05.09.2018

Posted at 23:26h in Yleinen by
0 Likes

-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä-

Hyvää Yrittäjän Päivää! Muutamassakin FB-ryhmässä on tänään keskusteltu siitä mitä yrittäjyys itse kullekin merkitsee. Minulle oma yrittäjyyteni merkitsee ennenkaikkea vapautta ja yllätyksellisyyttä. Onnekseni se on ainakin tähän mennessä tarkoittanut myös aiempaa parempaa toimeentuloa. 

En ala vannomaan, etten koskaan enää mene vakituisiin palkkatöihin, mutta aika kaukaiselta se ajatus tuntuu. Tai ainakin sen duunin pitäisi olla joku ihan viimeisen päälle unelmahomma ja liksan aika hillitön ennen kuin tämän hetkisen tilanteeni siihen vaihtaisin.

Toki homma on sitten ihan toinen, jos jossain kohti alkaa näyttämään, ettei oma yrittäjyyteni enää elätäkään. Siinä tilanteessa on tietenkin oltava valmis etsimään päivätöitä. Mutta just nyt tämä oma melko sekalaisista palasista koostuva yksityisyrittäjyys tuntuu itselleni juuri sopivalta tavalta saada voita leivälle.

Välillä minusta kyllä tuntuu, että ollakseen yrittäjä pitäisi olla jokin selkeä idea, että mitä sitä oikein meinaa puuhata ja sitten tavoitteellisesti mennä tavoitteita kohti. Omalla kohdallani kuitenkin ”liikeidea” tuntuu kuuluvan lähinnä se, että myyn kaikkea ammatillista osaamistani, mitä joku älyää kysellä ja on siitä valmis maksamaan.

En olisi vielä jokunen vuosi sitten esimerkiksi osannut ajatella, että minusta olisi kouluttajaksi. Mutta sittemmin olen muiden aloitteesta päätynyt tekemään aika paljonkin koulutus- ja luennointihommia ja tykännyt siitä suunnattomasti. 

Millaisista töistä mun tulot yrittäjänä sitten oikein koostuu? Tein tuossa juuri laskelman kuluneelta ensimmäiseltä viralliselta yrittäjyysvuodelta ja laskutuksestani n. 40% on tullut valokuvaamalla, toiset n. 40% blogilla ja loput 20% liikevaihdosta koostuu erilaisista koulutus-, luento- ja esiintymishommista.

Näiden omien hommien lisäksi mulla sitten vielä palkkatuloja valokuvaajana, joten kyllä mä kokonaisuutena tienaan yli puolet elannostani kamera kädessä. Että kun aina sitä ammattinimikettä miettii, että mikä sekatyöläinen tässä oikein on, niin kyllä mä kuitenkin edelleen koen etupäässä olevani valokuvaaja. Mutta olen kyllä suunnattoman iloinen, että saan tehdä paljon muutakin eikä mun tarvitse kuvata viis päivää viikossa ympäri vuoden, kuten tein vielä muutama vuosi sitten.

Mikäs tässä yrittäjyydessä on sitten ikävintä? Ehdottomasti se, että olen huono erottamaan työ- ja vapaa-aikaa. Jotain töitä tulee lähes aina puuhailtua vaikka kuinka koittaisi pitää vapaapäivää. To do -lista siis pyörii päässä vähän turhan innokkaasti ja siitä on hankala päästä irti. Ylipäätään töiden aikatauluttaminen, silloin kun se on vain itsestäni kiinni, on asia jossa haluaisin olla parempi ja jämptimpi.

Just puhuttiin yhden yrittäjäkaverin kanssa, että esimerkiksi loman pitäminen ei ole kiinni siitä, etteikö se olisi taloudellisesti mahdollista, vaan siitä, että on vaan hiton huono lyömään lomasuunnitelmia lukkoon ja sitten pitämään päätöksestä kiinni. Kun joku vakkariasiakas tarjoaa isoa keikkaa just sille viikolle, kun oli ajatellut lomailla, on todella vaikea sanoa ei. 

Muita negatiivisia asioita en juurikaan vielä tähän mennessä ole omassa yrittäjyydessäni huomannut kuin tämän itsensä johtamisen vaikeuden. Mua ei mitenkään erityisesti ärsytä paperihommat eikä mulla ole mitään kitistävää verotuksesta. YEL on asia, jota kyllä toisinaan laskeskelee, että sitä pitäisi pystyä maksamaan ihan älyttömiä summia ennen kuin itselleen kummoista eläkettä saisi kerrytettyä. Mutta pitää koittaa pistää munia vähän johonkin toiseenkin koriin.

Nyt ekan vuoden olen maksanut YELiä melko pienen työtulon mukaan, kun en osannut oikein ennustaa tuloja, joten lienee pian aika korottaa sitä vastaamaan paremmin todellisuutta.  

Mutta all in all, oma elämänlaatuni on tätä nykyä monella tapaa parempi kuin vielä vakituisessa palkkatyössä ollessani. Joten huraa yrittäjyydelle! Minkä alan yrittäjiä sieltä ruudun toiselta puolen löytyy?

housut – Lindex / pusero – Ellos / kengät – Bianco (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu)

Asukuvat onkin otettu maanantaina toimistolla. Kiva päästä kesän jälkeen taas enemmän tekemään töitä tuollakin! 

Kommenttiboksissa muuten joku haaveili siistien toimistokelpoisten housujen perään, jotka tuntuisivat verkkareilta tai legginsseiltä. Uskaltaisin väittää, että nämä kuvissa näkyvät Lindexin paksusta viskoositrikoosta tehdyt Iris Slim -nimiset housut menevät juurikin tuohon kategoriaan. Lahkeiden pienet käännökset, koristetaskut ja prässi-yksityiskohdat tekevät niistä siistit ja asialliset, mutta joustava materiaali ja korkea vyötärö todella mukavat. Housua löytyy myös viininpunaisena.

Toimistokelpoinen on myös tuo jo kesällä paljon päälläni nähty Elloksen pilkullinen viskoosipusero. Tykkään kuosin lisäksi noista solmimisnauhoista, joiden ansiosta paidan saa istumaan todella kauniisti. Tätä puseromallia saa myös kukkakuosilla ja pirteän punaisena. Itseäni hieman himottais se punainen… 😀

 


04.09.2018

Posted at 19:55h in Yleinen by
0 Likes

Siihen ei kyllä montaa hetkeä tarvita, että yhden naisen kamppeet onnistuvat valloittamaan hotellihuoneen ja taikomaan kaaoksellaan väliaikaiseen majapaikkaan hyvin kodikkaan tunnelman.

Kuva on viikonlopulta Helsingistä Hotelli Seurahuoneelta, missä yövyin lauantain ja sunnuntain välisen yön Gloria Fashion Show -reissulla. On paljettia ja korkokenkää, kamerajalustaa ja läppäriä. Kaikki tilpehööri kaivettuna laukkujen kätköistä pitkin poikin. 

Hotellihuone on itselleni hyvinkin arkea taas tästä viikosta lähtien. Tällä ja seuraavalla viikolla levittelen matkatavarani ainakin neljään eri hotelliin. 

Enää ei hotelliyöpymiset aiheuta sellaista innostusta kuin joskus nuorempana, kun se oli harvinaista herkkua. Silloin jaksoi aina intoilla monipuolisesta aamiaisesta ja lähes hotelli kuin hotelli tuntui jotenkin ylelliseltä ja ihanalta.

Kyllä minä edelleen hotelleissa yöpymisestä silti nautin. Rakastan puhtaita valkoisia lakanoita, laadukkaita sänkyjä ja kylpyammeita. Hotellihuoneessa on aina jotenkin levollinen olo. Vaikka usein teenkin iltaisin hotellissa töitä, niin silti se on ympäristönä rentouttava. Hotellihuoneessa ei tarvitse miettiä, että ”ai niin, pitäis laittaa pyykkikone pyörimään” eikä siellä viikaamattomat pyykit häiritse näkymää.

Ja entäs sitten huonepalvelu! Joskus harvoin, jos oikein haluan hemmotella itseäni ja olen rättipoikki, tilaan illallista huoneeseen sen sijaan, että lähtisin työpäivän jälkeen johonkin ravintolaan. Lasi viiniä, kuvun alta löytyvä ruoka-annos ja Netflix, kaikki tämä sängyssä nautittuna, parasta.

Nyt pitäiskin sitten alkaa pakkaamaan, huomenna alkavaa muutaman päivän työreissua varten. Vaikka kuinka koittais päästä vähällä kamalla, niin kyllä niillä varmasti taas hotellihuoneen kaaokseen saa!

 


04.09.2018

Posted at 16:32h in Yleinen by
0 Likes

Olen viime päivinä lukenut ympäri internetiä taas sellaisia lausuntoja ja mielipiteitä tämän Tess Hollidayn UK Cosmopolitan kansikuvan tiimoilta, että en ole aina kyennyt päättämään että itkiskö vai nauraisko.

Moni ihminen on ihan tosissaan sitä mieltä, että todella ylipainoinen nainen Cosmon kannessa saa välittömästi tuhannet nuoret naiset ahtamaan naamansa täyteen donitseja näyttääkseen samalta. On kuulema edesvastuutonta ja hyvin vaarallista luoda mielikuvaa, että ylipaino olisi upeaa ja tavoiteltavaa. 

Minä vaan kysyn, että missä kohtaa ikinä kukaan niistä harvoista lehtien kansissa nähdyistä pluskokoisista naisista olisi sanonut, että ”ryhtykää kuulkaa kaikki läskiksi, tää on aivan upeaa!”. Juu, Tess Holliday ja muut bodypositive -hahmot kyllä puhuvat tärkeää asiaa itsensä hyväksymisen puolesta, mutta se juuri olisikin se ydinasia johon kannattaisi takertua, ei se minkä kokoinen tai näköinen ihminen niin sanoo.

Tessin ja muiden mediassa näkyvien lihavien naisten päälle sovitellaan vaarallisen roolimallin viittaa. Että kun on kerran julkkis, on jotenkin erityisen suuressa vastuussa siitä millaista esimerkkiä muille antaa. (Täytyisi varmaan olla normaalivartaloinen päihteetön tuntitolkulla joogaava kasvissyöjä, joka lahjoittaa rahaa köyhille. Jos ainoastaan sellaisista ihmisistä olisi ok tehdä juttuja lehtiin, niin jo kävis tylsäksi! :D) 

Jos nyt haluaa välttämättä ajatella julkkikset aina roolimalleina, niin muistuttaisin että ihmisissä on muutakin kuin heidän koko ja ulkonäkö. Tess on mielestäni loistava roolimalli näyttämään kuinka kaiken maailman muita kyttäävien ja arvostelevien ihmisten mielipiteistä ei kannata välittää tippaakaan. Se on siis se asenne, jota hänessä ihaillaan, ei se lihavuus.

Jos nyt vaikka lasten saamista vaikutteista ollaan huolissaan, niin kyllä ihan varmasti ihmisiä koon ja ulkonäön vuoksi lokeroivat paskapäät ovat edelleen siinä määrin tässä maailmassa vallassa ja äänessä, että ihan joka ikiselle tulee kyllä melko nuorena jo selväksi, että läski on pahasta. En siis olisi hirvittävän huolissani, että yksi ylipainoinen malli Cosmon kannessa saa kaikki hinkumaan lihaviksi. Mut jospa joku Tessin juttuja luettuaan tajuaisi, että elämäänsä ei kannata käyttää muiden miellyttämiseen. 

Tämän kansikuvan ja siinä esiintyvä naisen viesti ei ole, että ”mä oon lihava ja sinunkin kannattais olla” vaan ”älä anna kokosi määrittää voitko rakastaa itseäsi”. Ja se on kuulkaa hyvä viesti kuultavaksi ihan kaiken kokoisille ja näköisille.