Lomaterkut täältä vaarojen välistä! Olen ollut maanantaista saakka vanhempien luona Sotkamossa nähden perhettä ja sukua. Tänään sitten hyppään samaan Helsingin koneeseen kuin serkkuni, joka suuntaa takaisin kotiinsa Bahrainiin.

Ihanaa, että hän saapui sieltä saakka tänne lomailemaan ja, että minulla oli mahdollisuus osuttaa oma reissuni samaan ajankohtaan, ei nimittäin ihan hurjan usein nähdä, kun välillämme on hieman noita maita ja mantereita. Mutta ehkäpä seuraavaksi olisi itsellä vuoro matkustaa sinne autiomaan keskelle!

Aina täällä pitäisi ehtiä oleskelemaan kauemmin kuin on kerralla mahdollista. Mitenkään ei ehdi treffaamaan kaikkia joita haluaisi ja monta mielessä olevaa aktiviteettia jää suorittamatta.

Eilen käytiin serkkuni kanssa tapaamassa meidän juuri 99 vuotta täyttänyttä mummia hoitokodissa. Oli ihana nähdä hänet melko pirteänä. Pitkät pätkät jaksoi meidän kanssa jutustella ja me koitettiin parhaamme mukaan antaa mummille haleja ja hipsutusta, lämpöä ja läheisyyttä.

Vaikka mummin muisti ei enää ihan pelaakaan, niin hauskoja juttuja ja naurua meillä onneksi yhdessä edelleen riittää. Positiivista fiilistä siis onneksi edelleen riittää, vaikka ikä on alkanut jo painaa. Mummi muistaa edelleen toistuvasti lainata hänelle rakkaita Kulkurin ja Joutsenen sanoja:  ”Elämä on ihanaa. Kun sen oikein oivaltaa”. 

Illalla suuntasin sitten elämäni pitkäaikaisimman ystävän, bestikseni Piian luokse, missä seuraamme liittyi vielä siskontyttöni lapsiensa kanssa. Eli mun tätitettävä ja isotätitettävät! Kyllä oli taas pojat kasvaa hurahtaneet ihan silmissä sitten viime näkemän. Niitä pirpanoita olisi kyllä nähtävä useammin, etteivät noin salakavalasti pääsisi kasvamaan isoiksi. 

Supersankarileikkien ja trampoliinilla heitettyjen hurjien volttien seuraamisen ohessa napattiin ilta-auringossa myös asukuvat, kun lomalaisella sattui kerrankin olemaan jotain ihan siistiä päällä. 

Kesällä on tullut hankittua jo kahdet La Kivan korvakorut. Nämä hurjan kokoiset ”himmelit” ovat etenkin olleet ihan lomasuosikkini!

Käykö teillä usein niin, että päädytte tekemään heräteostoksia sen vuoksi, että jokin vaate tai asuste sopii niin hyvin yhteen juuri sillä hetkellä olevien kamppeiden kanssa? Mulle kävi eilen niin. Onlyn Jacqueline de Yong -malliston raitahousut olivat kuin tehty päälläni olleen puseron, sandaalien ja rotsin kavereiksi. Masain pallokuosiset pöksyt saivat väistyä tieltä heti Pajakan kassalla käytyäni ja vaihdoin uudet housut tilalle.

Vajaamittaiset lahkeet ovat niin mun juttu ja vielä on kesää jäljellä, jotta voi kulkea nilkat paljaina. Housujen vaaleanpunaiset raidat olivat lähes yks yhteen Zadaasta löytämieni Marimekon sandaalien kanssa ja Nanson teepparikin sopi loistavasti kokonaisuuteen. Ja enpäs kyllä muistakaan koska mulla olisi viimeiksi ollut raidalliset housut. Varsin kiva löytö siis nämä pöksyt, etenkin kun yhdet culottesit sai juuri pistää menemään käytettyäni ne jo ihan hitusiksi. 

Onlyä myyvistä liikkeistä voi siis noita housuja etsiskellä, jos kiinnostavat. Omani löytyivät tosiaan Sotkamon keskustassa sijatsevasta Moda Pajakka -myymälästä. Ja saatavilla oleva suurin koko XL riitti justiinsa mun n. koon 48 alaosalleni.

Housut – Only/Jacqueline de Yong 

Pusero – Nanso

Rotsi – Saki

Sandaalit – Marimekko (2nd hand)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – La Kiva

 

Jos sitten kävis syömässä vähän äidin mustikkapiirakkaa välipalaksi, jotta jaksaa pakata. Ihanaa viikonloppua kaikille!

 


Kengät, Ten Points ja farkkutakki, Junarose saatu.

Marimekon kaunis Lydia-mekko nähtiin täällä jo korkkareihin yhdistettynä ja mekkoon kuuluvan vyön kanssa. Halusin kuitenkin kokeilla miltä sama leninki näyttää hieman rennommin ja arkisemmin asustettuna. Niinpä nappasin sen mukaani tällä viikolla tekemälleni Jyväskylä-Tampere -reissulle koska matkaan valitsemani pinkit maiharit mätsäsivät kivasti meko sävyihin.

Vietin keskiviikon Iinan kanssa Jyväskylässä ja huolimatta hänen toistuvasta pilkasta korvakorumaniaani kohtaan päädyin shoppailemaan parit uudet killuttimet. Näissä kuvissa korvissani on jyväskyläläisen Onpakorean Lysti-nimiset korut, jotka löytyivät Koto Designmarketista -50% alennuksella.

Onpakorea olikin itselleni ihan uusi merkki! Tosi kiva aina bongailla itselle ennestään tuntemattomia tekijöitä. Onpakorea valmistaa kotimaisesta vanerista korujen lisäksi mm. suloisia mobileja.

Mekko – Marimekko

Farkkutakki – Junarose (saatu)

Kengät – Ten Points (saatu)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – Onpakorea

En nyt ihan loistavan matchina pidä tuota farkkutakkia mekon kaverina, mutta parin päivän reissu piti tehdä mahdollisimman vähillä kamoilla, jotta mahtuivat Kånkeniin. Reissuasuissa voittaa useimmiten käytännöllisyys ja mukavuus ja pakkaamisoperaatiota määrittelee pitkälti kompromissit. Huomenna pitäisikin pakata viikon kamppeet käsimatkavaroiksi, sillä lennän maanantaina Helsingistä Kajaaniin. Onneksi vaatteita voi aina lainata äidiltä, jos jotain elintärkeää sattuu unohtumaan kyydistä. 

Ten Pointsin Pandorat (saatu) löytyvät minulta jo kolmessa värissä. Rakastan tällaisia kenkämerkkejä, jotka pitävät tietyistä perusmalleistaan kiinni vuodesta toiseen tuoden niihin aina vain uusia värejä. On niin helppo hankkia kenkiä joiden lestin on jo käytössä hyväksi havainnut. En tiedä uskallanko edes vilkaista mitä sävyjä syksyksi on tarjolla..

Lydia-mekko on itselleni ilman vyötä hieman hölmön pituinen. Mutta kyllähän se varsin mukavalta ja huolettomalta lomamekolta tuntui noin vapaasti ollessaan. Mekon malli on kovin suora, joten senkin vuoksi koen vyön olevan itselleni hyvin tärkeä, jotta ei viimeisetkin muodot katoa.

Mutta vaikka pidänkin leningistä enemmän vyön kanssa, uskon että sitä tulee kyllä käytettyä toisinaan näin rennomminkin. Ei figuuri ja pituus kuitenkaan niin huono ole, sillä mekko on kepeä ja laskeutuu kauniisti. 

Maiharit sopivat mekkoon tosi kivasti. Voisin kuvitella mekon syksymmällä samojen kenkien, paksujen sukkisten ja pitkän pehmoisen villatakin kanssa.

Yksi seuraaja muuten kysyi Instagramin puolella, että mitä mieltä olen, voiko tämän mekon pukea rentoihin kesähäihin. Sanoisin, että kyllä voi, jos se tuntuu oman tyyliseltä. Kunhan vaan valitsee asusteet huolella ja niillä upgreidaa asukokonaisuuden riittävän juhlavaksi. 

Itse näen suurimman osan näistä Marimekon printtimekoista enemmän arkivaatteina ja puen häihin mieluummin jotain selvästi juhlavamman oloista, mutta se on siis ihan vain mun henkilökohtainen tyylivalinta. Monelle muulle tämä sama mekko voikin olla hyvinkin juhlava riippuen omasta arkityylistä. Eli asusteet kun on kunnossa, niin näin nätti mekko taipuu kyllä moneen, myös sinne kesähäihin!

Kuvat: Noora Näppilä