumingeriella alle 40 €!
On niin mahtavaa, että meille isommillekin naisille löytyy nykyään kaikkia ihania alusvaatteita ja niitä saa hyvin täältä Suomestakin!
Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä.
"Voi p***eleen kiinalaiset, kun ovat vääntäneet mutterit tiukkaan!" mutisi mies keskiviikkona kasatessaan uutta polkupyöräänsä olohuoneessamme. Nauratti se jupina. Miten se onkin, että olipa kyseessä sitten Ikean huonekalu, tai polkupyörä tai ihan mikä tahansa kasaamista kaipaava vempele, niin ei se ikinä ihan ilman kiroilua kyllä synny.
Mut olen kyllä tosi iloinen, että meidän taloudessa on tuo Puuha-Pete, joka on aina tykännyt hoitaa kaikki kasaamiset. Ei ole kyse siitä, ettenkö osaisi vaikka Ikea-mööpeleitä itse koota (on niitä tullut melkoinen määrä ruuvailtua esim entisellä työpaikalla), mutta itselläni ei kyllä yks tai kaks perkelettä riitä niissä hommissa. Miehellä on noissa hommissa paljon parempi pinna kuin itselläni, joten jätän ne suosiolla hänen kontolleen ja toimin assistenttina pyydettäessä.
Tommilla oli jo ennestään hyvä polkupyörä, mutta hän halusi hankkia tuollaisen halpismankelin ns. baaripyöräksi, kuten itse sitä nimittää. Eli sen verran edullinen vehje, josta ei kauhean iso poru tule, jos (kun) se viedään. Täällä Porissa pöllitään pyöriä ihan älyttömästi ja ihan sama miten ovat lukittuina. Itseltäni on täällä asuessa viety neljä polkupyörää ja kaksi niistä lähti jopa kerrostalon lukitulta sisäpihalta. Erillinen kulkupeli "humputtelukäyttöön" ei siis ole ihan pöljä ajatus.
Itsekin tajusin, että taitaisi olla taas aika ottaa kaksipyöräiset taas talven jäljiltä käyttöön. Itsellänikin on kaksi kulkupeliä: mummopyörä, jolla hoidan arkiset siirtymiset kauppaan ja töihin, ja toisena sitten viime kesänä hankkimani sporttisempi vempele, jolla voi ajaa ihan vaan pyöräilyn ja liikunnan ilosta. Pitäisköhän ottaa tälle kesälle oikein joku kilometritavoite?