03.08.2019

Posted at 14:44h in Yleinen by
0 Likes

Kengät, Ten Points ja farkkutakki, Junarose saatu.

Marimekon kaunis Lydia-mekko nähtiin täällä jo korkkareihin yhdistettynä ja mekkoon kuuluvan vyön kanssa. Halusin kuitenkin kokeilla miltä sama leninki näyttää hieman rennommin ja arkisemmin asustettuna. Niinpä nappasin sen mukaani tällä viikolla tekemälleni Jyväskylä-Tampere -reissulle koska matkaan valitsemani pinkit maiharit mätsäsivät kivasti meko sävyihin.

Vietin keskiviikon Iinan kanssa Jyväskylässä ja huolimatta hänen toistuvasta pilkasta korvakorumaniaani kohtaan päädyin shoppailemaan parit uudet killuttimet. Näissä kuvissa korvissani on jyväskyläläisen Onpakorean Lysti-nimiset korut, jotka löytyivät Koto Designmarketista -50% alennuksella.

Onpakorea olikin itselleni ihan uusi merkki! Tosi kiva aina bongailla itselle ennestään tuntemattomia tekijöitä. Onpakorea valmistaa kotimaisesta vanerista korujen lisäksi mm. suloisia mobileja.

Mekko – Marimekko

Farkkutakki – Junarose (saatu)

Kengät – Ten Points (saatu)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – Onpakorea

En nyt ihan loistavan matchina pidä tuota farkkutakkia mekon kaverina, mutta parin päivän reissu piti tehdä mahdollisimman vähillä kamoilla, jotta mahtuivat Kånkeniin. Reissuasuissa voittaa useimmiten käytännöllisyys ja mukavuus ja pakkaamisoperaatiota määrittelee pitkälti kompromissit. Huomenna pitäisikin pakata viikon kamppeet käsimatkavaroiksi, sillä lennän maanantaina Helsingistä Kajaaniin. Onneksi vaatteita voi aina lainata äidiltä, jos jotain elintärkeää sattuu unohtumaan kyydistä. 

Ten Pointsin Pandorat (saatu) löytyvät minulta jo kolmessa värissä. Rakastan tällaisia kenkämerkkejä, jotka pitävät tietyistä perusmalleistaan kiinni vuodesta toiseen tuoden niihin aina vain uusia värejä. On niin helppo hankkia kenkiä joiden lestin on jo käytössä hyväksi havainnut. En tiedä uskallanko edes vilkaista mitä sävyjä syksyksi on tarjolla..

Lydia-mekko on itselleni ilman vyötä hieman hölmön pituinen. Mutta kyllähän se varsin mukavalta ja huolettomalta lomamekolta tuntui noin vapaasti ollessaan. Mekon malli on kovin suora, joten senkin vuoksi koen vyön olevan itselleni hyvin tärkeä, jotta ei viimeisetkin muodot katoa.

Mutta vaikka pidänkin leningistä enemmän vyön kanssa, uskon että sitä tulee kyllä käytettyä toisinaan näin rennomminkin. Ei figuuri ja pituus kuitenkaan niin huono ole, sillä mekko on kepeä ja laskeutuu kauniisti. 

Maiharit sopivat mekkoon tosi kivasti. Voisin kuvitella mekon syksymmällä samojen kenkien, paksujen sukkisten ja pitkän pehmoisen villatakin kanssa.

Yksi seuraaja muuten kysyi Instagramin puolella, että mitä mieltä olen, voiko tämän mekon pukea rentoihin kesähäihin. Sanoisin, että kyllä voi, jos se tuntuu oman tyyliseltä. Kunhan vaan valitsee asusteet huolella ja niillä upgreidaa asukokonaisuuden riittävän juhlavaksi. 

Itse näen suurimman osan näistä Marimekon printtimekoista enemmän arkivaatteina ja puen häihin mieluummin jotain selvästi juhlavamman oloista, mutta se on siis ihan vain mun henkilökohtainen tyylivalinta. Monelle muulle tämä sama mekko voikin olla hyvinkin juhlava riippuen omasta arkityylistä. Eli asusteet kun on kunnossa, niin näin nätti mekko taipuu kyllä moneen, myös sinne kesähäihin!

Kuvat: Noora Näppilä


27.07.2019

Posted at 17:15h in Yleinen by
0 Likes

Sinkku. Se on edelleen jotenkin ihan outo sana, jota en tunnu osaavan yhdistää itseeni. Mutta sitähän tässä nyt ollaan. Yksin elävä ihminen, jonka läheisin perheenjäsen on yöpöydällä nököttävä traakkipuu.

Totesin hetki sitten instastoorissani, että näiden helteiden ja läkähdyttävien öiden hyvä puoli on se, että lusikassa nukkumisen kaipuu hellittää edes hetkeksi, kun omassa hiessä uidessaan ei todellakaan voi kuvitella ketään normaalilämpöistä olentoa viereensä. Muuten kyllä akuutti halipula vaivaa aika vahvasti.

Tämä on eka kerta 20 vuoden aikana, kun olen ollut näin pitkään ilman minkäänlaista läheisyyttä. Ilman lusikassa nukkuista, ilman kainaloa, johon ryömiä sohvalla, ilman että joku silittää mun tukkaa. 

Niin, että onko ollut mitään sutinaa, kuten työkaverini jokin aika sitten tiedusteli. No ei sitten minkäänlaista. 

Fiilikset ovat sillä tavalla ristiriitaiset, että samaan aikaan kaipaisin tosi paljon läheisyyttä, flirttiä, ohutta ihastumisen tunnetta ja pieniä pilkahduksia romantiikasta, mutta yhtään ei jaksa uskoa, että sellaista enää kohdalle sattuisi. Kyllä mä uskon edelleen rakkauteen, mä en vaan oikein vahvasti ennusta mitään siihen päin viittaavaa omalle kohdalleni.

Samaan aikaan ei haluaisi olla niin paljon yksin kuin nyt olen, mutta ajatus vaikkapa uusiin ihmisiin tutustumisesta on jotenkin ihan hirmuisen uuvuttava ja pessimistinen.

 

Olen mä uteliaana ihmisenä toki Tinderinkin selannut läpi, ihan vaan saadakseni vahvistuksen sille mitä itsestäni tiesin jo ennestäänkin: en mä vaan pysty kiinnostumaan kenestäkään tippaakaan kuvan perusteella. Mun silmissä kaikki näyttää siellä vaan ihan kaameilta ja epäkiinnostavilta. Mä olen ihminen, joka alkaa pitämään toisen ihmisen ulkonäöstä, sitten kun sisältö vaikuttaa kiinnostavalta. Tinderissä harva kuitenkaan kertoo itsestään yhtään mitään tai toteaa korkeintaan, että ”182 cm, kysymällä selviää lisää”, niin ei nyt tulis mieleenkään swaippailla sellaisia hemmoja oikealle vaikka olisi ihan tosissaan haku päällä. Ei kenenkään ihmisen naama tee hänestä millään tasolla kiinnostavaa. 

Ne tyypit, jotka sitten onnistuvat kertomaan itsestään jotain mikä antaa syyn ajatella itsestään edes hieman positiivisesti, ovatkin sitten niin harvassa, että turha paljon matcheja odotella. 😀 

Sen verran olen tämän vuoden aikana kuitenkin tunnerintamalla kokea, että tiedän, että en ole nyt valmis vastaanottamaan tippaakaan sitä pettymystä, minkä sellaisen ihmisen torjunta aiheuttaa, jota kohtaan itsellä olisi edes pienikin positiivinen tunnelataus. 

Kainalon kaipuusta huolimatta ei siis ole aktiivinen haku päällä. Tyydyn ainoastaan haaveilemaan ihanasta prinssistä, jonka kohtaamisen en kuitenkaan jaksa tippaakaan uskoa. Asetin aiemmin tälle vuodelle tavoitteen, että jos nyt edes yksille kivoille treffeille päätyisi, mutta päivitin tavoitelistaani pyyhkimällä tuonkin pois. 

Olen mielenkiinnolla ja hämmästyksellä seuraillut monia tuttuja sekä julkisuuden henkilöitä, jotka tuntuvat löytävän uuden suhteen ihan tuosta vain aivan hetki edellisen päättymisestä. Vielä enemmän sitten on ällistyttänyt hyvinkin nopeasti suhteen alettua annetut siirappia tihkuvat ja ”tässä on elämäni rakkaus” -sisältöiset parisuhdehaastattelut mediaan. Don’t get me wrong, rakkauden hehkuttamisessa ei ole mitään väärää ja aina noita haastiksia lukiessa todella toivon noille ihmisille kaikkea hyvää, mutta ne vaan saavat mut aina suuren ihmetyksen valtaan.

Että mistä jotkut ihmiset aina kaivaa niin nopeasti niin ihanan ja kiinnostavan tyypin, että ollaan heti valmiita heittämään hynttyyt yhteen? Ja miten ihmeessä jotkut ”osaa” rakastua niin nopeasti? Mulle itselleni se on ihan vieras ajatus. Tai no, ei se hynttyiden nopea yhteen lykkääminen kyllä ole, mehän Tommin kanssa aikoinaan alettiin käytännössä asumaan yhdessä ihan tasan siitä hetkestä kuin seurustelumme alkoi (tai oikeastaan jo viikkoa ennen). 😀 Mutta meilläkin oli toki toistemme tuntemista takana jo yli vuosi. Mutta mulla meni silti suhteemme ensimmäinen vuosi siihen tuumailuun, että mitähän tää nyt oikeasti on. Joskus siellä vuoden yhdessäolon jälkeen huomasin miettiväni, että kyllä mä ihan oikeasti taidan tota hönttiä rakastaa.

En mä muista ikinä ihastuneeni tai rakastuneeni keneenkään tosi nopeasti. Olen selvästi aika hidas tyyppi tunteissani. Olen ihan kaverisuhteissakin huomannut, että tyyppi, joka voi vaikka muutaman kuukauden ajan tutustumisesta tuntua ihan todella kivalta ja kiinnostavalta, osoittautuukin hieman enemmän tutustuessa järjettömän raskaaksi ihmiseksi, jonka läsnäoloa ei sittenkään kaipaa elämäänsä. Joten siksi mun kokemusmaailmaani perustuen nopeasti syntyvät superrakkaustarinat ovat aina tosi hämmentäviä enkä tajua miten sellaista voi tapahtua. Mut niin me vaan ollaan ihmiset erilaisia, toiset nopeita, toiset hitaita. Joillakin käy enempi ”flaksi” kuin toisilla, jotkut ovat valmiimpia tutustumaan uusiin ihmisiin ja ottamaan heitä elämäänsä kuin toiset. 

Mekko – KappAhl

Kengät – Pavement, 2nd hand

Laukku – Longchap, 2nd hand

Korvikset – H&M

Aurinkolasit – H&M

Kuvissa mun torstain asu. Tuossa viime kesänä ostamassani KappAhlin kukkamekossa on aina tosi nätti ja naisellinen olo. Aiemmin olen yhdistänyt sitä mm. punaisiin sandaaleihin, nyt kiskaisin jalkineiksi Zadaasta noin kympillä ostamani Pavementin röyhelöiset nahkatennarit. Hieman ehkä tuhti kenkävalinta helteellä, mutta sopivat mekkoon niin suloisesti tehden kokonaisuudesta rennomman kuin korkosandaaleilla.

Mulla on tässä ikääm kuim loma meneillään, mutta tässä mä olen tänäänkin ollut toimistolla käsittelemässä kuvia. Muutenkin olen muhjannut viime päivät lähinnä yksikseni jaksamatta kiinnostua mistään tai kenestäkään. Mutta tähän iltaan tuli nyt kuitenkin sellainen suunnitelman muutos, että kotona muhimisen sijaan suuntaan Harjavaltaan Karmarockiin katsomaan Maj Karmaa. Koko päiväksi en sinne jaksanut lähteä, kun ei ollut muita mua kiinnostavia bändejä ja ihmismassatkin ahdisti, mutta kyllä sitä nyt yhden keikan verran ihmisiä kestää.

Eli nyt siis festarivermettä päälle ja menoksi!

 


22.07.2019

Posted at 19:31h in Yleinen by
0 Likes

Huomasin viime torstaina töihin päästyäni, että sää ja mukana olleet vaatteet eivät aivan kohdanneet. Olin menossa kuvaamaan koko päiväksi Jazzeille ja mulla oli päälläni hihaton toppi farkkushortsien kanssa ja mukaan tullut pitkähihainen oli aivan turhan kuuma ennen auringonlaskua.

Palan herkästi, enkä siksi halunnut hengata tuntitolkulla käsivarret paljaana, mutta kotiin saakka en enää ehtinyt. Niinpä tein pikaisen pistokeikan pariin liikkeeseen samalla reissulla, kun kävin noutamassa festarirannekkeeni Puuvillan Kauppakeskuksesta. Jotain pitkähihaista, mutta kevyttä, ilmavaa  ja mukavaa oli hakusessa.

Ja mikä tuuri kävikään, kun Cubuksesta silmiin osui tämä viskoosikimono. Vähän harmittelin ensin, että en tiedä onko ihan mun väri joten onko nyt hölmöä tällaisena ns. hätäostoksena tuo hankkia. Mutta ihastuinkin hurpulaan viikonlopun aikana ihan täysin ja se oli päälläni jokaisena festaripäivänä. Mustat kamppeet sen alla vain vaihtuivat.

Torstaina alla oli farkkushortsit ja toppi, perjantaina pukeuduin töihin kuvien mukaiseen yhdistelmään ja illalla ihan vapaalle festaroimaan lähtiessä vaihdoin housujen ja topin tilalle mekon.

Housut – Pola, Tokmanni

Toppi – Lindex

Kimono – Cubus

Kengät – OTZ

Reppu – Fjällräven (saatu)

Korvikset – Aarikka (saatu)

Aurinkolasit – Le Specs

Koska illalla tiesi taas koittavan viileämmät kelit, pakkasin nuo samat housut mukaan ja kiskoin ne sitten auringonlaskun aikaan mekon alle. ”Sopiipa hyvin ne housut tuohon asuun”, totesi jopa lisävaatekerroksen pukemista vierestä katsellut exäni. Ja niin passasi näköjään väreiltään asuun myös mun luottokassini, eli Kånken!

Luottokamoista puheenollen, nuo OTZin pellavatossut ovat mukavuutensa vuoksi mun suosikkityökengät näin kesäaikaan. Harmi vaan, että niiden ulkonäkö ei ihan hirveästi itseäni miellytä. Toivoisin samalla mukavalla pohjalla hieman siromman näköisiä töppösiä. Mutta tälleen töissä ei ole niin väliä, käytän, koska ovat supermukavat ,vaikkakin vähän rumat.

Perjantain vapaailta ja lauantainen työpäivä menikin sitten tosiaan tällä alla olevan kuvan setillä. Hurpulan kaverina mekko ja hieman kivemmat jalkineet. Eli varsin hyvä hankinta oli tuo kimonohässäkkä vaikka ostohetkellä hieman arveluttikin. Uskon, että se saa melko paljon käyttöaikaa myös huomenna alkavalla kesälomalla.

Mekko – Lindex

Sandaalit – Crocs (Saatu)

 

Kyllä, luitte oikein, meinasin pitää kesälomaa! Paluu Satakunnan Kansaan koittaa 13.8., tulen silloin tekemään vielä muutaaman viikon tuurauspätkän, mutta tässä on siis lähes kolme viikkoa lähes vapaata ennen sitä.

Sanon lähes vapaata siksi, että ainakin pari päivää mun tarvii vielä varata omille töille tällä viikolla. Luvassa on kuvankäsittelyä, rästissä olevaa laskutuspuuhaa ja raporttien ja tositteiden kaivelua kirjanpitäjää varten. Ja parin viikon päästä on yksi duunihomma Helsingissä… Mutta silti sanoisin, että loma!

Eipä ole aikuisiällä tullut kesälomia ihan hirveästi vieteltyä. Joinakin vuosina jotain kahden viikon pätkiä, mutta työpaikan vaihdosten ja yrittäjäksi ryhtymisen + SK -kesätöiden vuoksi ei aina senkään vertaa. Tuntuu siis vähän oudoltakin, että saa kesäaikaan olla hetken tekemättä hommia.

Lomalla tiedossa on ainakin yhdet festarit, ehkä kahdetkin, ja reissu kotiseudulle. Ja huomenna aion startata lomani Yyterin hienolla hietikolla!