09.04.2011

Posted at 13:25h in Yleinen by
0 Likes

Perjantai-illan kunniaksi kipaistiin murun kanssa ulkona syömässä ja minä kiskaisin niskaani hieman kyseenalaisen nutun. Viime vuoden lopulla ostamani H&M:n neulemekko on nähty päälläni aiemmin ainakin uutenavuotena. Tuolloin helma oli vielä lähes kunniallisen naisen mitoissa, mutta pesu teki koltulle melkoiset tepposet.

reissulla kiskoin mekon suoraan pesun jäljiltä päälle, mutta jouduin hetken kuluttua palaamaan takaisin hotellihuoneesen vaihtamaan ylle jotain säädyllisempää. Noudatin sitten mamman neuvoja  ja kostutin mekon ja koitin venytellä helmaa hieman pidemmäksi ja eilen sitten kokeilin uudelleen julkista esiintymistä näillä helmoilla. Hieman se venyttely auttoi, mutta onhan tuo nyt edelleen kohtuullisen härski. 😀

080411_asu

Mut riittävän peittävät sukkahousut jalkaan ja leuka pystyyn, niin kyllä mä rohkeesti tuossa kipitin ravintolaan ja takaisin. Mutta olin kyllä koko ajan hyvin tietoinen siitä säären määrästä jonka helman olematon mitta jätti esiin. Harmittaa pirus, että se noin meni vetämään itsensä kasaan vaikka pesty ihan ohjeen mukaan. 😛 Tykkään nimittäin todella paljon mekon napakasta materiaalista ja yläselässä koristeena olevista metallihakasista. Pitänee ottaa pääsisäisenä tuo mukaan kotiin ja katsoa osaisiko mamma tehdä venytystemput minua paremmin, hänellä kun on melkoisesti kokemusta noista neulematskuista.

Helman mitasta huolimatta tykkäsin kuitenkin kokonaisuudesta paljon. Tuo asun yhtenäinen musta väritys hieman häivyttää tuota helman hävyttömyyttä. Myös asennetta tuova rotsi ja maltillinen meikki auttavat asiaa, ettei yleisilme mene ihan överisti hutsuksi. Mutta, saisi siinä kyllä kaikista lieventävistä asianhaaroista huolimatta olla omaan makuuni edes muutama sentti enemmän helmaa. Täytyy kuitenkin aina koittaa löytää pukeutumisestaan jotain positiivista, niin täytyy sanoa, että näissä vaatteissa mun kintut näyttää kyllä ihan kohtuullisen pitkiltä.

dune_mustat

Oman osansa jalkojen optiseen harhaan antoivat nämä ensimmäistä kertaa ulkoilutetut nilkkurit. Jos ne jonkun mielestä näyttävät kovin tutuilta, niin oikeassa on sillä samaiset Feudin nilkkurit on nähty jalassani jo kullan värisenä. Hurmaannuin kengistä niin kovin, että alennusprosentin vielä hieman kasvettua kengät matkasivat luokseni myös mustina. Tuo kenkien löysä varsi imartelee mukavasti nilkkoja saaen ne näyttämään todellista kapeammilta ja kaunis korko ja nahan rypytykset tekevät mustista nilkkureista todella herkulliset ja mielenkiintoiset. Love.

Että sellaista hutsuilua ja itsensäpaljastelua tällä kertaa. Ja ah niin kovin kauniisti taas ryönäisessä eteisessä vessan oven edessä kuvattuna. Kyllä on varsin hurmaavaa kaikin puolin. 😀

Tuohon postauksen otsikkoon liittyen on muuten pakko vielä kertoa eräästä farkkujen ostoreissusta vuosia sitten. Olin silloin melkoiseti nykyistä hoikemmassa kunnossa, mutta silti ensimmäinen asia jonka superhoikka naismyyjä minulle sanoi kerrottuani etsiväni farkkuja oli, että ”niin..sulla näyttää olevan noita reisiä vähän reippaammin” ja sitten hän hävisi hyllyille etsimään jotain reidestä tilavampia yksilöitä.

Että sellaista. Ihan omassa tiedossa olevaa informaatiotahan tuo toki oli, mutta olisin ehkä voinut elää ilman, että hänen olisi tarvinnut tätä yksityiskohtaa erityisesti ääneen kommentoida. Mutta onhan se kiva kun myyjä on tarkkanäköinen ja suorasanainen. 😀


08.04.2011

Posted at 13:13h in Yleinen by
0 Likes

Puuh.. tällaisina päivinä sitä aina miettii, että mihin kaikkeen sitä pitää aina mennäkään suostumaan. Tällaisella päivällä tarkoitan tällä kertaa sitä, kun oma nassu + jenkkakahvat töröttää huutomerkin tavoin esillä n. 55 000 kpl levikin omaavan lehden kannessa. (tää on itse asiassa jo mun toinen kansikuva kyseisessä lehdessä. Edellisellä kerralla päähuomion vei tissivako. 😀 )

Tällä kertaa pääsin leikkimään paperinukkea. Mutta ehkä mua ei sentään kukaan oikeasti leikkaa irti ja liitä paperinukkekokoelmaansa. 😀

kansi

Mutta, kaikin puolin olen melkoisen tyytyväinen juttuun kokonaisuutena. Toimittaja oli kivasti ymmärtänyt mun pointit ja jättänyt tekstiin minun omaa värikästä kieltäni. Toki aina omat sanat toisen kirjoittamina ja tulkitsemina aiheuttavat hieman huolta siitä ymmäretäänkö ne nyt oikein jne, mutta lehtijuttu on aina myös toimittajan näköinen, ei pelkästään haastateltavan. Mutta summa summarum siis oli se, että ehdottoman kiva ja positiivinen juttu ja tykkäsin erityisesti tästä näkökulmasta joka jutussa oli. Että ei tehty juttua vaan bloggaamisesta vaan siitä aiheesta sen bloggaamisen takana.

Kuvien suhteen olisin toivonut, että minulla olisi ollut aikaa vaikka juosta käymään välillä peilinkin edessä, mutta koska tuo studiossa kuvaaminen tuli itselle ihan yllärinä, niin mulla oli jo seuraava meno buukattuna ja aikataulu hyvin tiukka. Mutta itseltänipä näytän. En yhtään rumemmalta kuin luonnossa, mutta en kyllä valitettavasti kauniimmaltakaan. Mutta silloinhan asia on vissiin aika balanssissa.

Ne jotka eivät elä Satakunnan Kansan levikkialueella, mutta ovat kiinnostuneita lukemaan jutun, voivat klikata itsensä Virta-liitteen nettiversioon. Sivuilla 4-5 olevan artikkelin lisäksi minua koskevaa tekstiä löytyy myös sivulta 3.


08.04.2011

Posted at 01:52h in Yleinen by
0 Likes

Voi ei! Olin melkein kokonaan unohtaa erään juhlan aiheen. Kaksi viikkoa sitten tuli nimittäin tällä blogilla jo neljä vuotta mittariin. Voitteko kuvitella? Sairaslomalla omaksi ajankuluksi aloitettu pikku blogini kiinnostaa nykyään jo muutamaa muutakin tyyppiä kuin äitiäni ja ystäviäni.

4v

Paljon asioita on ehtinyt elämässä tapahtua näiden neljän vuoden aikana, olen mm. valmistunut AMK:sta, opiskellut yhden tutkinnon lisää valokuvauksen saralta ja vaihtanut työpaikkaa. Opintolainan nostotapahtumat ovat vaihtuneet maksupuolelle, koulusta lintsaaminen vakityöhön javaa’an lukemat isommalle kymmenluvulle…. no siinäpä ne suurimmat muutokset sitten oikeastaan olikin. 😀

Koska arkistojen kaivelu on niin suunnattoman mukavaa, niin ajattelin kiduttaa teitä erittäin sekavalla kuvapläjäyksellä, joka tarjoilee pienen läpileikkauksen siitä miten sitä tyyliä oikein onkaan näiden vuosien aikana metsästetty.

Blogissa on nähty paljon ainakin näitä seuraavia asioita:

lyhyira_helmoja

..lyhyitä ja joskus jopa liian lyhyitä helmoja.

punaisia_kenkia

..aina yhtä ihania kirkkaanpunaisia kenkiä monessa eri muodossa.

.

legginseja

.kiiltäviä legginssejä ihan väsymiseen asti, joskus onnistuneemmin ja joskus vähän heikommin tuloksin.

tukat

..lyhyen tukan kymmeniä erilaisia variaatioita ja toistuvaa tuskailua siitä miten en taaskaan tiedä mitä karvakasalle seuraavaksi tekisin. (tämä tuska ja tilanne on meneillään tälläkin hetkellä)

paljon_mustaa

..kerta toisensa jälkeen kokomustaa joka on yhtäaikaa niin tylsää ja ah niin ihanan monipuolista.

varipilkkuja

..kaiken mustan keskellä silloin tällöin myös väripilkkuja jotka ovat yleensä esiintyneet aikalailla yhtäaikaa kevätauringon ensisäteiden kanssa.

ruskeita_asioita

..todisteet kertovat, että myös ruskeaan on tullut joskus pukeuduttua päästä varpaisiin -teemalla.

nahkarotseja..yks jos toinenkin nahkarotsi..ja lisääkin hinkuis..

naamiaisasuja

..eikä sovi unohtaa myöskään mitä tyylikkäimpiä bileasuja!

Olisin aluksi halunnut mukaan myös kokoelman kaikkien aikojen noloimmista ja jäätävimmistä asuista (joo tässä nähtyjä pahempiakin löytyy), mutta niitä oli blogin ekat vuodet niin pullollaan, etten yksinkertaisesti pystynyt valitsemaan sen kauheuden keskeltä. Ja enkä kyllä toisaalta olisi ehkä kyennyt niitä tähän pistämäänkään, niin karmeata häpeää ne aiheuttivat.

Mutta iloksenne voin kuitenkin kertoa, että blogin koko historia aina sinne ekaan postaukseen saakka on edelleen ihan normaalisti näkyvillä, joten jos kaikki käsittämättömät tyyliharhailut kiinnostavat, niin ei muuta kuin arkistoa selaamaan. 😀 Valitettavasti tänne Indiedaysin muuton myötä en jaksanut enää muokata kaikkia postauksia oikeisiin kategorioihin, joten kahden ensimmäisen blogivuoden tuotokset eivät löydy aihetagien alta, vaan pelkästään tuosta arkisto valikosta ajan mukaan selaamalla.

Vaikka blogi-into tuntuukin aaltoilevan melkoisesti, niin kyllä täällä taidetaan vielä viideskin vuosi pysyä linjoilla. Toivottavasti tekin pysytte edelleen mukana!