25.07.2011

Posted at 12:24h in Yleinen by
0 Likes

Olin eräässä pienessä vaateputiikissa ja törmäsin siellä Marduca-nimisen laukkumerkin esitteeseen. Ihastuin välittömästi. Minimalistisia ja linjakkaita nahkalaukkuja ilman mitään ylimääräisiä koristeluja. Malleja oli valittavissa noin kymmenkunta kaikkia muutamassa eri koossa. Väreistä valittavana oli koko sateenkaarenkirjo ja vielä enemmänkin. Mikä tahansa laukkumalli oli tilattavissa millä tahansa tarjolla olevalla värillä. Materiaalina kaikissa laukuissa mitä ihanin ja pehmein nahka ja veskojen hinnat maksimissaan parisataa euroa.

Inostuin todella ja aloin haaveilemaan pikkuisesta pinkistä olkalaukusta ja mietin miltä kauniin oranssi isolaukku näyttäisi käsivarrellani. Fyysisen tärinän sain siinä vaiheessa, kun myyjä vinkkasi muutamien laukkujen olevan heillä huimassa alennuksessa. Jättimäinen keltainen clutch muutamalla kympillä! Entäs tuo pikkuinen pinkki pussukka kympillä! Ooh. Millainen onkaan tilini saldo, mietin kuumeisesti ka koitin päättää mitkä kaikki karkkilaukut voisin pelastaa rakastavaan kotiin.

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? No juuri sitä se on, sillä kyseessä on toissäöinen uneni!

Muistan yksityiskohdat aivan piinaavan tarkasti. Voin tuntea sen unelman pehmoisen nahan sormissani ja muistan kuinka vaiovattomasti laukkujen sirot kullanväriset vetoketjut avautuivat. Laukuissa ei ollut mitään liikaa, eikä niistä puuttunut mitään. Ajattelin olevani taivaassa ja suunnittelin mitkä kaikki kauniit laukkumallit haluaisin missäkin ihanissa väreissä. Jostain syystä keltainen clutch hurmasi minut täysin ja yllättäen monet muutkin karkkivärit ja jopa neonpinkki sädehtivät mielestäni ennennäkemättömän kauniisti. Ja entäs ne syksyn tulevat tummemmat sävyt! Syvä burgundinpunainen ja kaunis tumma konjakki, halusin ne kaikki.

En osaa päättää oliko kyseessä ihana uni vai karmiva painajainen josta herääminen oli tuskaisaa. Kaikki kauniit veskat katosivat kuin tuhka tuuleen minun avatessani silmäni. En normaalisti muista uniani lainkaan noin tarkasti, mutta tämän muistan. Muistan jopa sen esitteessä olleen kartan johon oli merkitty Euroopan eri alueet eri väreillä sen mukaan kuinka paljon olivat toimituskulut mihinkin. Suomi oli merkitty muiden pohjoismaiden kanssa violetilla, postikulut laukkujen kotimaasta Tanskasta olivat 8,50 €.

Koska nuo unelmieni laukut tosiaan olivat pelkkää unelmaa, poimin tähän kuvitukseksi muutamia hieman Marducan (mistä ihmeestä se nimikin on tullut?) laukkuja muistuttavia yksilöitä.

 

 

  1. Lumi Maxi Clutch, väri Coral, hinta alessa 158 €
  2. Lumi Zipper Pouchette, väri fuchsia, hinta alessa 84 €
  3. Asos White Harlem bag, 145 £
  4. Asos White Sorrel Bag, 60 £

No, totta tai ei, uneni sai minut himoitsemaan kirkkaanväristä karkkilaukkua. Mutta en vain osaa päättää mikä väri olisi kaikista ihanin tai mikä malli tarpeellisin. Minä haluan kaiken! Jätän asian hautumaan ja odotan uutta unta joka kenties selkiyttää ajatukseni.


24.07.2011

Posted at 16:04h in Yleinen by
0 Likes

Hotelliaamiainen, minigolfia, siideriä terassilla, pehmistä auringonpaisteessa, söpöjen ponien ruokkimista ja grillausta ukkosella (aina on hyvä sää grillata!). Siinä eilinen ihana vapaapäivä pähkinänkuoressa. Hikisen rentoilupäivän filosofiaan kuului myös se, ettei pukeutumisesta, tukasta tai naamasta tarvinnut turhaan stressata.

Trooppinen ilmasto lehmänhenkäyksineen piti huolen siitä, että itsensä puleeraamisesta ei olisi ollut juurikaan hyötyä joten sen saattoi suosiolla unohtaa lähes kokonaan. Päivän heiluin yöpaitaa muistuttavassa mustassa trikoisessa maksimekossa ja läpsyissä. Myös illalla terassille suunnatessa pysyttelin vaatteiden vaihdosta huolimatta edelleen hyvin kasuaaleissa vermeissä.

Yleensä vihaan hellepukeutumista yli kaiken. Itseä miellyttävien keveiden vaatteiden löytäminen tuntuu olevan lähes täysin mahdotonta ja vähissä vaatteissa heiluminen tuntuu epämiellyttävältä. Tänä kesänä näiden helteiden vain jatkuessa ja jatkuessa olen kuitenkin päässyt hieman vihani yli. Olen vain lakannut miettimästä asiaa liikoja ja antanut itselleni luvan nuhjata vaikka koko kesän muutamissa samoissa mukaviksi havaitsemissani vaatteissa.

En siis aio tuskailla pätkääkään sitä, että kesäpukeutumiseni tuntuu pyörivän n. viiden vaatekappaleen voimin ja joka aamu peiliin katsoessa tunnetta voi kuvailla ainoastaan sanoilla ’déjà vu’. Epäolennaisen sijaan aion mieluummin keskittyä miettimään  sellaisia tärkeitä asioita kuten ’koska taas saa jäätelöä’, ’mihin uimaan tänään’ tai ’mikä olisi paras valkkari aurinkoiselle piknikille’.

Tämän päivän tärkein pohdinnan aihe onkin sitten, että mitä makkaraa grillaisimme tänään. Olipa makkara sitten mikä tahansa, niin taidan syödän sen päälläni joko musta pitkä mekko tai sitten farkkushortsit ja kaapista (tai lattilaita) ensimmäisenä käteen osuva toppi.

Rentoa sunnuntaita myös teille!


23.07.2011

Posted at 00:41h in Yleinen by
0 Likes

”Nyt uimaan!”, oli murun melkein ensimmäiset sanat kun astuin tänään autoon hänen hakiessa minua töistä. Niinpä sitten vaan kotona simmareiden vaihto ja hakemaan kaverit kyytiin. Ja niin suunnattiin ryhmällä ’kolme miestä ja beibe’ näin komeisiin maisemiin pulahtelemaan. Pitkä viikonloppuvapaa ei olisi voinut paljon hienommin alkaa.

Näiden kuvien ottamisen lomassa keskusteltiin mm. siitä onko ’tissevä’ oikea sana vai ei. Väittäisin otosten perusteella, että on se.

Uimareissulle lähtiessä Evansin olkaimeton uimapuku sai kaveriksen lempifarkkushortsit ja Havaianakset. Pyyhkeet pakkasin tietenkin läpsyjen sävyiseen kassiin, ei kai sitä nyt muuten uimaan kehtais mennä! 😀

Nyt viikonloppuna oliskin sitten tarkoitus vähän pupustella hempeillä (mua infottiin kommenteissa tuon pupustelu-verbin itselleni ennalta vieraasta merkityksestä. ihan sellaista infoa en ehkä kuitenkaan meinaa teille täällä kertoa. ;D ) tuon miehen kanssa, sillä meillä oli meni tuossa keskiviikkona huomaamatta ohi sellainen juhla kuin vuosipäivä. Tuli kuulkaas 8 kokonaista vuotta mittariin tätä onnea. Niin seurustelua kuin yhdessä asumistakin. Aika hurjaa.

Ja ensi kuun alussa muutetaan sitten ikäänkuin meidän ekaan yhteiseen kotiin. Kun nää ekat kahdeksan vuotta tuo muru on asunut mun luona. Eli tarkoittaa vissiin sitä, että siellä seuraavassa asunnossa mun pitäis ottaa sen toisenkin mielipiteet huomioon sisustuksen suhteen. 😀