16.09.2019

Posted at 23:03h in Yleinen by
0 Likes

”Minä olin vielä joitakin vuosia sitten sellainen kokomustiin pukeutuja, mutta sittemmin minusta on tullut melko…. värikäs”, kerroin yleisölle eräässä tilaisuudessa viime viikolla ja kesken virkkeen muistin päälläni olevan juurikin sitä kokomustaa. Lausuntoni ei siis ehkä vaikuttanut kovinkaan uskottavalta. 😀

Vaikka edelleen turvaudun toisinaan (etenkin reissatessa pakkaamisen helppouden vuoksi) mustaan, on päästä varpaisiin mustat asut nykyään vähemmistössä pukeutumisessani. Ikuistin kuitenkin viikon sisään kaksi tässä postauksessa nähtävää asua, kun innostuin käyttämään samaa housujen ja puseron muodostamaa pohjaa kahdessa eri tilanteessa ja kahdella eri tavalla.

¨

Vuosi sitten ostamani Samoonin hapsupaita sopii loistavasti kokomustaan pukeutumiseen, sillä hapsut tuovat asuun kivaa struktuuria ja liikettä!

Perjantai-iltana Asan keikalle suunnatessa yhdistin hapsupuseron pehmeisiin mokkaa imitoiviin legginsseihin, korkkareihin ja pitkään jakkuun. Kuvista puuttuu mukana ollut leopardikuvioinen olkalaukku. 

Muutamaa päivää myöhemmin hyvödynsin samaa pusero + legginssit -pohjaa suunnatessani luentokeikalle. Vaihdoin kengät mataliin espadrilloihin, takin lyhyempään bleiseriin ja juhlavat korvikset värikkäämpiin. Tuloksena rennompi ja hieman androgyynimpi kokonaisuus. 

Minusta on aina tosi kiva vertailla miten pienillä muutoksilla saa pukeutumisessa aikaan isoja eroja. Vaikka alla on ihan samat kamppeet, muuttaa kokonaisuus ilmettään kenkien ja takin vaihdolla valtavasti. Ja vaikka vartalokin on vaatteiden alla ihan sama, kiinnittyy huomio ihan eri kohtiin asun mittasuhteiden muuttuessa.

Tykkään pitkän jakun ja korkkareiden luomasta linjakkuudesta ja pituuden illuusiosta, mutta samaan aikaan pidän toisen asun rennosta ja huolettomasta fiiliksestä ja siitä, että jalat jäävät kokonaan esiin. Lyhyemmän yläosan kanssa vartaloni todellinen malli (Y) korostuu. Ylävartaloni on jalkoja lyhyempi ja se näkyy. Pitkä takki puolestaan optisesti pidentää ylävartaloa. 

En lähde arvottamaan kumpaakaan toista paremmaksi, vaan ajattelen, että mittasuhteilla on hauska leikkiä. Vihaan pukeutumisoppaissa alati toistuvaa termiä ”tasapainottaa”. On tympeä ajatus, että olipa vartalon malli mitä hyvänsä, tulisi sitä neuvojen mukaan aina yrittää tasapainottaa kohti täydellistä symmetriaa. Miksi?? Miksi lyhyttä ylävartaloa olisi aina pidennettävä, pitkiä käsiä lyhennettävä ja ylä- ja alavartalon epäsuhtaa tasapainotettava? 

Mun mielestä ei todellakaan tarvitse, mutta vaatevalinnoilla ja mittasuhteilla pelaamisella voi halutessaan luoda kulloiseenkin fiilikseen ja tilanteeseen sopivan optisen illuusion ja olemuksen.

Hapsupusero – Samoon / Legginssit – Lindex / Pitkä jakku – KappAhl XLNT (saatu) / Korkosandaalit – Pavement (saatu) / Sulkakorvikset – Viaminnet (saatu)

Lyhyt pellavableiseri – Marks & Spencer / Espadrillot – Macarena / Värikkäät korvikset – La Kiva (saatu)

 

Pitäisi ehkä vielä huvin vuoksi kokeilla miltä asut, tai pikemminkin mittasuhteet, näyttäisivät, jos kengät vaihtaisi päittäin. Tai no, kyllähän sen jo pystyy ihan kuvittelemaankin, mutta voisi joskus kyllä toteuttaa jotkut vertailukuvat. Nämä vartalon ja vaatteiden mittasuhteet kun ovat mun mielestä ihan älyttömän kiinnostava ja tärkeä asia.

Kumpi kokonaisuus on sun suosikki?

 

 


07.09.2019

Posted at 23:10h in Yleinen by
0 Likes

Asukuvien pusero – Junarose, neuletakki – Kaino, kengät – Zign ja korvikset- Aarikka, saatu.

”Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta..” alkoi ystäväni hyräilemään paitani nähdessään. Joten kiitos rakas Anni, nyt on sitten soinut Ressu Redford päässä koko päivän!

Mulla on ollut vähän vielä käynnistymisvaikeuksia tähän syksyn tullen koittaneeseen epämääräiseen arkirytmiin. On tuntunut todella tahmealta tarttua töihin ja aikatauluttaa tekemisiään. Kun siis kesällä ehti taas tottua perus päivätöihin, niin siirtymä vapaampaan itseohjattuun työskentelyyn vie taas hetken. Mut se on ollut ihan sama käynnistymisvaikeus joka vuosi kesäpestin päätyttytä ja rytmin muututtua. 

Tällä viikolla vietetty yrittäjän päivä sai minutkin miettimään omaa yrittäjyyttäni, jota on nyt virallisesti takana pari vuotta. (Sitä ennen työllistin itseni kevytyrittäjänä jo neljän vuoden ajan). Vaikka en ollut todellakaan suunnitellut yrittäjäksi ryhtymistä, oli tähän tilanteeseen päätyminen loppujen lopuksi parasta mitä minulle on työelämässä tähän mennessä tapahtunut. 

Kirjoitinkin fb-seinälleni pari päivää sitten seuraavasti:

Mua ei itketä yrittäjyydessä YELit eikä verot. En koe, että minua pienyrittäjää riistetään ja poljetaan, enkä myöskään allekirjoita ajatusta, että yrittäjä ei voi koskaan lomailla ja muutenkin on aina vaan raskasta ja hankalaa. 
Mulle yrittäjyys on tarkoittanut sitä, että mulla on itselläni valta hinnoitella mun aikani ja muokata mun työaikoja oman jaksamiseni mukaan.

Parasta näissä vuosissa on kuitenkin ollut se, että en ole tehnyt mitään tiukkaa liiketoimintasuunnitelmaa ja rajannut itseäni jonkun tietyn asian tekijäksi, vaan olen sanonut rohkeasti kyllä tai ainakin ehkä mitä erilaisempiin ehdotuksiin.

Minulle yrittäjyys on sitä, että voin myydä kaikkea osaamistani ja eikä yksikään päivä ole siksi samanlainen kuin edellinen. Se on myös sitä, että monena päivänä työt eivät varsinaisesti edes tunnu työltä, vaan saan vaan tehdä mielenkiintoisia juttuja joista minulle maksetaan.

Ainakin toistaiseksi olen siis varsin iloinen ja tyytyväinen yrittäjä. En mä rikastumaan ole päässyt, mutta ei mun ole toistaiseksi tarvinnut olla taloudellisesta tilanteesta huolissaankaan. Suurempia suunnitelmia tai tavoitteita mulla ei vieläkään ole, mutta tää sekalainen suhaaminen sopii mulle.

Että sitä sekalaista suhaamista tässä olis taas edessä. Jännityksellä odotan mitä kaikkea kivaa sitä taas pääsekään tulevina kuukausina tekemään! 


Mun tukka harvoin näkyy kuvissa takaa päin, mutta siitä välillä kysellään, joten tässäpä kerrankin takaraivoa ikuistettuna. Pitkää tukkaa on siis vain pään päällä, kaikki muut on kynitty. Vaikka olen viihtynyt tässä hiusmallissa jo useamman vuoden, en edelleenkään kaipaa mitään muutosta. Mun kamalin painajaiseni olisi, että mulla olisi pidempää tukkaa koko päässä. Apua miten hikistä ja ahdistavaa. 😀

Työmietteistä viime päivien työasuun. Planeettakuvioinen sifonkipaitapusero on Junaroselta saamani mallikappale. En ole vielä bongannut tuota kuosia myynnistä, tulee muistaakseni kauppoihin hieman myöhemmin syksyllä. Saman mallista läpikuultavaa puseroa on kyllä ollut jo eri kuoseilla aiemmissakin mallistoissa.

Vaaleanpunaisten planeettojen vuoksi pusero sai kaverikseen Kainon puuvillaisen Rauha-neuletakin ja hattaraista sävymaailmaa jatkavat nahkatennarit. Tässä asussa onkin tullut sitten tassuteltua jo useampi päivä. 

Tuosta neuleesta puheenollen, Kainolta tuli tällä viikolla myyntiin heidän uusi syysmallisto! Jos vaatekaappisi huutaa juurikin vaikka neuletakkia, niin puuvillan lisäksi saatavilla on myös merinovillaisina versioina. Itse mietiskelen, josko tilaisin söpöt Katukissa-legginssit, mutta värin valinta tuottaa päänvaivaa.

Legginssit – Lindex / Pusero – Junarose (saatu) / Neuletakki – Kaino (saatu) / toppi – Marks & Spencer / rintaliivit – Elomi / kengät – Zign, Zalando (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu)

Tällä viikolla tän sekayrittäjän työt ovat pitäneet sisällään lähinnä kuvaamista ja kuvankäsittelyä, mutta tulevalla viikolla olisi vuorossa mm. konsultointihommia, sisältösunnittelua, puhujakeikkaa ja blogiyhteistyökuvioiden parissa työskentelyä. Tie vie taas muutamaksi päiväksi Helsinkiin ja menen jälleen pariksi yöksi siihen kivaan airbnb-kämppään, joka näkyi edellisessä postauksessa!

Ps. Pakko nyt kuunnella kerran se Ressun biisi… ”Teetkö vielä kaikkesi mun tähden? Saanhan olla hullu niin kuin ennen? Etsitkö mut uudelleen jos lähden? Saanks mä sulta lainaa jos mä tarvitsen?”