17.09.2018

Posted at 22:39h in Yleinen by
0 Likes

Olin jo hetken aikaa ehtinyt odottaa sellaista päivää, kun sää houkuttelisi vihdoin pukeutumaan lämpöiseen kashmirneuleeseen. Tänään se hetki koitti. Hieman halusin kuitenkin vielä muistella taakse jäänyttä kesää, joten puin neuleen kanssa kesällä ahkerasti käytössä olleen tirppamekon.

Kesämekko ja kylmempiä kelejä varten hankittu neule olivat yhteenpuettuna kuin siirtymäriitti vuodenajasta toiseen. Siinä ne kaksi kohtasivat toisensa vesisateessa mekon siirtäessä viestikapulaa edelleen kashmirpuserolle 40 denierin sukkahousujen ja jykevien syysnilkkureiden liittyessä kannustusjoukkoihin. 

 

Suuntasin rennossa ja jotenkin lohdullisessa asussani tänään kouluun. Olin aloituksesta jo kaksi viikkoa myöhässä (töiden vuoksi) ja tänään sitten myöhästyin vielä aamun ekalta tunniltakin bussin hajottua Porin ja Rauman välille. Hieno aloitus siis. 

En nyt ekan päivän jälkeen vielä ihan osaa sanoa, että millä mielellä noista pukeutumisneuvojan opinnoista olen. Vähän voi olla oma ajatusmaailma ja opetettava ”säännöstö” välillä törmäyskurssilla. Siitä saatiin tänään jo hieman esimakua. Itse kun koen, että sellainen vartalon ”virheitä” osoitteleva lähestymistapa on todella vanhanaikaista enkä itse sellaisen takana seiso. Mielenkiinnolla siis odotan mitä on edessä.

Mutta toisaalta ihan kivaa puuhaa ainakin tänään, kun lähinnä käytiin läpi erilaisia tyylipersoonia etsimällä lehdistä esimerkkikuvia. Tuntui siis enimmäkseen sellaiselta rennolta vapaapäivältä, kun selaili rauhassa akkainlehtiä. 😀 

 

mekko – KappAhl (saatu) / neulepusero – H&M / kengät – Vagabond / korvikset – Aarikka (saatu)

Tämän päivän kengistä on muuten todettava, että ne ovat kuin aikakone vuoteen -95 Tenetin yläasteelle. Punaista kiiltonahkaa ei jaloissani tuolloin nähty, saatoin sellaisesta vain haaveilla, mutta tuo Vagabondin nilkkureiden malli traktoripohjineen on kyllä ihan suoraan mun teiniajoilta. Vagabondit ne piti kengät olla silloinkin.

Nämä ysärikopiot löytyivät jälleen kerran samasta paikasta kuin monet muutkin kengät tänä vuonna, eli Zadaasta. Mahtava löytö, hintaakin oli vain reilut neljäkymppiä!

Tämä viikko onkin sitten taas ilahduttavan vaihtelav. Tänään oli koulua, huominen ja keskiviikko on täynnä sekalaisia toimistohommia kuvankäsittelystä kirjoittamiseen, torstaina on vuorossa jälleen muotinäytöspäivä ja sitten on vielä pari päivää lehtikuvaushommia SK:ssa. Kesän ysistä viiteen -työ on jo lähes kaukainen muisto vain. 

 


16.09.2018

Posted at 22:54h in Yleinen by
0 Likes

Kuvan näkymä tuli kuluneen viikon aikana melko tutuksi. Istuin junassa (ja vähän bussissakin) yhteensä 1300 km kolmen päivän aikana.

Sitä aina kuvittelee, että nuo matka-ajathan voi näppärästi hyödyntää töiden tekemiseen, mutta hankalaa se hommiin tarttuminen toisinaan on. Näillä Pori-Kuopio-Oulu-Tampere-Pori -matkoilla mulla tulikin mm. katsottua pari Ensitreffit alttarille -jaksoa (en ymmärrä miksi sitä Heikkiä parjataan niin kovasti!), luettua kirjan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Sisko Savonlahti). Toki minä jonkin verran työhommiakin hoitelin, mutta en siinä määrin kuin olin suunnitellut kuvitellessani olevani todellisuutta reippaampi.

Tuo Sisko Savonlahden tuore esikoiskirja oli muuten melkoinen pettymys kaikkien siitä lukemieni kuvailujen ja arvioiden jälkeen. Samaistuin kyllä kirjan yli kolmekymppisen päähenkilön ulkopuolisuuden tunteeseen ja ahdistukseen siitä, ettei tiedä mitä elämältään haluaisi, mutta siihenpä positiivinen sanottava oikeastaan jääkin. (Tai no, tykkäsin kyllä myös nätistä kannesta!) 

Päähenkilön negatiivisuus ja passiivisuus lähinnä vaan ärsytti eikä arvioissa kuvailtu ”lempeä iroaniakaan” jaksanut oikein lämmittää. Jonkinmoista ajankuvaa kirja kai piirsi tinderöinnillään, lounas-susheillaan ja havainnoillaan instagramin smoothie-bowl -kuvista, mutta ei vaan kirjan tyyli ja löysä tarina iskenyt minuun.

Ei se sentään niin huono ollut, että olisi jäänyt kesken. Sellanen 2/5 tälle teokselle, joka on kustantajan mukaan ”Nykyromaani nuoreen naiseen kohdistuvista paineista, kaupunkielämästä ja perunalastuista”. Noita viimeksimainittuja ja Pirkan valkosipulidippiä kirjassa jaksettiinkin sitten vatvoa ihan huolella.

Onko teistä joku jo lukenut kyseisen kirjan? 

Aamulla saankin istua sitten junan sijasta bussiin, mutta onneksi vain tunnin suuntaansa. Huomenna nimittäin alkaa mulla se koulu Raumalla! 

 


14.09.2018

Posted at 21:49h in Yleinen by
0 Likes

Mulla on ollut lähiaikoina todella vaaleanpunainen olo. Siis sillä tavalla, että kiinnitän joka puolella huomiota vain kaikkiin hempeisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Vispipuuron ja hattaran väriset puserot, huivit ja kengät huutelevat mulle houkuttelevasti joka nurkalta. 

Yksi tämän houkutuksen myötä tehty hankinta on tuo Stockmannilta löytämäni Selectedin merinovillainen neuletakki. Minulla on kolme vuotta sitten ostettu todella samanoloinen musta J.Lindebergin neule, jota olen pitänyt talvisin aivan hurjan paljon. Olinkin miettinyt, että samanlainen jossain muussa värissä olisi tervetullut vaatekaappini ja tämä marjapuuron väri tuntui heti nähtyäni ihan omalta.

Jos kaipaat tulevaan talveen ryhdikästä 100% villaneuletta, niin Stockan lisäksi SFDarla-neuletakkia löytyy kaikissa väreissään mm. Zalandolta. 

Zadaasta jo kesällä alle satasella löytämäni Minna Parikan tupsuhäntäiset puputennarit ovat kuin tehty neuleen kaveriksi!

Pukeuduin kuvien asuun tiistaina matkatessani Porista Kuopioon. Yli viiden tunnin junamatka vaati päälle jotain pehmoista ja rentoa. Trikoohousut ja pusero reilun neuleen kera oli juuri sitä.

Tuli taas vertailtua tuota paitaa housussajai housun päällä. Junan penkissä mutkalla istuessa ei asialla toki ole mitään väliä, mutta itse pidän kyllä taas tuosta paita housussa -versiosta. Näyttää asun mittasuhteet kivemmalta.

Jottei värien mätsääminen jäisi ihan puolitiehen, niin toki huulipunakin valitaan vaatteiden mukaan. Neuleen ja pupujen kanssa oikea sävy on selvästi tämä MACin mattapuna sävyssä Mehr. (huulipuna saatu)

housut – Lindex / pusero – HM& / neuletakki – Selected Femme / tennarit – Minna Parikka / korvikset – Aarikka

Kuvat on otettu Kuopiossa Sokos hotelli Puijonsarvessa. Oli ihan tosi viihtyisä majapaikka! Sain ilokseni sinne seuraksi mun äidin, joka matkusti myös Savoon osallistuakseen mun Olympus-kurssille. Oli kiva ehtiä treffata edes yhden illan verran. Eli hyvä työreissu senkin vuoksi!

Mua vie nyt siis vaaleanpunainen. Mikä on sun syksyn ykkösväri?