Aamulla peilistä näkyi jälleen todella turvonneet yläluomet ja silmänympärykset kutisivat. Aivan tuttuja oireita kerroilta, jolloin olen lätrännyt naamaani kosmetiikkaa, missä on allergisoiva aineosa. 

Minullahan meni varmaan pari vuotta oireiden alkamisesta, ennen kuin yksi selkeä allergian aiheuttaja selvisi. Se on sittemmin jo iholle jätettävistä tuotteista EU:ssa kielletty Methylisothiazolinone ja tuota yhtä myrkkyä olen sittemmin yrittänyt vältellä. Toisinaan kylläkin hieman huonolla menestyksellä.

Kyseistä ainetta on parin viime vuoden aikana päätynyt iholleni mm. ripientaivutuksen aikana käytetyistä suojalapuista ja kerran tai pari on käynyt ihan omavalvonnassa moka kuten vaikka Riikan reissulla käyttämäni meikkivoidenäyte.

Kun tuolle ainesoaslle on kerran allergisoitunut, niin todella pieni ja hetkellinen ihokosketus riittää aiheuttamaan oireet. Toisaalta on todella hyvä, että oireet iskevät hyvin nopeasti ja pienestä, niin sopimattomat tuotteen käyttöä ei ehdi jatkaa pitkään.

Vasemmalla kuva muutaman vuoden takaa, kun en vielä tiennyt mille olen allerginen enkä osannut tuotteita vältellä. Noiden oireiden todennäköiseksi aiheuttajaksi osoittautui sittemmin Nivean puhdistusliinoissa ollut methylisothiazolinone. (en tiedä onko ainesosia myöhemmin muutettu)  Oikean puoleinen kuva tältä aamulta. Luomet eivät siis läheskään niin pahat kuin tuossa vasemmalla, mutta selvästi turvoksissa ja tässä siis kyseessä jokin ihan hetkellinen altistus.

Tämän aamuisten turvonneiden luomien takana ei kuitenkaan ollut tuo itselleni jo tuttu säilöntäainehirviö. Mietin pääni puhki, että mitä oikein olen edellisenä iltana kasvoilleni laittanut, mutta kaikki tuotteet olivat jo pitkään käytössä olleita vanhoja ja turvallisia tuttuja.

Paitsi että… Minähän korkkasin eilen illalla uuden putelin Lumenen silmämeikinpoistoainetta ja se pullo on uuden näköinen. Minä tosiaan kuvittelin uudistuksen koskevan vain tuotteen ulkonäköä, mutta törpön tarkempi zoomailu osoittikin, että kyllähän siinä lukee pienellä että ”NEW Improved”.

Koska muista aineista minulla ei ole tietoa, että mille voisin olla herkistynyt kuin em. methylisothiazolinone, on kaikki vasta arvailua. Mutta inci-listoja vertailemalla selvisi, että puhdistustuotteen uudessa koostumuksessa on luovuttu parabeeneista säilöntäaineena, niitä kun nykyään niin kovasti koitetaan karttaa ja tilalle on tullut sellainen ainesosa kuin sodium benzoate.

Googlailin aikani ja erinäisiä artikkeleita, blogikirjoituksia, keskusteluja sun muita lähteitä luettuani tuo sodium benzoate voisi kuulostaa mahdolliselta syylliseltä oireisiini. Cosmethics appi kuitenkin punaisella vakavaa varoitusta nimenomaan tuon vanhan tuotteen kohdalla, koska siinä on parabeenejä, mutta uuden tuotteen ainesosista ei yksikään ollut varoiteltavien listalla. Mutta niin se menee, että yksi aine on huono yhdelle ja toinen toiselle. 

En nyt tietenkään voi pelkkään netin selaamiseen perustuen olla asiasta lainkaan varma, mutta kaiken lukemani ja näiden uuden ja vanhan puhdistustuotteen sisältöjen vertailun perusteella laitan tuon sodium benzoaten nyt omalla kohdallani seurattavien ja varovaisuutta vaativien ainesosien listalle. Mutta mistäs nyt silmämeikinpoistoaine, kun tähän Lumeneen olen luottanut vuosikausia ja uutta en nyt varmastikaan uskalla enää käyttää?

Onko teistä kellään tiedossa allergia tuolle sodium benzoatelle? Tai onko samanlaisia kokemuksia tämän uudistuneen tuotteen kohdalta?

Jos itselläsi on ollut jotain epämääräisiä oireita, mutta et ole aiheuttajasta kartalla, niin suosittelen ainakin tuon methylisothiazolinonen tsekkaamaan, että löytyykö sitä tuotteista, joita olet käyttänyt. Parabeenien välttelemisen myötä on huomattu, että nousussa onkin uudet allergiariskit.  Metyyli-isotiatsolinonin aiheuttamat kosketusallergiat ovat lisääntyneet huomattavasti.

Mitä tästä taas opimme? Että hyväksi havaittu tuttu tuote, ei välttämättä pysy aina samana. Kannattaa olla tarkkana ja koittaa heti ottaa selvää mistä on kyse, jos allergiaoireita ilmaantuu. 

 


Suomalaisista naisista lähes joka kahdeksas sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä rintasyöpään. Joka vuosi yli 5000 naista saa diagnoosin. Tämä tarkoittaa sitä, että melkeinpä jokainen meistä tietää ja tuntee ainakin jonkun, joka on joutunut tuon sairauden kanssa kamppailemaan. 

Itse keskustelin juuri pari viikkoa sitten erään toisen rintansa syövälle menettäneen naisen kanssa proteeseista ja muutamaa päivää myöhemmin pistin ilahtuneena merkille kuinka toisen tuttavan hiukset olivat kasvaneet takaisin kauniiksi kiharoiksi. Lähimmäksi rintasyöpä tuli kuitenkin seitsemän vuotta sitten, kun oman äitini rinnasta löytyi patti. 

En enää oikein muista sitä hetkeä, kun sain kuulla äitini syövästä. Kai se oli niin ilmat pihalle lyönyt isku, joka vyörytti päälle menettämisen pelon, että olen halunnut nuo hetket ja ajatukset unohtaa. Minun äidilläni kävi onni. Hänen syöpänsä löydettiin hyvin aikaisessa vaiheessa ja saatiin leikattua ja hoidettua pois ilman, että tarvitsi poistaa edes rintaa. Toki äitini kävi läpi koko hoitorumban sädehoitoineen ja kemoterapioineen. Siinä meni niin hiukset, kynnet, ripset kuin makuaistikin. Mutta ne olivat pieni hinta hoidoista ja siitä, että mörkö saatiin pois. 

Seuraavat viisi vuotta sitten jännitettiinkiin joka syksy kontrollien tuloksia. Pelko hiiviskeli takaraivoon niin äidillä kuin tyttärelläkin. Äidin soitto sairaalasta lääkärin tapaamisen jälkeen ja ilmoitus, että kaikki on kunnossa toi joka kerta maailman suurimman helpotuksen. Nyt ns. terveen papereista on jo kaksi vuotta joten ainakin toistaiseksi on saanut lakata aktiivisesti pelkäämästä. 

En ole ennenkään nillittänyt verojen maksamisesta, mutta äidin sairauden ja loistavasti onnistuneiden hoitojen jälkeen olen ollut entistäkin onnellisempi veronmaksaja. Tunnen niin suurta kiitollisuutta siitä, että maassamme on niin toimiva terveydenhuolto, joka on kaikkien saatavilla. Verovarojen lisäksi tarvitaan kuitenkin muutakin rahaa. Jotta tutkijat voivat tehdä työtään löytääkseen entistä parempia hoitomuotoja useampien sairastuneiden pelastamiseksi, vaaditaan myös yksityistä rahoitusta.

Jälleen käynnissä oleva Syöpäsäätion Roosa nauha -keräys onkin todella tärkeä kampanja, sillä sen tuotoilla tuetaan suomalaista rintasyöpätutkimusta. Osa keräyksen tuotosta käytetään myöskin Syöpäsäätiön maksuttoman neuvontapalvelun pyörittämiseen. Osallistumalla Roosa nauha -keräykseen tulee siis todennäköisesti auttamaan myös jotakuta läheistä. Tai jopa tulevaa itseään. 

Roosa nauha -keräykseen voi osallistua tekemällä suoran rahalahjoituksen, mutta lisäksi tukensa kampanjalle voi antaa myös valitsemalla nyt lokakuussa ostoskoriin erilaisia Roosa nauha -tuotteita. Kokosin alle muutamia tärppejä tuotteista, joita kampanjassa on mukana yhteensä lähes 80.

 

 

1. Naisen ääni -riipus – Kalevalakoru / 2. Lumi Roosa nauha -sormus – Olli Johan Lindroos / 3. Sidottu kukkakimppu – Pirkka / 4. Talousliinarulla – Sini / 5. Termosmuki – Airam / 6. Pussilakanasetti – Familon / 7. Geisha-patukka – Fazer/ 8. Samettikimono – Lindex / 9. hattaraiset kumisaappaat – Sievi / 10. Kashmirhousut – Lindex / 11. Vadelmarasia – Pirkka / 12. Pähkinäsekoitus – Estrella

Onpas erityisen hyvä syy ostaa lokakuussa mm. Geishaa ja kukkia! Myös Lindexin The Pink Collectionin kashmirtuotteet kiinnostaisivat. Housuthan minulta jo löytyy, mutta harmaan neulepuseron taidan käydä sovittamassa. Duudsonien suunnitteleman Roosa nauhan, tai itse asiassa parikin kappaletta, ostin jo heti sen tultua myyntiin viime viikolla. 3 € hintaista nauhaa myyvät seuraavat paikat: Lindex, K-Citymarket, K-Market, K-Supermarket, Neste K -liikenneasemat, Prisma, S-market, Alepa, Sale, ABC-myymälä ja Sokos. Se on edullinen ja kaunis tapa auttaa!

Ja hei, jos on jäänyt se omien rintojen tutkiminen vähän huonolle tolalle, niin nyt on taas hyvä aika aloittaa!

 


-Kaupallinen yhteistyö, Hypoxi. Hoidot saatu-

"Tuntuu ihan kuin olisin popcorn-kattilassa!" oli kikatuksen seasta lausuttu kommenttini, kun ekaa kertaa makasin Hypoxi-hoidossa ns. lämmittelypuvussa. Itse puvussa köllöttely on huomattavasti kivempaa ja rentouttavampaa kuin kuvassa ilmeeni antaa ymmärtää. Tuo painavan "avaruuspuvun" pukeminen vaan on aina jo ihan operaatio sinänsä tiukkoine hihansuineen ja ylipitkine lahkeineen. 😀

Kun Porin Hypoxi-studion yrittäjä Saara ehdotti minulle hoitojakson testausta mä oli etupäässä kiinnostunut siitä, että miltä toi vakuumipuku tuntuu. Olin nimittäin työkeikalla nähnyt kyseisen vermeen, joten mua kutkutti ajatus miltä kuplinta tuossa viralliselta nimeltään HDC-laitteessa tuntuisi. 

Hypoxia markkinoidaan pääasiassa kohdennettuna rasvanpolttona ja selluliittitaisteluna. Puhutaan vartalon ongelmakohdista ja niiden muokkaamisesta. Minä, vaikka paljon rasvaa omaankin ja laihduttaakin kärsisi, en kuitenkaan ollut kiinnostunut Hypoxista siinä mielessä, että olisin alkanut laskemaan kaloreita. Niin, kun Hypoxi ei siis ole mikään ihmejuttu, joka yksinään saa rasvan katoamaan. Useiden senttien kaventumiset ja monen kilon painonpudotukset tapahtuvat vähäkalorisen ruokavalion ja Hypoxin yhteistyönä. 

Minä siis testailin Hypoxia enemmänkin sillä mielellä, että onko siitä iloa ja hyötyä muuten kuin laihdutuksen oheishoitona. Tapahtuuko mitään, jos ei varsinaisesti laihduta samaan aikaan? Ja olisiko hoidolla jotain vaikutuksia, jotka eivät näy päälle päin?

Kävin siis 12 kertaa yhdistelmähoidossa, jossa käynti aloitettiin aina rentoutumisella 20 minuutin ajan HDC-laitteessa. Puvusta imetään kaikki ilmat pihalle ja sen jälkeen yli- ja alipaineen avulla sadat ilmakuplat kutittelevat kivasti ihoa ja aktivoivat pintaverenkiertoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa.

Saaran mukaan moni asiakas käy toisinaan Hypoxi-studiolla ihan vaan tuossa avaruuspuvussa rentoutumassa ja se on kyllä helppo uskoa. Ekoilla kerroilla tuntui kuin olisi ollut todella tiukassa paketissa, mutta useampien käyntikertojen myötä oloon tottui ja alkoi toivoa jopa tiukempaa imua.

Yhdistelmähoidossa lämmittely jälkeen on vuorossa vielä 30 minuuttia matalasykkeistä liikuntaa. Vaihtoehtoina on joko kuntopyörä pystyasennossa (kuvissa), pyöräily selällään maaten tai juoksumatto. Itse tykkäsin eniten tuosta pystypyöräilypömpelistä. 

Vyötärölle tulevan korsetin avulla asemoidutaan laitteeseen ilmatiiviisti ja sitten aletaan polkemaan. Pömpelin sisällä vaihtelee yli- ja alipaine ja lämpökin siellä melkoisesti nousee. Tarkoitus on siis lisätä liikunnan aikana verenkiertoa iho- ja rasvakudoksissa, jotta rasva palaisi tehokkaammin. 

Yksi asia, joka kertoo ainakin jotakin kropassa tapahtuvan tuon painevaihtelun ja lämmön ansiosta on se, että Hypoxi-pyöräilyn jälkeen mun hanuri oli aina ihan tosi lämmin useamman tunnin ajan. Verenkierto siis todellakin lisääntyi läskikerroksessa! Normisti urheillessa verenkierto keskittyy siinä määrin lihaksiin, että harvemmin siinä persuksen pintakerrokset on juurikaan lämmeneet.

Toinen melko välitön vaikutus oli se, että vessassa sai kyllä Hypoxin jälkeen ravata, etenkin ekoilla kerroilla. Että kyllä se ilmanpaineella muljaaminen jotakin siellä kehossa pistää liikkeelle. Hieman meinasi aluksi pukata päänsärkyäkin, joka siis ihan normaali reaktio.

Siinä missä kuntopyörälaite keskittyy alavatsaan, reisiin ja pakaroihin, niin juoksumatolla käytettävä paineilmapuku puolestaan keskittää kuplimisellaan muljailut keskivartaloon. 

Alle puetaan ensin aluspuku, jottei hikoilla itse paineilmapukua likomäräksi, muistetaan laittaa myös sykemittari paikoilleen ja vasta sitten hypätään varsinaiseen Vacunaut-haalariin. 30 minsaa taaperretaan siis jälleen ohjaajan kertomilla sopivilla rasvanpolttosykkeillä. 

Kuntopyöräillessä mulle ei välttämättä tullut aina kummoinenkaan hiki, mutta tuossa haalarissa juoksumatolla tepastelu pisti kyllä aika hyvin hanat auki, vaikkei kovasta tahdista ollutkaan kyse. 

No mutta mitäs tämä kuukauden mittainen Hypoxi-hoidoissa käynti sitten vaikutti, vai vaikuttiko yhtään mitään?

Mun ensimmäinen huomio oli se, että mulle etenkin tuo lämmittelypuku + pyöräily auttoi kipuihin. Mulla oli tuohon aikaan ollut jo pidempään jatkunutta kipuilua lonkan ja reiden alueella johtuen todennäkäisimmin yhdestä kaatumisesta. Asiaa hoidettiin myös fysioterapialla, mutta kipua esiintyi Hypoxi-jakson aloittaessani vielä päivittäin. Onnekseni huomasin kuitenkin Hypoxi-käyntien jälkeen kivun aina hellittävän jopa pariksi päiväksi. Hypoxi-pyöräilyä käytetäänkin kuulema myös kuntoutukseen ja palautumiseen.

Eli ilmeisesti riittävän kepeä liikunta yhdistettynä lämpöön ja lymfakiertoa aktivoivaan ilmanpainevaihteluun oli hoitava yhdistelmä myös minun kintulleni ja lonkalleni. Ainakin tämän ja fysioterapeutin ohjeistamien harjoitteiden yhdistelmällä pääsin tuosta loukkaantumisen aiheuttamasta vaivasta eroon.

Toinen selkeä vaikutus oli aineenvaihdunnan saama buusti. Kilpparivajislaisena mä olen vähän nihkeä hikoilemaan (paitsi päästäni), vatsa toimii toisinaan laiskanlaisesti ja aineenvaihdunta ylipäätään on hieman verkkaista. Hypoxi pisti selvästi mehut liikkeelle ja aktivoi esimerkiksi vatsan toimintaa. 

Kuva paljaasta vatsanahkasta näyttää hyvin kuinka huolella Vacunaut-puvun ilmakuplat ihoa keskivartalosta "runnovat". Aluspuvusta huolimatta ihoon jäi aina hetkeksi melkoiset jäljet.

Ja sitten ne sentit ja selluliitti. Kyllä sitä jokunen sentti lähti ympäri kehoa, mutta tämän kokoisella ihmisellä nyt voi lähteä vyötäröltä monta senttiä kun vaan kunnolla pieraisee, joten en nyt hirveästi pistäisi painoarvoa sille tulokselle. 😀

Mutta se, että reisistä lähti 2,5 senttiä ja polvien päältäkin sentti, kertoo mun mielestä siitä, että jotain siellä kintuissa kuukauden aikana tapahtui. Mulla ei itsellä ole koskaan ollut mitenkään kummoisesti selluliittia, mutta huomasin silti reisien ihon sileämmän tuntoiseksi jo parin viikon jälkeen. Eli kyllä siellä on kai jotain kuona-aineita lähtenyt. 

Oma arvioni on siis, että kyllä, laihdutuksen ohessa Hypoxi voi varmastikin auttaa vielä siinä ns. viimeisessä tiristelyssä, jos sellaiseen kokee tarvetta. Tai vaihtoehtoisesti joku voi laihdutuksen alkuvaiheessa kokea saavansa Hypoxista lisämotivaatiota, kun saa tehostusta aineenvaihduntaan. Mutta ei todellakaan siis mistään laihdutusihmeestä ole kysymys, se painon pudottaminen pitää jokaisen sitä haluavan tehdä ihan perinteisin keinoin ja Hypoxi on vain yhdenlainen lisätoimenpide. 

Jos taas ei ole laihdutus mielessä, niin Hypoxista voi omien tuntemusteni mukaan olla lisähyötyä esim. erilaisissa kuntoutustilanteissa. Lymfakiertoa stimuloivan vaikutuksensa vuoksi Hypoxissa käy kuulema myös ihmisiä joilla on ongelmia vaikkapa jalkojen toistuvan turvotuksen kanssa. 

All in all, ymmärrän, että tässä hoikkuutta ja virheettömyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa Hypoxia on helpointa markkinoida juurikin ongelmakohdista puhumalla ja upeista laihdutustuloksista kertomalla. itse kuitenkin löysin Hypoxista enemmänkin muita ihan yleisesti hyvinvointiin vaikuttavia hyötyjä. Menin testijaksolle vähän sellaisella "mitähän hömppää tääkin on asenteella", mutta yllätyin loppujen lopuksi kokemuksesta ihan positiivisesti. Tuota ihanan rentouttavaa lämmittelypukua on ihan jo ikävä. 

 

-Hoidot saatu-