Se on vaan (ikävä) tosiasia, että rinnat muuttuvat vuosien vieriessä Painon muutokset, lasten saanti ja imetys, hormonaaliset muutokset ja iän myötä ihan vaan painovoima tekee tehtäväänsä. On utopiaa kuvitella, että tissit olisivat vaikkapa näin 36 vuotiaana tasan samanlaiset kuin olivat vaikkapa kymmenen vuotta sitten. 

Muutosten ei tarvitse olla kummoisiakaan, kun saakin yhtäkkiä huomata, että se monta vuotta niin loistavalta tuntunut rintaliivimalli ei enää olekaan niin täydellinen. Itselleni on juuri käynyt niin. Käytin vuosikausia yhtä Prima Donnan mallia (Madison), mutta nyt vaan huomaan jättäväni ne kerta toisensa jälkeen laatikkoon. Kyse ei ole väärästä koosta, sillä olen toki pitänyt koon aina ajantasalla.

Liivit ja alushousut – Change / aamutakki – Babella, Lumingerie (saatu)

Mutta jotenkin nuo rinnat vaan ovat muuttuneet myös malliltaan ja tuo pitkäaikainen suosikkimalli ei vaan istu enää kuten ennen. Taitavat tissiparat kurotella astetta enempi napaa kohti kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Vaikka koko ei ole dramaattisesti muuttunut ja kokoja vielä riittäisi, ei rinta vain asetu kuppiin enää samoin kuin ennen. Muutos taitaa siis mallin puolesta olla pyöreistä raskaiksi.

Fiilis ei siis ole vanhoilla suosikkiliiveillä enää täydellinen. Ja kun tämän tajusin, iski hetkellinen epätoivo. No, onnekseni saman merkin Deauville-malli on hieman paikannut tilannetta, mutta en valitettavasti pidä sen ulkonäöstä yhtä paljon kuin vanhan suosikin.

Tilanne on kuitenkin saanut minut taas ahkerammin tutustumaan muiden merkkien tarjontaan. Ja muutamia ihan lupaavia kokelaita on jo löytynyt. (Esim nämä M&S:n edulliset liivit yllättivät!)

En ollut pitkään aikaan ostanut Changesta muuta kuin uima-asuja, kun joitakin vuosia sitten petyin pariinkin otteeseen liivien laatuun. Nättejä, mutta ostamani liivit menettivät tukevuutensa hyvin lyhyellä käytöllä. Tammikuussa päädyttiin kuitenkin Jonnan kanssa punaviinipäissämme alusvaateostoksille ja annoin Changelle jälleen mahdollisuuden. Onnekseni tällä kertaa se ei ollut turhaa. 

Tämä Kiara-niminen full shaper -liivi on osoittautunut todella hyväksi ostokseksi. Olenkin viime kuukaudet arkikäytössä vuorotellut lähinnä näitä ja edellä linkkaamiani M&S:n liivejä. 

Kiaran kolmesta palasta koottu kuppi on todella miellyttävän tuntuinen ja muotoilee rintoja nätin pyöreäksi. Olkaimet ovat riittävän leveät, mutta silti siron näköiset ja oman 85 J -kokoni kolme kiinnityshakasta tekevät takaosasta juuri sopivan levyisen, jottei se pahasti pureudu makkaroihin.

Ulkonäöllisesti pidän todella paljon tuosta kuppeja kauniisti kehystävästä pitsistä ja tämä sininen värikin on piristävää vaihtelua ainaiselle mustalle. Pitsistä huolimatta, nämä liivit ovat paitojen alla huomaamattomat. Pitsi on riittävän sileää, jottei se paista kankaista läpi. 

Parin kuukauden käyttö nyt ei tietenkään ole vielä riittävän pitkä aika, jotta kestävyydestä voisi sanoa paljoakaan, mutta kyllä nämä huomattavasti tukevammilta ja napakammilta tuntuvat kuin parit aikaisemmat Changen liivini. Tämän setin perusteella uskallan siis kyllä Changeen uudelleenkin ostoksille. Jospa sieltä löytyisi lisää Kiaran kaltaisia helmiä.

Että ei se vaan täydellisten rintaliivien metsästys näköjään koskaan kokonaan lopu. Muotoaan muuttavat rintarauhaset pitävät huolen siitä, että mallia on toisinaan vaihdettava myös liiveissä. Pidetään tämä mielessä liiviostoksilla!

 


Minua on alkanut kovasti kiinnostaa erilaiset kokopuvut. Eli asut joissa ylä- ja alaosa on samaa kuosia. Tämä kevät tuokin monenlaisia yhden kuosin pyjamapukuja ja housut + jakku – yhdistelmiä saataville. Ns. normikokoisena valikoima olisi vaikka kuinka, mutta plussapyllerönä joutuu etsimään hieman hartaammin. 

Ja mitenkäs tämän viikonlopun asu sitten liittyy päästä varpaisiin samaan kuosiin pukeutumiseen? No siten, että minun kaapistani löytyy tuohon Ellokselta tilaamaani solmittavaan kimonoon myös samaa settiä olevat housut.

Sovittelin kokonaisuutta jo itsekseni himassa, mutta päädyin ensiksi käyttämään yläosaa näin farkkujen kanssa. Pitää kerätä vielä tippa lisää pokkaa vetääkseni päälle koko puvun. Uudet asiat ottaa toisinaan pienen hetken tuumailua. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun ulkona tarkenee jollain kepeämmillä kengillä, jotka sopivat paremmin leveiden sivusta halki olevien lahkeiden, suuntaan ihmisten ilmoille olkapäistä varpaisiin tässä kukkakuosissa.

farkut – HM+ / pusero – Ellos / kengät – Wonders / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – H&M / aurinkolasit – Lindex

Mutta yksilöinä olen jo hyvin ihastunut sekä tähän solmittavaan puseroon että niihin leveisiin housuihin. Kivalta näyttää mielestäni trumpettihihoin varustettu yläosa näin farkkujen kaverina. Hihoista kylläkin todettava sen verran, että eivät ole kaikista käytännöllisimmät neljän ruokalajin illallisella. 😀

Mikäli tuo pusero (tai kimono kuten Ellos sitä nimittää) kiinnostaa, niin kokoja on saatavilla 52:een saakka. Ainakin mun mielestä suht reilua kokoa, sillä 48 oli mulle liian iso ja vaihdoin sen tähän nyt päälläni olevaan 46:een.

Pitäisikin miettiä jotain kampetta päälle huomiseksi, kun luvassa yleisölle esiintymistä. Jos en muuta keksi, niin tällä kokonaisuudella vois kyllä mennä!


Olen selkeästi tykästynyt tähän farkkujen ja rennon bleiserin yhdistelmään. Se on parin viime viikon aikana päätynyt päälle kerta toisensa jälkeen puseroiden vaihtuessa. Samat vermeet nähtiin bodyn kanssa vain muutama postaus sitten. Tällä viikolla puin alle leokuosisen meshpuseron. Ai että, miten ihana tuulahdus vuosituhannen alusta!

Mutta itse kyllä toivotan tämän trendin ilolla tervetulleeksi. Läpikuultavuus on sopivissa määrin varsin kiva juttu. 

Tämä asu oli hyvä tilaisuus taas kerran vertailla miten paljon eroa on sillä antaako puseron helman roikkua vapaasti housujen päällä vai asetteleeko helman housujen sisään. Parikymmentä senttiä paidan pituudessa muuttaa niin asun fiiliksen kuin mittasuhteetkin. En silti tämän paidan kanssa mene julistamaan kumpaakaan versiota toista ehdottomasti paremmaksi. Molemmat käyvät, riippuen fiiliksestä.

Vapaana roikkuva helma tietenkin piilottelee vatsanseutua tehden keskivartalosta ehkä astetta slimimmän näköisen. Pusero housujen päällä eroaa oikean puoleisesta myös näyttämällä hieman rennommalta, tai negatiivisemmin ilmaistuna laittautumattomammalta. Mutta kuinka paljon tuo parikymmentä senttiä puseron helmaa tekeekään eroa vartalon mittasuhteisiin!

Edelliseen postaukseen viitaten, tässä asussa ei ole nyt alustoppia. Farkkujen vyötärö on riittävän korkea, joten viihdyn ilmankin.

Vaikka kinttuja on esillä molemmissa kuvissa ihan yhtä paljon, niin lyhyempi versio puserosta taikoo alavartaloon huimasti lisää mittaa. Tuo oikeanpuoleinen versio tuntuu ehkä sen vuoksi enemmän omalta, että hahmotan itse oman vartaloni enemmän niin päin, että pitkät jalat ja lyhyempi ylävartalo kuin toisin päin. Tuossa vasemmallahan nimenomaan keskivartalo näyttää pidemmältä jalkoihin suhteutettuna, kun paidan helma katkaisee vartalon lantion kohdalta vyötärön sijaan.

Ei siis tosiaan mitään yleistä totuutta, että jompi kumpi olisi parempi. Mutta kannustan testailemaan näitä juttuja vaatteita valitessa. Pienet asiat kun todellakin tekevät isoja muutoksia kokonaisuuteen ja sen antamaan vaikutelmaan. 

farkut – HM+ / pusero – Junarose (saatu) / bleiseri – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Wonders, Zio (saatu) / korvikset – H&M

Argh… mä niin toivoisin kevään jo tulevan. Haluaisin päästä käyttämään kevyempiä kenkiä. Ballerinoja, tennareita, herrainkenkiä… Alan olla väsynyt tähän nilkkurikauteen. Mutta yhden nilkkurit voisin silti kaivaa nyt kevääksi käyttöön. Kävi nimittäin niin, että selasin eilen mun Zadaa-profiilia ja bongasin tekemistäni ostoista kengät, joista mulla ei ollut ensinäkemältä mitään muistikuvaa.

Sitten muistini sopukoita kaivellessa aloin hahmottamaan, että juu, kyllä ne nuden väriset Vagabondin nilkkurit on viime syksynä tähän talouteen saapuneet. Olen vain laittanut ne talveksi johonkin todella hyvään jemmaan. Nyt pitäisi vaan löytää ne! Pitäisikin varmaan tehdä kunnollinen vaatekaapin ja varastojen komppaus, sillä muutama kevättakki on myös jossain paikassa nimeltä mysteeri.

Mutta kuinka hienoa siis, mulla on täällä siis kengät, jotka löydyttyään tuntuu ihan uusilta. Sanokaa, etten ole ainoa yhtä haperopäinen! 😀