11.06.2019

Posted at 22:50h in Yleinen by
0 Likes

-Mainos, postaus sisältää kaupallisia linkkejä Ellokselle ja Asokselle –

Minulla on vihdoin muutaman kesän tauon jälkeen bikinit! Aiemmissa biksuissa yläosan käytyä pieneksi, olen käyttänyt parin vuoden ajan vain kokouimapukuja. Uudet bikinit ovat olleet kyllä etsinnässä, mutta jos muuten en koekaan suurta hankaluutta löytää oman kokoisiani vaatteita, niin uima-asujen metsästys on kyllä yhtä helvettiä ja hampaiden kiristystä.

Vaikka bikineitä saakin nykyään melko hyvin isoissakin kuppikoissa, niin usein homma on itselläni tyssännyt siihen, että kivan yläosan kaveriksi on ollut tarjolla vain jotain onnettoman matalaa alaosaa. Minä en halua mitään jenkkakahvojeni ja vatsamakkarani alle rullalle hautautuvaa tai-pöksyä tai matalia hipstereitä. Oma keskivartaloni kaipaa alushousuilta ja bikinihousuilta korkeutta, muuten on epämukava olo.

Toinen ongelma on toki myös bikiniliivien olematon tuki. Kun materiaali on joustavaa uikkarikangasta, on melko turha odottaa niiltä kummoista tukea, mutta pitäisi ne tissit nyt edes auttavasti kyydissä pysyä.

Täydellisiä bikineitä en siis ole enää aikoihin edes kuvitellut löytäväni. Mutta kuten joku parisuhdeterapeutti juuri yhdessä lehtijutuissa sanoi, että kannattaa miettiä millainen on riittävän hyvä puoliso sen mystisen täydellisen ainoan oikean sijaan, niin rantsu- ja spahengailuun tarkoitetuissa bikineissä voi soveltaa samaa ajatusta. 

Nämä Fantasien hurmaavan väriset bikinit olivat monella tapaa riittävän hyvät. Eivät täydelliset, mutta parhaat mitä olen nyt muutamaan vuoteen löytänyt. Niinpä ostin ne ilolla. 

Tukevuuden tunnetta yläosassa lisää hieman se, kun olkaimet vetää ristiin. Alaosa olisi voinut olla makuuni jopa sentin pari vieläkin korkeampi, mutta näidenkin housujen korkeus oli riittävä. Pysyvät istuessakin paikoillaan eivätkä rullaudu vatsamakkaran alle.

Mutta ei nämäkään näppärästi kerralla yhdestä paikasta löytyneet. Bongasin ensiksi Fantasien Anguilla-yläosan Ellokselta ja ihastuin kuosiin. Siitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi isoa kokoa. Niinpä googlailin ja löysin samankuosisen yläosan Zalandolta hieman eri mallisena. Zalandolla ei kuitenkaan ollut enää alaosaa minun koossani, mutta se puolestaan löytyi Ellokselta.

Mutta jipii, molemmat osat siis kuitenkin löytyivät ja olivat sopivat! Yläosasta mulla on koko 80I (ympärys tosiaan hyvin joustava, joten normaalia pienempi koko menee) ja alaosasta koko XL.

Mulla on paljon Fantasien rintaliivejä, joten siksi älysin tarkemmin tuota yläosaa etsiskellä vaikkei ekassa paikassa kokoa löytynyt. Merkillä löytyy bikiniyläosia mun tietooni ainakin J-kuppiin saakka, joten kannattaa tsekata valikoimat, jos tulee Fantasieta jossain vastaan. 

Pääsin ulkoiluttamaan uusia bikineitäni heti viikonloppuna, kun majailin kolme yötä Helsingissä Clarion-hotellissa, jonka katolla sijaitseva uima-allas on aivan ihana paikka. Siellä on käytävä pulahtamassa joka kerta hotellissa ollessa olipa sää mikä hyvänsä. Suositus siis Clarionille, jos vaikka kesälomareissu vie Helsinkiin! 

Kuten jo alussa totesin, uima-asujen löytäminen ei ainakaan itselleni ole ihan iisiä. Mitään superhyvää vinkkiä, missä olisi erityisen hyvä valikoima pluskokoisten simmareita, en siis osaa antaa. Mutta alla muutamia paikkoja, mistä ainakin kannattaa vilkaista. Tosi monessa paikassa tahtoo tähän aikaan vuodesta olla jo tilanne, että jäljellä on hajakokoja. Ja tosiaan bikineissä kokoja saattaa olla jäljellä vain toisesta osasta. Mutta kyllä ahkerasti selailemalla voi tehdä löytöjä.

1. Majken kokouimapuku, Ellos. Koot 38-52. Eri värejä ja kuoseja.

2. Dorina Cannes -bikinit, Ellos. Kuppikoot E-G, ympärykset 75-95. Alaosa koot 38-46.

3. HM+ Shaping uimapuku. Koot 44-54. Myös yksivärisenä.

4. HM+ bikinit. Koot 44-54.

5. Kokouimapuku rusetilla, Boohoo. Koot UK16-24.

6. Kokouimapuku koristevyöllä, Boohoo, Asos. Koot 44-52.

7. Mekkouimapuku, Cellbes. Koot 36-62.

8. Triumphin kukkabikinit, Cellbes. Kuppikoot B-F. Alaosa 38-46.

9. Topattu bikiniliivi, Nessa, Lumingerie. Koot 70F-90I

10. Glitter-bikinit, Plaisir, Lumingerie. Koot 80D-105H, housut 42-54.

11. Uimapuku koristesoljella, Maritim, Klingel. Koot 38-56.

12. Mekko-uimapuku, AquaRosa Beach, BomBom. Koot 42-50.

 

Tuossa siis vain muutama poiminta. Jokaisesta yllä linkatusta nettikaupasta löytyy paljon enemmänkin valikoimaa. Mutta ehkä tästä saa hieman vinkkejä mistä etsiä ja millaisia kokoja missäkin on tarjolla. 

Muistetaan, että kaikilla meillä on uimapuku- ja bikinivartalo. Nautitaan kesästä kokoon ja muotoon katsomatta!

 

Mun ihanat uikkarikuvat otti rakas Iina.


08.06.2019

Posted at 19:37h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus –

Minä en ole elämässäni paljoakaan laihduttanut, mutta yhden arkeen vaikuttaneen kilojenkaristamisoperaation olen tehnyt. Tuo merkittävä painonpudotus tapahtui kamerakalustoa vaihtamalla!

Kuvasin vielä reilut viisi vuotta sitten kaikki työni isolla täyden kennon peilijärjestelmäkameralla. Muistan tuolloin yhdellä työmatkalla punninneeni kamerareppuni lentokentällä ja tulos oli n. 11 kg. Mukana oli minimivarustus, mitä kannan mukana lähes keikalla kuin keikalla.

Olen nyt kuitenkin jo vuosien ajan tehnyt huomattavasti kepeämmillä kantamuksilla. Vaihdettuani kameran Olympuksen peilittömään OM-D -järkkäriin, putosi kalustoni painosta yli puolet pois. On melkoisesti miellyttävämpää kanniskella n. 5 kilon painoista kameralaukkua yli kymmenen kilon sijaan. Myös usein kuvaamisen vuoksi vihoitellut olkapääni rauhoittui täysin, kun työkalut kevenivät.

Ylläolevassa kuvassa vasemmalla työreppuni, josta on usein puolet tyhjänä kameran ja linssien viedessä niin vähän tilaa. Tyhjän tilan voi sitten tarpeen tullen käyttää vaikka lisävaloille ja niiden virtalähteelle, eikä sittenkään reppu vielä paina saman verran kuin ennen kamera, muutama linssi ja yksi salama.

Oikean puoleinen pikkuveska puolestaan on mun vapaa-ajan kameralaukku, joka sekin nielee sisäänsä yllättävän paljon tavaraa.

Jos entisellä kalustollani kamera, neljä useimmin tarvitsemaani linssiä ja salama (+ pienet tarvikkeet kuten akut + laturi, paristot jne) kassi painoi sen lähes 11 kg, niin noista kuvan kamoista tulee repun ja pikku tilpehöörin kera maksimissaan 6 kiloa (mistä pelkän repun oma paino n. 1,5 kg). Ja mukana on jo viisi linssiä! Ai että mun hartiat kiittää.

Vapaa-ajalla puolestaan kiittää laukkua kannattelevan olkapään lisäksi myös tyyli. Vai näyttäiskö tää asu yhtä kivalta jonkun ankean ison nylonkameraveskan kanssa? Epäilen.

Pellavatrikoomekko – H&M / Leopardikimono – Pieces / Laukku – Olympus / Kengät – Pavement (saatu)

Työreissujen kamat painaa sentään edelleen useampia kiloja, mutta matkoilla ja muulloin vapaa-ajalla kanniskelen iloisesti kuvauskamoja, jotka painavat vain n. puoli kiloa. Kuljetan PEN-kamerani kanssa useimmiten paria eri objektiivia sen mukaan missä ja mitä on aikomus kuvailla.

Esimerkiksi lomilla tai juhlissa kamera-/käsilaukkuni sisältö näyttää usein tältä:

Olympuksen nätti ja kompakti nahkainen kameralaukku on ulospäin kuin mikä tahansa tyylikäs käsilaukku, mutta se on mitoitettu juuri PEN-kameroille ja sisäpuoli on siirrettävine pehmuisteineen kuin muutkin kameralaukut.

Pieni veska nielee sisäänsä vaivatta PEN-kameran, pari objektiivia (kuvassa kittilinssi 14-42 mm ja 45 mm 1.8), puhelimen, pienen lompakon, avaimet ja muutaman meikkituotteen. Ja vielä olisi mahtunut vaikka yksi pieni objektiivi lisääkin. Tämän laukun kanssa onkin monet matkat tehty, sillä se käy veskaksi silloinkin kun ei edes ota kameraa mukaan.

14-42 mm pikkuzoomilla pärjää esim matkoilla monenlaisissa tilanteissa. Sillä kuvaa helposti maisemat ja nähtävyydet. Potretteja, herkullisia ruokakuvia ja erilaisia yksityiskohtia varten taas sopii tuo 45 mm objektiivi, joka valovoimaisuutensa vuoksi helpottaa myös hämärässä kuvaamista.

Kuvausvinkkejä ja tietoa objektiivien eroista löydät selaamalla aiemmat postaukset tagin Olympus alta.

 

EDIT: Poistettu tiedot päättyneestä tarjouksesta


07.06.2019

Posted at 17:34h in hyvinvointi, Yleinen by
0 Likes

-Asun shortsit (Junarose) ja kengät (Pavement) saatu –

”Ai kauhee, mikä sulla on jaloissa? Onko sua purrut jotkut ötökät?” Tällaisiin hieman kauhistuneisiin kysymyksiin sain vastailla viime kesänä ja nyt kun lämmin sää taas paljasti sääret, on niiden aika jälleen.

Eilen oli kesän ensimmäinen päivä, kun pukeuduin niin, että kintut olivat esillä pitkälle reisiin saakka. Lähes kaikki ”pilkut”, eli haavat, ruvet ja arvet siis näkyvillä.

Kyse ei ole mistään hyttysen pistoista tai muista ötököiden puremista. Jalkojeni, etenkin oikean, iho on rikki ja vioittunut ihan vain oman toimintani vuoksi. Olen viimeisen noin vuoden ajan kärsinyt jonkin asteisesta pakko-oireisesta häiriöstä ja siis kynsinyt ihoni rikki kerta toisensa jälkeen.

Minulla ei ole virallista dermatillomania-diagnoosia, enkä ole oireiluni kanssa mitenkään pahimmasta päästä, mutta nyppimisoireilu liittyy itselläni vahvasti masennukseen ja erityisesti ahdistukseen. Etenkin viime kesä olikin siis todella pahaa aikaa nyppimisen osalta. Kynsin siis ihan tervettä ihoa pikku hiljaa rikki ja sitten tietenkin kaikki rikkinäiset kohdat auki aina uudelleen ja uudellen.

Kaikilla meistä on silloin tällöin halu puristaa jokin finni tai nyppiä rupea, vaikka tietää ettei kannata. Mutta ahdistukseen liittyvä ihon nyppiminen on eri asia, se on keino lievittää stressiä, ahdistusta ja negatiivisia ajatuksia. Kun ajatukset keskittää ihon kynsimiseen ja siitä aiheutuvaan kipuun, ei ehdi miettiä ja tuntea juuri muuta. Kädet hakeutuvat ihon kimppuun automaattisesti vaikka kuinka yrittäisi hillitä itseään.

Juu, vähän ällöä varmasti monen mielestä. Ei se minustakaan kivaa ole. On harmillista miltä ihoni nykyään näyttää ja on todella inhottavaa vuotaa verta vähän väliä. Itselläni on vaivana vielä veren hyytymishäiriö, niin ihan pienimmätkin haavat vuotavat yllättävän kauan. 

Minulla  on kuitenkin kokemusta siitä, että itselläni tämä pakko-oireilu lievenee sitä mukaa, kun mieli paranee. Kykenen itse ymmärtämään tekeväni itselleni pahaa nyppimisellä ja pystyn jo jonkin verran sitä myös hillitsemään. 

Pahasta dermatillomaniasta kärsivillä ihmisillä nyppiminen itsessään aiheuttaa suurta ahdistusta ja häpeää ja sen toteuttamiseen voidaan pahimmillaan käyttää myös hampaita, neuloja tai pinsettejä. En siis onneksi itse ole asian kanssa ihan hirmuisen pahassa tilanteessa, vaan uskon oireilun lieventyvän. 

Paljon se on viime kesästä jo helpottanutkin. Iso osa jäljistä onkin siis jo vanhoja arpia, nyppimisen hieman vähennyttyä ahdistuksen helpotettua.

Äitini kertoi, että olin jo pienenä lapsena reagoinut stressaaviin ja ahdistaviin tilanteisiin mm. raapimalla itseäni. Parikymppisenä pahaan masennusjaksoon kuului myös paljon raapimista. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut näin pitkään jatkunut selvästi pakko-oireinen jakso, josta jää vielä näin näkyvät jäljet.

Asia on ollut esillä sekä terapeutin kanssa, että psykiatrin kanssa. En siis piilottele tätä oireilua, vaan yritän tehdä töitä päästäkseni siitä eroon. 

Pusero – Markkinoilta / Shortsit – Junarose (saatu) / Laukku – DAY Birger et Mikkelsen / Kengät – Pavement (saatu) 

Olen päättänyt, että en häpeile myöskään hieman rujolta näyttäviä kinttujani, vaan annan niiden nauttia kesästä paljaana aina kun vaan tarkenee. Hieman näihin dalmatialaispilkkuihin on ollut totutteleminen enkä voi väittää, etteikö ne minua vähän surettaisi, mutta on vaan hyväksyttävä, että ne on nyt arpia viimeisimmästä mielen taistelusta. 

Moni tuntuu nyt lämpimien kelien tultua tuskailevan, että voiko laittaa päälle lyhyttä hametta tai hihatonta paitaa, kun sitten näkyy arvet, allit, selluliitit, muhkuraiset polvet ja mitä kenelläkin. Niin haluaisin vaan muistuttaa, että lähes kaikilla meillä on omat ”kauneusvirheemme” ja niihin liittyvät epävarmuutemme ja yleensä ei tapahdu mitään pahaa, vaikka antaakin niiden näkyä. 

Koitetaan jokainen omalta osaltamme pitää yllä kehorauhaa ja muistetaan, että vaikka toisen ihmisen ulkonäössä jokin asia kummastuttaisi, niin sinun ei ole välttämätöntä tietää mistä on kyse!