23.06.2010

Posted at 09:00h in Yleinen by
0 Likes

Olen kyllä ollut melkoinen SATC-fani mitä tulee itse televisiosarjaan, mutta moneen kertaan uudelleen lämmitetty nakkikeitto ei ole oikein mieleeni. Tästä syystä Sex And The Cityn kakkosleffan odottelu ei saanut minua mitenkään erityisesti kihelmöimään jännityksestä. Kuulun kuitenkin skeptisyydestäni huolimatta siihen helposti höynäytettävien heimoon, joka ei voi jättää leffasarjojen muita osia katsomatta, mikäli olen erehtynyt katsomaan yhden. Tämä siitäkin huolimatta, että tiedostan useimmiten kyseessä olevan pelkästään julkea ryöstö haaleaksi mikrotetun keitoksen nimissä. Mutta niin minä vain kävelen lampaan lailla lippuluukulle luovuttamaan rahani ja näin tein tietenkin myös Carrien, Mirandan, Charlotten ja Samanthan uudelleen tulemisen kohdalla.

Ajattelin jo jossain vaiheessa, että odottelisin rainan DVD-julkaisua, mutta onnetar tavallaan puuttui peliin. Indiedays sai leffaa markkinoivalta taholta kaksi leffan puvustuksesta sun muusta kertovaa kirjaa (Sex And The City 2 The stories. The fashion. The adventure.) meille bloggaajille arvottavaksi ja onni suosi minua. Aloinkin samontein ilouutisen kuultuani miettiä, että en minä halua nähdä kaikkia Carrien asuja kirjasta ennen elokuvan katsomista ja niimpä minun oli pakko pistää viime keskiviikkona Facebookiin kutsuhuuto, josko joku ystäväni lähtisi seurakseni katsomaan mlekoisesti parjatunkin elokuvan. naamakirja on tehokas väline seuranhaussa ja leffaseura ilmoittautuikin n. 5 min kutsuhuudon julkaistuani.

Koska suuria odotuksia elokuvan suhteen ei ollut, en myöskään pettynyt. Sai syödä popcornia, pari vanhasta kunnon satc-fiiliksestä muistuttavaa keskustelun pätkääkin nähtiin kaiken perhe-elämän vaikeudesta ja tylsästä parisuhteesta ulisemisen välissä. Sinkkunelikolle on tullut ikää ja se näkyy ja kuuluu, mutta niinhän sen kuulukin mennä. Ksymys vain kuuluu täytyykö siitä vielä tämänkin jälkeen vääntää elokuvia. Miten olisi SATC-grannies vuonna 2040?

Mutta siihen kirjaan siis! Eihän siitä nyt kuitenkaan mihinkään pääse, että ne lukuisat asujen vaihdot kiinnostavat ja on mielenkiintoista bongailla mitkä Carrien päällä nähdyistä asusteista tai vaatteista tunkevat kauppoihin edullisina kuluttajaversioina. Aloituskohtausessa valkoisen Halstonin mekon seurana nähdyn värikkään kaulakorun halpiskavereita ainakin oli tarjolla jo Vero modassakin.

kirja

satc_carrie

satc_samantha

satc_miranda

Tykkäsin elokuvassa erityisesti mirandan asuista ja siitä huolimatta, että olen kokenut keltaisen aina todella vaikeaksi väriksi, en voi olla kuolaamatta tuota kuvassa näkyvää Bottega Venetan räväkän väristä mekkoa. Upea.

satc_kengat

satc_hylly

Asujen lisäksi kirjassa esitellään tietenkin leffassa nähtyjä hahmoja ja kuvauspaikkoja etunenässä tietenkin Carrien asunto/asunnot. Vaikka pari kuumaa miestäkin elokuvaan mahtui, niin kiivaimpia sydämentykytyksiä taisi kuitenkin aiheuttaa Carrien uskomaton vaatehuone kenkähyllyineen. Mitä muuta voisi nainen toivoa. Ehkä ne kaikki upeat kengät sinne täytteeksi.

Lehdistönkin huomioiman Anne Kyyrö Quinnin suunnitteleman rahin lisäksi lavasteisiin oli näköjään livahanaut muutakin suomalaista designia. Itse elokuvaa katsellessa en laukkua huomannut, mutta kirjan kuvasta bongasin Carrien hyllystä Marimekon clutchin. Miten on Ilta-sanomat sun muut tämän missanneet? Kyllähän tälläkin cameo-roolilla nyt nostettaisiin suomalaisten kansallista itsetuntoa taas ainakin sata pykälää ja kyseisen esiintymisen soisi ilmenevän joka kerran Marimekosta puhuttaessa vähintään seuraavien 50 vuoden ajan. ei niitä Jackie Kennedyn raitapaitaostoksiakaan ole vieläkään unohdettu kuten ei myöskään Hanna Sarenin puukenkien tai Marimekon Tantsu-kankaan SATC-esiintymistä. Ne Carrien jalassa nähdyt Hanna Sarenin kengät muuten muistetaan mainita Sarenista kirjoitettaessa niin uskollisesti, että pistää jo miettimään  onko kyseinen suunnittelija oikein muuta mahtanut saavuttaakaan. Joskus nämä hehkutukset vaan alkavat jo kääntyä itseään vastaan. Tästä käytiin pitkät keskustelut terassilla viime perjantaina.

Mutta palatakseni vielä elokuvan vaatteisiin pitää sanoa, että enemmän kuin inspiraatiota omaan pukeutumiseeni taisin saada pakkomielteen siitä mitä haluaisin nähdä muruni päällä. Eräs komea sankari keskellä aavikkoa sai minut vakuuttuneeksi, että mieheni voisi kenties kaivata kesäksi valkoista, rentoa ja ryppyistä pellavapaitaa jonka käärityt hihat paljastaisivat käsivarret. (kohta joka sattuu mun mielestä olemaan yksi mies vartalon seksikkäimpiä ruumiiosia) Pitää kysellä mitä mieltä mies olisi tämän vaatefantasiani toteuttamisesta.

Edellisen kerran kun elokuva sai minut ehdottelemaan vaatteita miehelleni oli kyseessä ei enempää eikä vähempää kuin James Bond. Koitin ehdotella miehelle smokin vuokraamista ja leikkipistooli toisessa ja martinilasi toisessa kädessä pitkin asuntoa hiipimistä. Ei lämmennyt mun ehdotuksille. Kumma heppu. Ehkäpä tuo kesäpaita menis paremmin läpi. Peukut pystyyn ladies!! ;D


22.06.2010

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Koska lauantai oli merkittävä päivä kaikille meille prinnseistä haaveileville prinsessoille, piti naapurimaan suuren rakkaustarinan huipennusta tietenkin juhlistaa asiaan kuuluvin eväin. Viikolla luontokuvausreissulla bongaamani tirppa Enceus kesyyntyi sen verran nopeasti, että sain hänet seurakseni herkuttelemaan prinsessakakulla, tuulihatuilla ja skumpalla sekä tirauttelemaan kyyneliä. Se joka väittää, ettei vuodattanut minun punaisella sohvallani muutamia hyvin kosteita tippoja silmäkulmistaan, valehtelee räikeästi.

kakkua

Onnen huuma oli kotikatsomossakin siinä määrin, että juhlintaa oli ehdottomasti jatkettava pitkälle yöhön ja kiskoimmekin mekot päälle ja party-korot jalkaan ja lähdimme hippaamaan. Itse meinasin ensin hieman ujoilla oman minimekko-strippikorkkarit-komboni kanssa, mutta Encestä ja murustani koostunut kannustusjoukko valoi minuun uskallusta lähteä vilauttelemaan säärtä oikein urakalla. Kai sitä nyt kesällä hieman saa paljastella ja etenkin kun mekko on niin upea!

yhdistelma

kissat3

Kuvat eivät kerro totuutta, mutta hitsi, että mun sääristä tuli mahtavan väriset ja säihkyvät muutaman päivän Acon-itseruskettavakuurilla ja päälle levitetyllä Acon hehkua antavalla Sparkling Body Lotionilla. Mä tiedän suurimman osan mielestä olevani edelleen ihan kalkkuna, mutta minulle tämä väri on lähes ennennäkemötäntä ja varsin upeaa. Ainakin yksi mimmi vakuuttui kyseisten töhnien tehosta siinä määrin, että vannoi syöksyvänsä apteekkiin asap. Kerrankin muuten mulla oli sen verran korkoa, että jo melkein pärjäsin pitkän huiskean kaverini vierellä enkä altistanut  kumpaakaan meistä kauhealle niskasärylle, jonka kahden melko eri mittaisen henkilön pitkäkestoinen yhdessä hengailu voi aiheuttaa.

yhdistelma2

Siitä huolimatta kuinka paljon tuosta Dorothy Perkinsin farkkumekosta tykkäänkään, ei se ole päässyt päälle aikaisemmin kuin kerran ja se tapahtui Indiedaysin launch-kekkereillä. Ne on nuo uskomattoman typerät kylkiläskiaukot jotka mua ovat hillinneet mekkoa käyttämästä, mutta lauantaina päätin haistattaa epävarmuudelleni ja muiden mahdollisille pahoille katseille ja päätin heilua baarissa ilman mekon päälle vedettävää peittävää loimea. Oli nimittäin siinä määrin hiostava ilma, että sisätiloissa ei olisi kyllä pysynyt hengissä minkään bleiserin kanssa. Joten pois alta risut ja männynkävyt ja silmät kiinni niiltä jotka ei kestä katsella, kun tämä tyttö päättää  paljastella.

kissat1

Meitä tyttöjä meinas melkoisesti hymyilyttää, kun kameran takana oli yks melkoisen kuuma kolli joka jaksoi kuvailla meistä monta ihanaa ja hyväntuulista otosta. Mihin muuhun käyttöön tuo komistus pääsi, voitte tsekata Encen blogista.

asu2

Ulkona toki kuljin astetta peitetympänä kuin kuumassa baarissa. Kenkinä toimivat viime kesänä Nellystä lahjakortilla hankitut 13 stripparikorot, laukku puolestaan oli löytö reilun viikon takaiselta Rakastajat-teatterin kirppikseltä ja uusi rannekoru tarttui mukaan kahdella eurolla Seppälän alesta.

Kylkiläskiaukoista huolimatta mä rakastin tota asua. Noin huimissa koroissa ei voi tuntua muuta kuin itsevarmalta. Tahtoo päästä käyttämään sekä mekkoa, että kenkiä pian uudelleen!


21.06.2010

Posted at 20:58h in Yleinen by
0 Likes

Olenkohan mä joskus maininnut täälläkin, että raidat eivät ole minua varten. Olen viimeksi pukeutunut selkeisiin raitoihin joskus 16-kesäisenä. Eipäs kun, otetaanpas hieman sanoja takaisin.. onhan minulla ollut 2008 kesällä nähty H&M mekkotunikawhatever. Mutta se olikin väriltään musta-harmaa, sitä ei siis oikeastaan lasketa. Mutta siis oikeita raitoja, minulle? Olin varma, että ei koskaan. Mutta never say never… Mulla taisi jotakin napsahtaa perjantain ostosreissulla. Katsokaa ja ihmetelkää!

raitapaita_2010_06_21_B

Ihanasta kuvasta saadaan tällä kertaa kiittää mun pomoa, joka maailman paras sellainen. 🙂

Seppälän -40% alesta löytynyt neuletakki vain jotenkin tarttui mukaani sovituskoppiin enkä enää voinut poistua kaupasta ilman sitä. Olen jo pitkään kaivannut garderoobini piristykseksi jotakin valkoista, mutta kokovalkoiset vaatteet eivät ole minua varten. (jep, ”Sininen ei oo mua varten”, ”raidat ei oo mua varten”, ”valkoinen ei oo mua varten”.. kattellaan taas hetken päästä uudelleen tuotakin väitettä..)

Ongelmani raitojen kanssa on ollut joko se, että raidat ovat olleet niin ohuita, että kuosi on vilkkunut silmissäni tehden minut hulluksi tai sitten raidat ovat olleet niin leveitä, että ne ovat harhauttaneet etupuskurini näyttämään entistäkin muhkeammalta. (pahin asia mitä olen ikinä sovittanut päälleni on ollut leveäraitainen pooloneule.. 😛 ) Mutta jollain ihmeen tavalla tuon neuleen raidoitus onnistui mahtumaan juuri siihen pieneen raitakuosien joukkoon, joka ei tainnuta minua vilkkumisellaan hypnoosiin, eikä myöskään  aiheuta ikäviä optisia harhoja mittojeni suhteen (tai siis, ei kerro totuutta) vaan ehkäpä jopa hieman imartelee.

Jostain kumman syystä koen, että raikkaat raidat kaipaavat seurakseen ehdottomasti ripauksen reipasta punaista. Minä tunsin itseni raidoissa ja punaisissa kengissä ja huulissa jotenkin epätavallisen reippaaksi. Asu sopikin siis oikein loistavasti tämän päivän kouluttajan rooliini johon jouduin töiden puolesta. Nousisikohan yleinen vireystasoni jos hankkisin kaappiini lisää raikkautta muodossa tai toisessa ja luottaisin useammin huulipunan voimaan?

What can I say.. I’m in love!