Joululomalla kotona käydessäni tunkeuduin taskulampun kanssa ullakolle penkomaan vuosia sitten pakkaamiani nuoruuden sälää sisältäviä laatikoita. Päiväkirjojen, teinareiden (kuka teistä vielä muistaa teinarit??), keikkalippujen sekä ensirakkadeltani saamien lahjojen ja kirjeiden lisäksi säilytykseen oli päässyt myös Seventeen-lehden kolme vuosikertaa. Äitini ystävällisesti pisti Visa-korttinsa vinkumaan minun ollessa yhdeksänellä luokalla ja tilasi tuon kaukaisia ja saavuttamattomia meikki- ja vaateihanuuksia kuukausittain eteeni lennättäneen lehden.

Muistan edelleen kuinka kovasti haaveilin pääseväni shoppailureissulle rapakon taakse, sillä lehti tuntui aivan pursuavan kaikkea sellaista upeaa, mitä kotimaasta ei tuntunut löytyvän. School Zone -palstalle kuvattujen high school -tyyppien opinahjotkin vaikuttivat niin paljon kiinnostavammalta kuin oma tylsä Tenetin yläaste. Prom-erikoisnumero sai minut joka kerta huokailemaan ihastuksesta ja kateudesta sekä haaveilemaan vaihto-oppilasvuodesta. Lehdet selattiin läpi kerta toisensa jälkeen ja kaverin kanssa merkkailtiin sivuille kaikki ne vaatteet jotka olisimme halunneet omaan vaatekaappiimme. Oli lehdestä huvin lisäksi toki jotain hyötyäkin,  sillä tuskin mitään muuta englanninkielistä materiaalia olisi tullut tavattua yhtä tarkkaan ja toistuvasti, joten kyllä sieltä kielitaitoakin karttui.

Nappasin muutaman numeron tuota nostalgiapläjäystä mukaani ja ajattelin esitellä joitakin herkkupaloja teillekin. Nyt ensimmäisenä vuorossa jotain sellaista, mikä saa minut edelleen innostumaan ja inspiroitumaan. Tulossa myöhemmin myös astetta huvittavampaa materiaalia.

IMG_1498

IMG_1495

IMG_1499

IMG_1497

IMG_1496

Mä itse asiassa muistan nuo syyskuun 1998 numerossa olleet kuvat. Oisin voinut ottaa kaappiini joka ikisen vaatekappaleen tuosta jutusta. Veeralla 16 vee ja Veeralla 28 vee taitaa olla vuosien tuomista muutoksista huolimatta runsaasti yhteistä, sillä edelleenkin meshpaidat, verkkosukat, stilettikorkoiset nilkkurit ja lähes kaikki muutkin kuvissa esiintyvät releet tuntuvat varsin tutuilta ja ajankohtaisilta. Tuollaista rottaniittipantaa en tosin enää kaulaani laittaisi, se jääköön suosiolla teinivuosiin. Silloin reilut kymmenen vuotta sitten piikkikaulapanta oli omasta mielestäni kovinkin upea ja tyylikäs asuste. 😀

Minne katosivat kaikki ne 12 vuotta tästä välistä? Miten minä yhtäkkiä kamppailen lähestyvän kolmenkympin kriisin kourissa, kun juuri äsken olin lukiolainen jonka suurin synkkyyden aiheuttaja oli se, ettei punainen tukkaväri koskaan ollut riittävän punaista. Toisaalta tunnen olevani aivan täysin eri ihminen kuin silloin, mutta välillä vaatekaappiin katsoessa ajattelenkin, että minulla ja 12 vuotta nuoremmalla Veeralla on hyvinkin paljon yhteistä. Mahtaisikohan se kaulapanta vielä löytyä jostakin..

PS: kiitokset kaikille viime postaukseen kommentoineille. Oli todella kiva lueskella juttujanne. Kävin vastailemassa kaikille vielä erikseenkin. 🙂


Voi apua, mihin nämä päivät oikein juoksee.. Jo viikko edellisestä postauksesta. Mun tapana ei ole pyydellä anteeksi blogitaukojani, enkä tee sitä tälläkään kertaa, mutta nyt tämä hiljaisuus harmittaa jo itseäni sen verran, että kerrotaanpa hieman kuulumisia.

Vajaan parin viikon päästä on edessä ensimmäinen neljästä näyttökokeesta, jotka joudun tänä vuonna tutkintoani varten suorittamaan ja kyseiseen näyttöön ei pääse, jos ei kaikki tähän mennessä koulussa vaaditut tehtävät tehtynä. Vanhojen etätehtävien (joita mulla toki oli osaksi rästissä.. :P)  lisäksi listalla on näytön ennakkotehtävä (9 kuvaa), asiallisen portfolion laatiminen ja muutamia kirjallisia tehtäviä + kaiken tuon aiemmin mainitun kasaaminen siistiksi kokonaisuudeksi sekä sähköisessä, että fyysisessä muodossa.

Tuo edellä mainittu hirviölista yhdistettynä uuden työn aloittamiseen on vienyt melkolailla kaikki mehut eikä mikään harrastustoiminta kuten bloggaaminen ole  juurikaan mahtunut ajatuksiini. Parin viikon päästä koulun aiheuttama aivopaine kuitenkin hellittää taas hetkeksi, joten uskaltaisin luvata bloginkin taas piristyvän. Pitäkää siis peukkuja mulle, että saan matskut kasaan ja näytön kunnialla suoritettua.

pyykkimuija

asu keväältä 2007 😀

Stressirytinöissä ehti sellainenkin asia livahtaa ohi kuin blogin 3 vuotis syntymäpäivä! Lauantaina nimittäin tuli tasan kolme vuotta kuluneeksi blogin ensimmäisestä varsinaisesta postauksesta. Kauan tämä homma on elämässä mukana roikkunut ja jotkut lukijatkin ehkä lähes yhtä kauan.

Olen metsästänyt tyyliäni näin julkisesti jo kolme vuotta ja välillä on fiilis, että sellainen on tainnut löytyä, mutta toisina päivinä taas tuntuu, että olen pukeutujana edelleenkin hyvin hyvin keskeneräinen. Uusia  haasteita ja tavoitteita tyyliasioissa syntyy elämäntilanteiden muuttumisen ja ikääntymisen (hyi yäk mikä sana) myötä koko ajan, joten tyylin metsästys on ajankohtaista vielä tästä eteenpäinkin.

060310-3B

ja asu keväältä 2010

Olen joskus aiemminkin udellut teidän lukijoiden ajatuksia nimenomaan näin blogisynttäreiden kunniaksi ja teen sen tälläkin  kertaa. Välitän blogini suhteen pääasiassa vain omasta mielipiteestäni enkä koe tekeväni tätä viihdyttääkseni ketään muuta kuin itseäni. Toisinaan kuitenkin mietin, että kuinka kauan tämä kyseinen harrastus mahtaa enää antaa itselleni mitään uutta ja pohdin myös sitä millainen merkitys puuhillani on toiselle osapuolelle eli lukijoille.

Nyt olisikin siis mukava kuulla taas pitkästä aikaa teidän ajatuksianne vaikkapa jostakin seuraavista asioista tai ihan mistä tahansa muustakin:

  • sun oma tyyli. Onko löytynyt jo vai vielä hakusessa? Millaiset asiat sinua viehättävät pukeutumsessa juuri nyt?
  • Luetko blogiani siksi, että oma tyylisi on samanoloinen vai olemmeko toistemme täydet vastakohdat ja käyt lähinnä kauhistelemassa?
  • Onko joukossa joku, joka olisi seurannut höpinöitäni alusta saakka?
  • Ajatuksia blogini kehityskaaresta. Onko asiat menneet/menossa hyvään/huonoon suuntaa vai onko aina samaa tasaista hyvää/tyhmää vaan?
  • Ideoita minulle mistä kerätä uutta potkua tähän puuhaan? Onko nämä mustat kaavut jo käsitelty riittävän/liian monta kertaa ja kannattaisiko minun keksiä jo uusia aiheita?
  • Onko jotain aiheita joista haluaisitte lukea? Jos joku ehdotus sattuisi natsaamaan sen kanssa millaisista asioista minä kenties haluan kertoa, niin kuka tietää vaikka joku ehdotus kävisi jopa toteen. Mutta vain jos se kiinnostaa minua itseäni. 😀
  • Onko jotain kysyttävää? Mikäli ihmetyksen aiheita ilmenee enemmänkin, niin saatan vastailla laajemminkin kuin kommenttiboksissa.

Että sellaisia.. tai sit voitte tosiaan avautua ihan mistä tahansa muusta kuten kuluneen päivän parhaista tai huonoimmista hetkistä, suklaan puutteesta, pahimmista stressinaiheistanne, sähkönhintojen noususta tms.. Mitä nyt keksittekin. Kunhan vaan mulla olis kerrankin jotakin luettavaa eikä ainoastaan kirjoitettavaa. 😀

Ja nyt tää alkais valmistautumaan huomista Helsingin reissua varten. Luvassa mm. erään suunnittelijakuuluisuuden haastattelu ja kuvaus, parin muun bloggarin kuvaaminen erään meikkiaiheisen Indiedays-kampanjan tiimoilta ja illan päätteeksi herkuttelua ravintolassa tyttöjen kanssa. Noista molemmista puuhista lisää juttua luvassa täällä blogissa lähiviikkoina.

Koko pääsiäisviikonloppu hurahtaakin sitten studiossa ja koneen äärellä kuvaten ja kuvia käsitellen. Tavoite on, että ensi viikon koittaessa olis mun kouluhommat kuosissaan ja voisin viimeiset päivät vain relata ja keskittyä jo itse viikonloppuna häämöttävään näyttöön. Saa nähdä kuinka käy.. Elämme jännittäviä aikoja ystävät hyvät!


Ei nämä nyt välttämättä yhtään parempia kuvia tämän päivän vaatetuksesta ole kuin aiemmin julkaistu korppikuvakaan, mutta onpahan ainakin lisämateriaalia.

lepakko3B

lepakko2B

lepakko1B

Olen käyttänyt noiden saappaiden ostamisen jälkeen tasan yhden kerran mitään muita kenkiä. Olen tallannut maihareilla niin baarireissut kuin asiakastapaamisetkin. Miss Sixtyn monitoimiloimi ja Lindexin liivi muodostavat päällekkäin puettuna moniulotteisen ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Lindexin liiviviritelmän olin ehtinyt unohtaa ihan täysin sen hautauduttua vaatekaapissa  kaiken muun mustan sekaan. Selatessani vanhoja postauksiani törmäsin liiviin vuoden takaisessa postauksessa ja päätin kaivella sen jälleen käyttöön. Ja onneksi kaivoinkin, sillä tuosta kahden liehuhelman kombinaatiosta tuli välittömästi uusi lemppari. Olen liehunut samojen siipien kanssa jo monta päivää vaihdellen vain alaosaa ja alustoppia.Mä oon just tällanen pahan laatuinen jumittaja, kun keksin jotain itseäni kovasti miellyttävää.

Mä rakastan tässä asussa kaikkea.Valuvat linjat ja keveys yhdistettynä piukkaan ja rajuun alaosaan.  Kiiltävää, mattaa, sileää ja laskostettua pintaa. Voinko mä elää loppuikäni näissä vaatteissa?