Saanko esitellä, meitsin iso löllövatsa. Sanokaa hei! Se on suuri ja löysä, mutta olemme hyvissä väleissä eikä minulla ole mahastani sen kummemmin pahaa sanottavaa. Jotkut vaatteet vaan eivät sovi sen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla yhteen.

Suosin omenaisen olomuotoni vuoksi mieluiten niin korkeavyötäröisiä housuja, ettei housunkaulus purista mahaa makkaralle. Aina ei toivomaani mattinykäs -vyötärön korkeutta kuitenkaan ole saatavilla, joten housujen ollessa muuten hyvät saatan tyytyä tällaisiinkin pöksyihin, jotka eivät ahdista kainaloista. 

Mutta onneksi siluetin saa sulavammaksi ja olon mukavemmaksi niinkin yksinkertaisella jutulla kuin muotoilevalla alustopilla.

vasemmalla ilman alustoppia, oikealla topin kanssa

Ja ei, minä ajattele, että muotoileva alusvaate saisi minut näyttämään varsinaisesti hoikemmalta. Ihan yhtä isokokoiselta minä näytän olipa se makkara tuossa housunkauluksen päällä tai ei. Alustopit (tai bodyt) ovat luottovaatteitani ensisijaisesti sen vuoksi, että ne tekevät itselleni olosta fyysisesti miellyttävämmän.

Vaikkei mistään superkuristavista vehkeistä olekaan kyse, niin mulla on toppi päällä jotenkin pikkuisen ryhdikkäämpi fiilis ja housujen vyötärö ei poraudu läskiin yhtään niin ikävän tuntuisesti kuin ilman toppia. Itselläni on siis toppi päällä mukava olo.

Sama löllövatsa, mutta oikealla pikkuisen tiiviimmin pakattuna! 😀

Sen lisäksi puserot laskeutuvat nätisti silloinkin, kun jalassa on joku tuollainen matalampi alaosa. Korkeampivyötäröisten alaosien kanssa olen yläosasta riippuen myös ilman toppia tai bodyä. Mutta vaikkapa nyt näiden kuvissa olevien housujen kanssa haluan ehdottomasti käyttää jotain kevyesti slimmaavaa aluskerrosta. 

Kuten näin sivuprofiilista huomaa, niin ei se ero näin paita päällä ihan hirmuisen suuri ole, mutta sen housun vyötärön laardiin porautumisen aiheuttaman vekin se toppi siloittaa.

Näin ohuiden pöksyjen kanssa fiksumpi valinta olisi body, jolloin välttyisi tuolta topin alareunan näkymiseltä kankaan läpi. Mutta pikkujuttuja. Ei ole arjessa ihan niin tarkkaa. 

Moni kysyy aina muotoilevista alusvaatteista puhuttaessa, että eikö ne ole epmukavia ja kuumia. Kuten jo edellä sanoin, niin itse koen ainakin nämä arjessa käyttämäni kevyesti slimmaavat tuotteet todella mukaviksi. Eihän sitä tarvitse mitään megakireää kuristajaa valita, vaan tosiaankin sellainen kevyesti muotoileva versio.

Kannattaa siis sovittaa ainakin pari kokoa tällaisia tuotteita ostaessa, ja myös vähän liikuskella se vaate päällä, jotta huomaa heti pysyykö esim. toppi paikoillaan vai lähteekö mahdollisesti rullautumaan. Sitähän ei kukaan todellakaan kaipaa!

Ja mitä mahdolliseen hiostavuuteen tulee, niin itse käytän toppeja ja bodyjä myös kesällä ja hyvinkin lämpimillä keleillä. En koe, että yksi ihonmyötäinen kerros vaikkapa t-paidan alla tekisi olosta yhtään sen kuumempaa ja tukalampaa kuin ilmankaan oleminen.

Oikein lämpimillä kesäkeleillä koen miellyttävänä myös sen, että hikoillessa kosteus imeytyy heti siihen alustoppiin, eikä hikinoro valu pitkin selkärankaa.

Tällaisia slimmaavia alustoppeja, bodyjä ja mekkoja pukiessa kannattaa muistaa, että oikein napakat yksilöt on helpointa pukea päälle alakautta!

Omassa käytössä hyväksi havaitsemiani merkkejä, joiden kaikkien valikoimista löytyy perustoppeja, on mm. Triumph, Maidenform, Marks & Spencer ja Wolford. Näissä kuvissa päällä Maidenformin ohutolkaiminen Flexees toppi. Käytän niistä kokoja XL ja XXL. 

Maidenformilla on valikoimissa perusvärit musta, valkoinen ja nude. Saatavilla sekä spagettiolkaimilla että leveämmillä olkaimilla. Triumphilla on usein saatavilla myös muita värejä riippuen mallistosta ja sesongista. 

Jos vatsakumpuun porautuva housunkaulus tai puseron alta paistavat jenkkakahvat tympii, niin tätä ratkaisua kannattaa testata!

 

– Kuvien housut ja pusero – Junarose (saatu) –


Tämän päivän asu tuntui lähes aikakoneelta, jolla pääsi matkaamaan 15 vuoden, jopa 20 taakse. Syynä fiilikseen olivat punaiset housut. 

Kiskoin innolla jalkaani Junaroselta saamani punaiset pillifarkut ja välittömästi iski todella nostalginen olo. Punaiset housut nimittäin olivat nuorena ihan yksi tärkeimmistä tyylini kulmakivistä. Luokioikäisenä Turun H&M:lta hankitut leveälahkeiset kirkkaanpunaiset prässihousut olivat vaatekaappini suuri aarre. Niihin yhdistettiin kaikkea printti t-paidoista, neuleisiin, huppareihin ja suursuosikkiini meshpaitaan. 

Sitten tulivat äidin New Yorkista ostamat tumman punaiset Levikset. Ja Henkkamaukan miestenosastolta löytyneet punaiset punkhenkiset ruutuhousut. Niiden kanssa piti aina roikkua lanteilla kasa niittivöitä ja kettinkejä.

Kovasti haaveilemiani punaisia nahkahousuja en koskaan valitettavasti löytänyt, mutta SAMKin pääsykokeeseen vuonna 2000 muistan hipsineeni päälläni kirkkaanpunainen nahkaminihame. Punaisen ja mustan liitto joka tapauksessa oli minun väripalettini vuosikausia. 

Sittemmin on tullut löydettyä paljon muitakin värejä garderobiin. Lähivuosina olette päässet todistamaan jopa lämpenemistäni aiemmalle inhokilleni siniselle. Mutta ai että, en oikeasti ollut muistanut miten omalta ja mahtavalta punaiset pöksyt tuntuvatkaan. Niissä on jotain todella energistä. 

Pienestä sitä toisinaan ilahtuu. Tänään nämä uudet housut todellakin toivat hymyn huulille. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että ihan ensinäkemältä epäilin, että tuleekohan ennemminkin itku, sillä niin pieneltä nuo koon 44 mallikappalehousut näyttivät. Mutta, Junarosen koot ovat reiluja ja housut ovat todella joustavaa materiaalia, joten hienosti mahtuivat ja nuolevat sääriäni juuri sopivan piukeina. 

housut – Junarose (saatu) / pusero – HM+ / takki – Cubus / kengät – Vagabond / laukku – Rebecca Minkoff / huivi – Becksöndergaard

Punaista, raitaa ja musta bikermallinen takki, mikä todellinen klassikkokokonaisuus! 

Nauratti kovasti tämä kuvasarja. Puhelin soi kesken kameran sarjatulen ja lyyhistyin siinä sitten äidin kanssa juttelemaan…. kunnes tajusin että kamera laukoo edelleen ja muistin omat ohjeeni kuvissa onnistumisesta. Ryhdillä on väliä!:D 😀


Minulle kevään odotetuin päivä on se, kun vihdoin tarkenee pukeutua nahkarotsiin. Omiin hartioihin muotoutuneeseen mustaan nahkatakkiin kietoutuminen tuntuu aina kuin kotiin palaisi. Vuodesta toiseen nahkarotsi on ollut voimavaatteeni, se päällä olo tuntuu aina omalta. Sopivasti huolettomalta ja skarpilta yhtä aikaa.

Tänä vuonna avasinkin rotsikauden vanhan tutun ja itselle muotoutuneen vanhan ystävän sijaan uudella tulokkaalla. Säät eivät varsinaisesti vielä kannusta nahkatakissa hillumiseen, mutta eilen tuli liikuttua autolla ja lämpötilakin oli hintsusti plussan puolella. Niinpä otin pienen varaslähdön nahkarotsivuodenaikaan. 

Oma uusi tulokkaani on tämä plusmerkki Samoonin tämän kevään malliston rotsi, jonka ostin Ratsulasta. Todella pehmoisen nahkansa ansiosta minä ja takki sulimme heti ihanasti yhdeksi. 

Porin Ratsulasta minä nappasin takin viimeisen kappaleen, mutta samaa tuotetta myy ainakin Lorella missä normaalihinnaltaan 349 € maksava rotsi on nyt -20% alennuksessa. 

Samoonin takkia on olemassa ko’oissa 42-54. Koot ovat reiluja ja itselläni onkin koko 44. Jos haluaisin pitää takkia kiinni, olisi koko 46 ollut parempi, mutta vuosien kokemuksella tiedän, että en ikinä koskaan milloinkaan niin tee, joten tämä hartioiden mukaan valittu koko on hyvä. Ja testasin, niin kyllä tästäkin halutessaan just ja just saa vetskarin ährättyä kiinni. Tisseille tosin voi silloin iskeä ahtaan paikan kammo. 😀

Poimin internetin ihmeellisestä maailmasta muutaman muunkin aitonahkaisen klassikkorotsin, joista on saatavilla myös isoja kokoja.

Kollaasissa vasemmassa ylhäällä siis tuo minun päälläni nähty Samoonin takki. 

River Island. Koot UK18-28, hinta 200,00 €

Ellos. Koot 34-46, hinta norm 189,95 €, nyt alessa 142,00 €

Zizzi. Koot 42-50, hinta 399,95 €

Nahka-Albert. Koot 42-56, hinta 179,99 €

Saki, Kekäle. Koot 38-46, hinta 229,00 €

Saman tyyppinen perus bikermallinen rotsi on kesällä tulossa myös Junarosen valikoimiin. Kuvan takki saatavilla heinä-elokuun tienoilla.

Jos vinot vetskarit ja nepparit kauluksissa eivät nappaa, tässä myös muutama muu vaihtoehto:

Sara Lindholm, Klingel. Koot 44-56, hinta 249,00 €. Saatavilla myös ruskea ja punainen.

Junarose. Koot 42-54, hinta 249,99 €.

Saki. Koot 36-54.

Sakilla ei ole omaa verkkokauppaa, mutta merkin lähimmän jälleenmyyjän löydät täältä. Ainakin monesta Moda-ketjun myymälästä löytyy Sakin tuotteita, samoin Sokokselta. 

Alla vielä jälkimmäisen kollaasin Junarose-rotsi päällä kuvattuna.

Edullisimmillaan aitonahkaisen rotsin voi siis hyvällä tuurilla metsästää jopa alle sadalla viidellä kympillä. Jos budjettia löytyy 250 € onkin valikoimaa sitten jo melko hyvin. 

Jos itse olisin nyt vielä nahkatakin tarpeessa, niin tsekkaisin tuon Samoonin lisäksi ensimmäisenä Sakin saatavilla olevat eri vaihtoehdot. Syystä, että tuon merkin takeista minulla on kokemusta ja tiedän ne laadukkaiksi ja kestäviksi. Edullisen hinnan ja jämäkän näköisen mallin vuoksi myös Nahka-Albertin myymä biker vaikuttaa kiinnostavalta. Omaa juuri ostamaani takkiani puolestaan muistuttaa eniten River Islandin rotsi, joka sekin näyttää varsin kivalta.

Tätä postausta varten en muistanut tsekata Mangon Violeta-mallistoa, mutta senkin valikoimissa muutama nahkatakki lähes joka vuosi!

Tässä vielä koko eilisen asu: mekko – Evans / rotsi – Samoon / nilkkurit – Wonders, Zio (saatu) 

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä nahkarotsin metsästäjille!

Jos mielessäsi on nahkan sijaan keinonahkaiset versiot, niin niitä löytää varsin helposti. PU-rotseja tuntuu olevan myynnissä lähes jokaisella merkillä ja kaikissa kaupoissa. Zizzi, Junarose, Asos, Zalando, Ellos, Mango Violeta, Yours, Evans, Marks & Spencer, Evans, River Island… Valikoimaa on vaikka kuinka. Hintahaitari yleensä 50-100 € välillä.

Itse olen ulkonäön puolesta katsellut ihaillen tämän kevään monia kirkkaan värisiä keinonahkarotseja, mutta käyttömukavuuden, tai siis sen puutteen vuoksi, en itse vaan muovitakkiin taivu. Eli klassisella mustalla siis mennään!