27.04.2019

Posted at 19:14h in Yleinen by
0 Likes

Huhhuh, miten takamusta puuduttavia päiviä tässä on vietetty. Torstaina matkasin bussilla Helsinkiin, eilen takaisin Poriin. Nyt istun vaihtelun vuoksi junassa ja suuntana jälleen Helsinki ja paluu sitten heti huomenna.

Joku vois sanoo, ettei mitään järkee, mutta kyllähän sitä nyt rakkaiden ihmisten vuoksi vähän reissailee ja siitä on kyse tänään. Suuntana on nimittäin Iinan yökyläsynttärit! Instan perusteella muut vieraat ovat jo paikan päällä, täytyy toivoa, että eivät syö kaikkea kakkua ennen kuin minä ehdin messiin.

Olin tänään Porissa Puuvillan kauppakeskuksessa järjestetyn Fashion Dayn paneelikeskusteluissa yhdessä bloggaajakollegoiden Sallan ja Pauliinan  (joka oli ilahduttava uusi tuttavuus) sekä stylistikonkarien Sohvi Nymanin ja Outi Brouxin kanssa juttelemassa pukeutumisesta ja muodista. Jos jonkun pääpointin tähän meidän viiden naisen puheista nostaisi, niin kaikki halusivat painottaa sitä, että pukeutumisessa tärkeintä on oma hyvä olo.

Pukeutumiseen voi poimia loistavia vinkkejä esimerkiksi alan ammattilaisilta (kuten stylisteiltä, pukeutumisneuvojilta ym) ja heidän osaamistaan kannattaa ehdottomasti ostoksilla ollessa hyödyntää. Mutta mitään esimerkiksi vartalotyyppiin liittyviä pukeutumisohjeita ei tule ajatella minään sääntöinä ja pakkoina. Rohkeasti vaan ylle sitä mikä itseä miellyttää ja missä itselle tulee hyvä ja varma olo. Poimitaan ohjeista ja vinkeistä ne mitkä itseä miellyttää ja luodaan itse omat pukeutumissääntömme.

Housut – Lindex (ikivanhat) / Pusero – H&M / Takki – Junarose (saatu) / Lenkkarit – Nike / Korvikset – Aarikka (saatu)

Minun omia pukeutumissääntöjäni on mm. seuraavat: 1. Nilkat ja ranteet esiin. 2. Kengät aina näkyvillä ja ne ei saa olla rumat ja tylsät. Jos kenkiä ei halua näyttää, ne ovat vääränlaiset. 3. Paita housuun tai vaikka edes hieman helmaa solmuun. 4. Korvikset pitää aina olla. 5. Pukeudu tilanteen mukaan ja vältä viimeiseen saakka epämukavia vaatteita.

Näissä kuvissa kaikkia näitä sääntöjäni noudatteleva työpäivän asu. Lehtikuvauspäivänä asun on oltava rento ja käytännöllinen, joten collegehousut, trikoopaita ja lenkkarit ovat oiva valinta. Löysän puseron helma ei roiku housujen päällä, vaan on tungettu rennosti housujen sisään.

Lyhyet lahkeet ja käärityt hihat saavat asun tuntumaan kepeältä ja omalta. Vaaleanpunainen väri kengissä ja takissa huijaavat kokonaisuuden harkitumman oloiseksi kuin se onkaan ja ilman korviksia ei tosiaan lähdetä kotoa kuin vahingossa.

Näin siis tuli mukavuus edellä valituissa työvaatteissakin automaattisesti noudatettua omia pukeutumissääntöjä! Mutta yhtä kyllä rikoinkin. En haluaisi käyttää sukkia, kun näyttävät niin rumilta, mutta työpäivänä rikon tuota sääntöä mukavuuden vuoksi. 😛

Enää puoli tuntia Helsinkiin. Täältä tullaan Iina ja kakut!! Tajusin muuten juuri, että mullahan ei ole synttärisankarille lahjaa, mutta toivon, että tämä 8 h istuminen julkisissa kulkuvälineissä alle vuorokauden sisään ihan vain osallistuakseni syntymäpäiville, katsotaan lahjan arvoiseksi asiaksi! 😀

 


24.04.2019

Posted at 16:49h in Yleinen by
0 Likes

Pääsiäinen oli ja meni. Selvisin hengissä enkä edes joutunut töröttämään ihan yksinäni koko viikonloppua. Vain yksi päivä neljästä meni ihan itsekseen peiton alla masistellessa. Muuten tuli tehtyä töitä, käytyä kaverin kanssa leffassa ja treenailtua Tommin kanssa pariin otteeseen tätä uudenlaista ihmissuhdetta nimeltä ystävyys. Että olisiko se mahdollista viettää joskus aikaa toistemme seurassa, vai tuntuuko se vaan oudolta. Kyllähän se ristiriitaisia fiiliksiä herättää, mutta aika näyttäköön millaiseksi välit muodostuvat.

Just nyt koko elämää tuntuu kuvaavan tuo fraasi ”aika näyttää”. Ihan kuin kiertäisin kehää jossain odotushuoneessa ja venaisin että joku ovi aukeaisi tai että maailmankaikkeus antaisi jonkun merkin joka kertoisi mitä tehdä. Mitä kohti pyrkiä, mistä kaikesta päästää irti. Olisi ihanaa haaveilla ja tehdä suunnitelmia. Juuri nyt en kuitenkaan uskalla enkä osaa. 

Unelmat ja toiveikkuus tuntuvat tällä hetkellä vain vaarallisilta ansoilta. Jos antaa itsensä vähänkään innostua ja ajatella toiveikkaasti, on suuri riski, että syy siihen otetaankin pois. Vaikka en enää ihan palasina olekaan, niin fiilis on sen verran hauras, että pettymystensietokyky ei ole kummoinen. Samaan aikaan olisi halu tuntea vaikka mitä ja olla tuntematta yhtään mitään. 

Se on jännä, että vaikka viimeinen vuosi on ollut helvetillinen ja kivulias, niin jollain tavalla mä olen myös kiitollinen ja onnellinen siitä myrskystä, joka sisällä on myllännyt. Toki vielä hienompaa olisi, jos kaikesta käydystä ajatustyöstä olisi lopputuloksena jotain oloa helpottavia ja suuntaa näyttäviä oivalluksia, mutta ehkä ne ovat tuloillaan. Jospa mä joku päivä valaistun!

Jos sisäisesti olenkin ihan sotkua, niin ulkoisten asioiden suhteen mulla on ollut viime aikoina tosi hyvä fiilis. Olen ylipäätäänkin ihan perustyytyväinen ihminen mitä tulee ulkonäköön, mutta nyt on usein jotenkin normaaliakin positiivisempi olo peiliin katsoessa. Olen varma, että se johtuu tästä ylenpalttisesta vaaleanpunaiseen pukeutumisesta! Aina kun on roosaa päällä ja poskilla hempeää punaa, tulee tosi raikas ja kepeä olo. 

Kirjoittelin jokin aika sitten kiinnostuksestani co-ord -settejä kohtaan ja sen jälkeenhän sellaisia asuja sitten on kaappiini ilmestynyt parikin kappaletta. Lindexin kukkapukuun kuuluu housut ja kimonojakku tämä kuvien Masain pallokuosinen asu puolestaan koostuu housuista ja puserosta. 

Ihastuin Masain palloasuun ihan välittömästi bongattuani sen Ratsulasta. Paita ja culotteshousut ovat ohutta viskoosia, joten asu tuntuu päällä superkepeältä. Osia voi toki yhdistellä helposti muidenkin vaatteiden kanssa, mutta minä tykkään niistä hirmuisesti juurikin näin yhdessä. 

Housut ja pusero – Masai, Ratsula / Rotsi – STI (saatu) / lenkkarit – Nike / Korvikset  – Aarikka (saatu)

Samalla pallokuosilla löytyy Masailta myös pari erilaista mekkoa, hihaton tunika ja hieman eri mallinen t-paita. Porissa Ratsulasta löytyy ainakin osa tuotteista. Minulla on yläosasta suurin koko, eli XXL joka siis vastaa aika hyvin numerokokoa 48-50. Housuista mulla koko XL, mutta niitä saatavilla myös XXL kokoon saakka. 

Asukuvien perusteella alkaa kohta uhkaavasti näyttää siltä kuin en omistaisi enää muita kenkiä kuin nämä Iinalta saadut Niket, mutta kun nää on vaan niiiiin ihanat. Enkä sitä paitsi ole vielä saanut aikaiseksi kaiveilla kevätkenkiäni kaapin perältä käyttöön, vaan eteisessä lojuu edelleen talvikenkiä näiden lenkkareiden rinnalla. Mutta todettakoon, että tämä palloasu toimi loistavasti myös vaaleanpunaisilla korkkareilla! Testattu on.

Mut uskaltaisko joku päivä laittaa ihan jonkun muun väriset kengät kuin vaaleanpunaiset… 😀


19.04.2019

Posted at 23:02h in Yleinen by
0 Likes

Mä en itke enää joka päivä. En välttämättä edes joka viikko. Juuri muutama päivä sitten mietin, että pitkälle on tultu talven synkimmistä erosurun ja toivottomuuden hetkistä. En minä voi mitenkään väittää, että tuntisin itseäni vielä onnelliseksi tai että olisin vielä oppinut pitämään tästä eron jälkeisestä elämästäni. Mutta olen tavallaan alistunut sen edessä, että tällaista elämä nyt on. Aurinko nousee ja laskee joka päivä kaikesta huolimatta.

Valo ei oikein yllä vielä mun sisälle saakka, mutta tiedän jo, että sitä on olemassa. Nyt vaaditaan vain kärsivällisyyttä. On vielä ainakin jonkin aikaa siedettävä tätä vähän outoa oloa suunnatonta ajelehtimista. Kyllä ne toisenlaisetkin päivät sieltä joskus taas koittavat. 

Ei niistä surkeista epätoivon hetkistä ole silti vielä täysin päästy. Eilen iski melkoinen itkukohtaus, kun ajatus yksinäisistä pääsiäispyhistä alkoi kuristaa kurkkua. Kaverit ja tutut suunnittelivat ostoslistojaan perheen juhlapäivällisiä varten ja mä mietin vain, että onneksi edes lauantaina pääsee töihin, ettei pääsiäinen tunnu ihan niin pitkältä. 

Eihän se nyt ole mitenkään outoa olla yksin. Itseksenihän mä töllötän ison osan päivistä. Mutta jotenkin nää kaiken maailman ekat kerrat yksin, ilman sitä tyyppiä, jonka kanssa ehti 15 vuotta arkensa ja juhlansa jakaa, silti riipaisevat hieman sydänalasta. Sitä ehtii kuitenkin tuollaisessa ajassa muodostamaan aika paljon rutiineja ja perinteitä joten ilman niitä on vähän hukassa.

Mitä nyt, kun en enää menekään pääsiäisenä hänen vanhemmilleen syömään? Kenen kanssa minä nyt suuntaan vappuna brunssille? Juhannuksen ruokia oli ihana suunnitella yhdessä ja tikkataulukakusta oli jo hyvää vauhtia tulossa meidän yhteinen perinne.

Kuvassa pääsiäiskukat minulta minulle

Tässä on siis monta tilannetta vielä edessä ensimmäistä kertaa itsekseen ja omillaan. Pitää luoda uusia rutiineja, löytää uusia sosiaalisia ympyröitä.  

No, tänään sitten itse asiassa vietettiin hetki aikaa yhdessä exän kanssa. Molempien pitkäperjantai oli yksinäinen, joten suuntasimme yhdessä lounaalle ja ostoksille. Yhteisen kummilapsen synttärilahjan lisäksi shoppailtiin mm. kenkiä hänelle. Oli siinä jotain outoa. Vierellä oli ihminen, joka on monella tavalla niin kovin tuttu, mutta samalla nyt jo vieras.

Ei tästä pääsiäisestä nyt sitten niin yksinäinen tullutkaan kuin eilen itkuissani kuvittelin. Eilen illalla ihmeteltiin sinkkuelämän ihmeellisyyksiä viinilasin äärellä toisen vasta eronneen kanssa. Tänään opeteltiin kaverielämää entisen kumppanin kanssa ja huomisillaksi on alustavasti suunnitteilla leffatreffit ystävän kanssa. Että kyllä tämä tästä. 

Ystävistä puheenollen, yksi heistä lausui ääneen sen yhden todella positiivisen asian, mikä erosta on seurannut. ”Me ollaan Veera vietetty ihan hirmu paljon enemmän aikaa yhdessä kuin ennen.” Näin on käynyt monen ihmisen kanssa. Olen sekä lähentynyt monien ns. hyvän päivän tuttujen kanssa, mutta olen myös löytänyt uudelleen yhteyden usean vanhan ystävän kanssa. 

Moni pelkää, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä, jos kertoo avoimesti että menee huonosti ja on surullinen. Mun kokemus on ollut ihan päinvastainen. Se, että olen ollut tunteideni ja vointini kanssa todella avoin, on tuonut ihmisiä lähemmäs. Tää on ehkä yhdellä tavalla eka pääsiäinen yksin. Mutta tää on myös eka pääsiäinen yhdessä monen kanssa. 

Olitpa yksin tai yhdessä, niin ihanaa pääsiäistä sulle!