Kaapista löytyy sen verran monta jumpsuitia, että ennustan vahvasti haalarikesää! Avasin haalarikauden tänään kiskomalla päälle tämän Klingeliltä saamani kukkapuvun. 

Trikoohaalari on vaan ihan sairaan kätevä vaate töissä, kun joutuu kuvatessa paljon kyykkimään, kumartelemaan, kiipeilemään ja toteuttamaan jos jonkinmoisia kevätjuhlaliikkeitä. Ei tarvitse miettiä nouseeko pusero tai valuuko housut. 

Tuo bomber ei ollut ihan paras takkivalinta haalarin kaveriksi, mutta se nyt oli ainoa kepeämpi takki mikä naulakosta tänä aamuna löytyi. Väri ihan jees, mutta vähän lyhyempi takki olisi toiminut paremmin. Pitää huomenna kaivella loputkin kevätrotsit säilytyslaatikoista. 

Olin muuten aamulla juuri ehtinyt onneksi kiskoa haalarin päälle, kun ovella yhtäkkiä rapisi avain ja putkimies vaan lompsi sisään soittamatta ensin ovikelloa. Kyllä se ovelta huusi moi, mutta jonkinlainen ennakkovaroitussignaali olisi ollut kiva. Vaikka tässä miesvieraita toki voisin kämppääni kaivatakin, niin ei nyt ihan noin yllättäen! 😀 Ja tänäänkin ainoa syy, että olin jo ehtinyt laittaa vaatteet päälle, oli se että tiesin odottaa lähettiä tuomaan pakettia.

Häkellyin herran tuttavallisesta sisääntulosta sen verran, että en edes saanut sanottua, että ei tolleen vaan tulla toisten kotiin vaikka töitänne teettekin. Ehkä ne olettaa, että kaikki on kotoa pois päiväsaikaan. Jos huomenna tilanne toistuu, niin pitänee kerätä rohkeutensa ja huomauttaa asiasta. Mutta pitää kyllä nyt varmuuden vuoksi pistää vaatetta heti päälle kun aamulla sängystä nousee. En halua tulla yllätetyksi alastomana jääkaapin ovelta.

Mulla olis tässä pari päivää suht vapaata, mutta luulen että remonttimöykän vuoksi kotona ei tee mieli hengata päiväsaikaan. On myöskin vähän vielä epäselvää, että ehtivätkö mun asuntoon sisäpuolella hommiin vielä tällä viikolla. Lupasi ne päivää aikaisemmin lapulla asiasta kyllä varoittaa. Toivottavasti tosiaan niin tekevät, eivätkä tule yhtä varoittamatta kuin tämän päiväinen ukkeli tarkastuskäynnille.

Meneillä on siis jonkin sortin putkiremppa. Vetävät uusia putkia ihan todella rumasti pintavetoina, joten ei tää asunto tässä operaatiossa ainakaan kaunistu. Mutta toivottavasti muutostöiden myötä mun keittiön hanastakin alkaisi saada kunnolla myös kylmää vettä. 

Mun ei sen kummemmin pitäisi joutua evakkoon, remppa kestää kussakin asunnossa vain pari päivää. Mutta jotain menoa pitää niiksi ajoiksi kuitenkin keksiä kun ne remppatyypit möykkää omien seinien sisäpuolella. Plus suihkuun ei varmaan pariin päivään pääse, mutta jospa mä saisin lainata vaikka exän suihkua tuossa muutaman sadan metrin päässä. Tai sit pitää mennä vaikka uimahalliin.

Ei rempasta muuten mulle suurta stressiä ole, mutta sitä kiviseinän poraamisestä lähtevää mökää kyllä hieman säikähtää, kun siihen herää. 😀

Haalari – Klingel koko 46/48 (saatu) / Takki – KappAhl XLNT (saatu) / Kengät – Nike / Tuubihuivi – Design Pylsy / Aurinkolasit – Ray Ban (2nd hand) / korvikset – Lindex

Pakko muuten hihkua noista aurinkolaiseista. Olivat ihan loistava löytö Zadaasta. Ihan uudenveroiset, söoö vaaleanpunainen väri ja ihan murto-osalla alkuperäisestä hinnasta. Ja mikä tietenkin parasta, mallikin sattui vielä passaamaan omaan naamaan. Eli loistava 2nd hand -löytö! Jos kevätaurinko häikii pahasti, niin Zadaassa näyttäisi olevan juuri nyt melko hyvät aurinkolasivalikoimat.

Juu, ei ole vyötäröä, ei tiimalasivartaloa. Ei myöskään tiukkaa ja näyttävää tarakkaa. Niiden sijaan on suuri ja pehmeä keskivartalo, turhan paljon tissiä ja keskinkertainen, iso ahteri. Moni ajattelee ettei tällä jälkimmäisenä kuvatulla kropalla oikein voi/uskalla haalareita käyttää. Mutta kuulkaa, rohkeesti vain sovittamaan! Mä ainakin olen nähnyt upeita jumpsuit-tyylejä ihan kaiken kokoisilla ja muotoisilla naisilla. 

Haalarit, juu vai ei?

 

 


 

Terkkuja Tampereelta! Alunperin olin suuntaamassa takaisin kotiin jo eilen lauantaina, mutta olin Ratina Fashion Dayn päätteeksi sen verran nuutunut, että junamatkustaminen ei innostanut, joten jäin vielä siskon kämpille nukkumaan.

Tämän päivän kotiinpaluusuunnitelmakin meni kuitenkin uusiksi, kun päädyin viettämään tämän illan yhdessä kummipoikani kanssa. Ollaan pelailtu hiiripupumarakatin kanssa Monopolya (sain pahasti turpaan) ja herkuteltu hänen virpomispalkkioillaan.

Käytin myös lapsityövoimaa hyväkseni ja sain pentusen nappaamaan minusta asukuvat. Ilmaiseksi ei työsuoritus tietenkään irronnut, vaan kuvaaja kartutti hommalla Playstation-kassaansa. 

Kukkahousut vilahtelivat mun instastoorissa jo eilen ja herättivät monen kiinnostuksen. Tässäpä nyt siis kuvissa koko eilinen asu. 

Olin siis Ratinan Fashion Dayssä tekemässä pari stailausnäytöstä ja valitsin esiintymiseen luonnollisesti itsellenikin vaatteet kauppakeskuksen valikoimista. Päädyin tähän Lindexin kaksiosaiseen kukkapukuun ja sen sävyihin sopivaan t-paitaan. Sen sijaan, että olisin vain lainannut asua lavalle, päädyin lunastamaan sen itselleni. Ostopäätöstä siivitti minulle asusta tarjottu -50% alennus. Minut saa aleansaan aika helposti! 😀

Housut ja kimono ovat kepeää viskoosia, joten asu sopii ihanasti kevääseen ja kesään. Tykästyin materiaalin lisäksi asun kauniiseen kuosiin ja upeisiin väreihin.

Ihmetystä kuitenkin aiheutti taas Lindexin kokolaput. Ei ainoastaan näiden vaatteiden kohdalla, vaan monen muunkin mallieni päälle sovitetun asun kohdalla. Ei mitään johdonmukaisuutta. 

Itselläni housut ovat kokoa M (saatavilla kokoon XXL saakka) ja yläosa suurinta kokoa, eli XXL. Todella hämmentävää. Siis tuo housujen mitoitus. 

Pinkistä t-paidasta itselle lähti mukaan koko XL. Minusta olisi ihan ymmärrettävää, että oma koko saman liikkeen vaatteissa vaihtelisi vaikka välillä XL-XXL, mutta olen viimeisen vuoden sisään hankkinut Lindexiltä useammankin vaatteen (nimenomaan alaosan) M-kokoisena, kun jo koon L vyötärökuminauhat on olleet jotenkin ihmeellisen isoja ja löysiä. Näissä housuissa olisin muuten voinut ottaa koon L, mutta lahkeet olivat sen verran pitkät, että piti turvautua pienempiin, kun kuitenkin kuminauhan ansiosta mahtuivat myös vyötäröltä.

Eihän niillä kokolapuilla ole sinänsä yhtään mitään väliä, se vaate mikä tuntuu päällä hyvältä, on oikean kokoinen lukipa lapussa mitä tahansa. Mutta olisi siellä myymälässä pikkuisen helpompi se sovituskoppisavotta, jos yhden merkin koot noudattelisivat jotakuinkin yhtenäistä linjaa. Minä nappaan Lindexissä aina lähtökohtaisesti sovitukseen koon XL, mutta todella usein sieltä kopista saa kuitenkin käydä hakemassa uusia kokoja useammankin kerran, kun ei arvaukset taaskaan osuneet oikeaan.

Mutta, tämä siis meinaa että ainakin noista housuista riittää kokoja nimenomaan meille plussille!

Kukkakuosin väreihin sopii hienosti nämä Aarikan Hopeasiipi-korvakorut. (saatu) Samaa kevään uutuusmallia saatavilla myös mustana ja korallinvärisenä.

Mietin noin kuukausi sitten jotain asua sovitellessani, että olispa mulla hempeän vaaleanpunaiset korkokengät. Vain päri päivää myöhemmin bongasin nämä Faithin nahkaiset korkkarit Zadaasta vitosella. Näillä oli sen verran juhlittu, että kärjissä on pientä kulumaa, mutta ei haittaa tuolla hinnalla. Kengät ovat osoittautuneet ihan supermukaviksi ja ne onkin olleet jalassa jo muutamallakin korkoja vaatineella työkeikalla. Eli huippulöytö huippuhalvalla!

Housut, kimono ja t-paita – Lindex (saatu alennuksella) / Laukku – Rebecca Minkoff  / Kengät – Faith (2nd hand) / Korvikset – Aarikka (saatu)


 

Tänään ei ole ihan yhtä aurinkoinen tunnelma kuin näissä jokin aika sitten Helsingissä otetuissa kuvissa. Ulkona on tuiskuttanut lunta koko päivän ja minä puolestaan olen ryystänyt Finrexiniä peiton alla Netflixiä tuijottaen. Ääni on jälleen poissa ja aamuyöllä pukkasi kuumetta.

Nyt pidän vaan sormet ristissä ja toivon, että tämä tauti olisi nopeasti ohi, sillä tällä viikolla olisi melkoisesti töitä hoidettavana. Ja torstaina olisi itse näytettävä suht elävältä kuvauksissa. Pitäkää siis peukkuja, että pääsen vähällä!

Netflixistä puheen ollen, suositus kuusiosaiselle ruotsalaissarjalle Quicksand. 18-vuotias Maja saa syytteen murhasta ja sarjassa seurataan sekä tapahtumia ennen ampumisia että oikeusprosessia. Tarina nielaisi minut mukaansa niin, että hotkaisin tänään kaikki kuusi jaksoa. 

Tälleen sairaspäivänä olo on toki ollut vain lähinnä vetelä ja kotisohva on tuntunut mahtavalta paikalta. Mutta noin niin kuin yleisesti mulla on ollut jo hetken aikaa päällä ihan hirmuinen levottomuus. Koko ajan kalvava tunne, että pitäisi tehdä jotain, täytyisi tapahtua jotain. Olisi oltava jotain haaveita, suunnitelmia ja pitkän linjan toimintastrategia.

Tuntuu, että pitäisi suorittaa jotakin. Alkuvuoden suoritin oikein huolella suremista. Nyt tuntuu, että olisi siirryttävä pelin seuraavaan kenttään. Suorittaa tähän elämäntilanteeseen tottumista vähän positiivisemmalla otteella. Olisipa siihen jokin tehtäväkirja ja ohjeistus. 

Onneksi huomenna on taas terapia. Vaikka se on aika tyyristä touhua, niin olen iloinen jokaisesta siihen käyttämästäni eurosta. Vaikka yksinkin voi itkeä ja tilittää voi ystävillekin, niin terapiakäynneillä on kuitenkin ihan oma todella tärkeä roolinsa asioiden prosessoinnissa.

Moni merkittävä oivallus ja ajatusten ”nyrjähdys” on viime kuukausina tapahtunut nimenomaan siellä tutulla sohvalla kirkon tornia tuijottaessa. Tai sitten heti kohta terapiakäynnin jälkeen ajatusten myllätessä oikein kunnolla. 

Huomenna voisikin puhua siitä, että miten selättää tämä levottomuus ja hyväksyä se, että on paljon asioita joita en valitettavasti voi hallita ja suunnitella. Että miten oppia vaan olemaan tässä hetkessä ja olemaan niin kovasti pelkäämättä tulevaa.

Jos isossa elämän mittakaavassa jumitus tuntuu tympeältä, niin pukeutumisessa se sen sijaan on ihanaa. Mä jumitan nyt ihan huolella kaikessa vaaleanpunaisessa ja etenkin toi STI:n rotsi päätyy tosi helposti päälle päivästä toiseen. Mutta vaaleanpunainen saa mun olon jotenkin raikkaaksi ja kepeäksi ja sellainen fiilis on enemmän kuin tervetullut!

Farkut – Ellos, 46

T-paita – Kaffe, XXL 

Bikertakki – STI, 46 (saatu)

 Pitkä takki – KappAhl XLNT, XL

 Tennarit – Minna Parikka

Laukku – Rebecca Minkoff

 Korvikset – Aarikka (saatu)