Valmistujaispäivä lakkipäineen tuo joka vuosi aina mieleen ne omat sekavat tunnelmat ylioppilaskeväänä. Se pelon ja innostuksen sekoitus ei ole unohtunut ainakaan vielä 18 vuodessa. 

Mutta mitä toivoisin tuolloin tienneeni?

Mietin tätä viime päivinä somessa pyörinyttä #olisinpatiennyt -haastetta tässä moneen kertaan. Toki mieleen tulee sellaisia asioita kuin ”olisinpa tiennyt, että siitä ensirakkaudesta pääsee yli” ja ”olisinpa tiennyt, että epäonnistumisiin ei kuole” ja paljon sellaisia lohdullisia lauseita, jotka kertovat niistä peloista, joita tuolloin alle parikymppisenä päässä pyöri. 

Mutta sitten ajattelen, että kyse on kuitenkin asioista, joita ei vaan voi tietää kuin kokemuksen kautta. On täysin utopistista toivoa, että elämää kovin kokemattomana olisi voinut tietää sellaisia asioita, jotka oppii kokemuksen kautta vasta kotipesästä lennettyään ja omilla siivillä hetken räpyteltyään.

Millaista elämä olisi, jos kaikki karikot ja kasvuun pakottavat tapahtumat ja tunteet pystyisi väistämään, koska tietäisi jo kaiken? Arvostaisiko valoa, jos ei kokisi välillä varjoa?

Enemmän hyötyä kuin sen miettimisestä, että mitä nyt sanoisin menneisyyden minälle, olisi siitä että miettisin mitä tulevaisuuden minäni sanoisi tämän hetkiselle minulle, jos pystyisi kirjeen lähettämään. Mutta kuten ei saanut ylioppilas-Veera aikamatkailevaa kirjettä aikusemmalta minulta, en tule nytkään saamaan ohjeita tulevaisuudesta.

Joka ikinen valinta ja niistä seuraavat ilon hetket tai elämän tummat sävyt on vaan elettävä ilman varmaa tietoa tulevasta. On toimittava parhaan kykynsä mukaan ja yritettävä kohdella itseään hyvin.

On muistettava, että kaiken harmaankin keskellä, koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa ihanaa. Sen minä ehkä toivoisin tienneeni jo nuorena. Ja sen minä toivoisin muistavani edelleen.

 

Kuva: Arja Teikola

 


Lupasin tästä Evansin pilkkumekosta kuvat myös toisilla asusteilla ja tässäpä ne nyt olisi. Aiemmassa postauksessa mekko oli siis arkikäytössä kiilakorkosandaalien ja ison kasin kanssa, mutta testasin samana päivänä myös tällaista hieman juhlavampaa versiota.

Korkkarit jalkaan, juhlava pikkulaukku käteen ja korvikset vaihtoon, niin samalla mekolla voisi hyvin suunnata myös monenlaisiin kesäkemuihin.

mekko – Evans, Zalando / kengät – Marks & Spencer / laukku – vintage / korvikset – KappAlh (saatu)

Nilkkaremmilliset korkokengät sopivat mielestäni loistavasti mekon tyyliin. Minulta löytyisi samat kengät myös mustana, mutta vihreät ovat mustan mekon kanssa mielenkiintoisemmat ja toimivat hyvänä katseenvangitsijana.

Noita korkkareita on vielä saatavana ainakin Marks & Spencerin britti-verkkokaupasta. Ja ei ole montaa viikkoa kun bongasin niitä vielä Helsingin myymälän hyllystäkin. Ovat tukevan korkonsa vuoksi loistavat kemukengät, joten suositus.

Tosin paljaaseen jalkaan etenkin kesäkuumalla nämä on vähän ikävät keinonahkasisuksensa vuoksi. Itsellä on kuitenkin yleensä juhlissa sukkahousut, joten silloin pärjää hienosti näilläkin kengillä. 

KappAhlin korviksien helmipallot mukailevat hauskasti mekon kuosia.

Tykkään mekosta ja etenkin tästä vihreillä kengillä piristetystä kokonaisuudesta ihan valtavasti. Fiilis on todella naisellinen ja nätti! 

Mekko löytyy siis Zalandolta ja itselläni on koko 18(46), kun useimmiten käytän vaatekokoja 48 tai 50.


Lupasin tästä Evansin pilkkumekosta kuvat myös toisilla asusteilla ja tässäpä ne nyt olisi. Aiemmassa postauksessa mekko oli siis arkikäytössä kiilakorkosandaalien ja ison kasin kanssa, mutta testasin samana päivänä myös tällaista hieman juhlavampaa versiota.

Korkkarit jalkaan, juhlava pikkulaukku käteen ja korvikset vaihtoon, niin samalla mekolla voisi hyvin suunnata myös monenlaisiin kesäkemuihin.

mekko – Evans, Zalando / kengät – Marks & Spencer / laukku – vintage / korvikset – KappAlh (saatu)

Nilkkaremmilliset korkokengät sopivat mielestäni loistavasti mekon tyyliin. Minulta löytyisi samat kengät myös mustana, mutta vihreät ovat mustan mekon kanssa mielenkiintoisemmat ja toimivat hyvänä katseenvangitsijana.

Noita korkkareita on vielä saatavana ainakin Marks & Spencerin britti-verkkokaupasta. Ja ei ole montaa viikkoa kun bongasin niitä vielä Helsingin myymälän hyllystäkin. Ovat tukevan korkonsa vuoksi loistavat kemukengät, joten suositus.

Tosin paljaaseen jalkaan etenkin kesäkuumalla nämä on vähän ikävät keinonahkasisuksensa vuoksi. Itsellä on kuitenkin yleensä juhlissa sukkahousut, joten silloin pärjää hienosti näilläkin kengillä. 

KappAhlin korviksien helmipallot mukailevat hauskasti mekon kuosia.

Tykkään mekosta ja etenkin tästä vihreillä kengillä piristetystä kokonaisuudesta ihan valtavasti. Fiilis on todella naisellinen ja nätti! 

Mekko löytyy siis Zalandolta ja itselläni on koko 18(46), kun useimmiten käytän vaatekokoja 48 tai 50.