Olin pari päivää sitten Me Naisten haastattelussa, jossa vastattiin erilaisiin naisia koskeviin väittämiin. Yksi väittämä kuului, että "naisen käsilaukusta ei koskaan löydä mitään". Vastasin epäröimättä kyllä ja aloin sinä samalla ihan mielenkiinnosta penkoa, että mitä kaikkea mun viime aikojen käytetyin veska oikein on niellytkään. Ja kyllähän sieltä löytyi yhtä sun toista, mutta ei sentään silistysrautaa niin kuin äidiltäni aikoinaan. (ja hän ei siis itse muistanut silitysraudan olevan käsilaukussa.. )

Tällä kertaa ei kassista löytynyt elintarvikkeita, vaan Marc O'Polo olkalaukkuni sisältö tällä viikolla reissatessa näytti seuraavalta:

Muutama objektiivi, laturi (ja tietenkin itse kamera, joka puuttuu kuvasta), lääkkeet, rakkolaastareita, kynsilakka, pari huulirasvaa, silmälasit, matkakortti, tukkalenksu, puhelin, lompakko, läjä huulipunia, kasa papereita, kuitteja ja alennuskuponkeja, random meikkisiellin, kampa, ihmeellisen paljon kyniä, avaimet, puhelimen laturi, kalenteri ja nahkahanskat. 

Käsilaukusta löytyi siis kuusi huulipunaa ja yksi sävyttävä huulivoide ja rotsin taskuista vielä pari punaa lisää ja siitä huolimatta oli eilen aamullakin tilanne, että ei ollu just sellasta sävyä kuin oisin huulilleni halunnut. Varsinainen first world problem. Hanskoja en ole vielä kertaakaan tänä syksynä kiskonut käteeni, mutta siellä ne jo laukussa matkustaa kaiken varalta. Kynien määrää en yhtään tajua, harvoin edes kirjoitan mitään paperille. 

Compeedin rakkolaastarit on ihan mun best friend nyt, kun koitan taltuttaa mustia kiiltonahka Martensejani pehmeämmäksi. Toisen kengän kanssa ollaan jo väleissä, mutta toinen kalvaa edelleen kantapäätäni, mutta onneksi noi laastarti pelastavat tilanteen. Uskoisin, että muutama käyttökerta vielä ja pääsemme Marttien kanssa väleihin.

Kynsilakankan (saatu Lumenelta) majailua laukussani en oikein tajua, kun enhän mä osaa edes lakata näitä nysiäni. Mutta kyllä mä aina toisinaan yritän jotain töhriä ja tuolla Lumenen vaalealla helmiäislakalla ei onneksi saa kauhean näkyvää sotkua aikaa, vaikka maali ei ihan pelkkiin kynsiin osuisikaan. 

Greippiä ja eukalyptusta sisältävä Hurraw:n Kapha huulivoide (saatu) on koukuttanut minut raikkaalla tuoksullaan ja miellyttävällä koostumuksellaan. 

Tärkein laukussa kulkeva asia on tietenkin avainnippu, jota koristaa henkkamaukasta löytynyt suloinen pupuotus. Juuri avainten kohdalla useimmiten saa kokea sen, ettei laukusta todellakaan löydä mitään. Ei ole yks tai kaks kertaa, kun olen raivoissani kääntänyt koko laukkuni sisällön maahan kerrostalomme ulko-oven eteen, kun avaimet eivät ole hirmuisestä kaivelusta huolimatta sattuneet sekasotkusta käteen. Avaimenperässähän olis toki tuollainen klipsu, jolla ne sais laitettua kiinni vaikkapa johonkin laukun lenksuun jotta löytyisivät helpommin, mutta ei kai sitä nyt sellaista koskaan tajua käyttää.

Seuraavaksi onkin vuorossa tuon laukussa lymyilevän paperikasan perkaaminen, sillä sen seassa on myös useampi sellainen kuitti, joita tarvitsen laskuja väsätessä. Todella ihaltavaa kirjanpitoa… 😀

Ihailen suuresti ihmisiä joiden käsilaukut on aina siistejä ja tavaroille on tarkat paikkansa, mutta itse en vaan kuulu kyseiseen heimoon. 

Mitään outoa ei laukustani onneksi tällä kertaa löytynyt, mutta asia ei ole näin joka kerta. Ällöin laukustani löytynyt asia on ollut todella homeinen karjalanpiirakka. Yöks. Tuota riisipiirakkaa iloisempi ylläri oli puolestaanyhden baari-illan jälkeen veskasta löytynyt rullakebabin puolikas. Siellä se pötkötti söpösti folioon käärittynä ja pelasti darrapäivän. 

Mikä on oudointa mitä sun käsilaukusta on koskaan löytynyt?


Kiersin tänään muutamat pr-toimistojen pressipäivät, kun kerran Helsingissä satuin olemaan ja ensi kevään uutuuksien joukossa oli yksi erityisen iloinen yllätys. Crocs nimittäin tuo mun superlemppari kiilakorot takaisin mallistoon! Itselläni on nämä kepeät sandaalit mustana ja täällä nähdyt pallokuvioiset punaiset ja ovat olleet useamman kesän ajan todellisessa voimakäytössä, koska ovat yhtä aikaa nätit, sirot, todella hyvät jalassa ja uskomattoman kevyet. 

Ensi kevään mallistoon sandaali on muuttanut muotoaan sen verran, että noita jalkapöydän päältä kulkevia remmejä on hieman asemoitu uudelleen ja ne on kiinnitetty toisiinsa. Muuten malli näyttäisi olevan ihan ennallaan. Kiilakorkkareita on tulossa mustana ja tuossa kuvassa näkyvässä värissä.

Kuvailin myös muutamia muita kevät-kesä 2016 -malliston Crocseja.

Paljon näkyi kesäkengissä kukkakuoseja ja heleitä pastellisävyjä. Kiilakoroista tulossa myös tuollainen pistokas versio.

Miesten mallistosta kivoimmalta näytti nämä kepeät canvaskengät!

PS.Mulla on huomenna ne pääsykokeet, pitäkää peukkuja! 

 


Muistatteko nämä näyttävät vihreät korvikset kesän muutamista asukuvista? Tupsujen perään tuli tuolloin jonkin verran kyselyitä, mutta olivat ainakin verkkokaupasta tuolloin jo loppu. Nyt kuitenkin ajattelin vinkata, että samoja killuttimia on nyt saatavilla mustana ja tummanviolettina!

Koska tykkään korvisten mallista hurjasti, nappasin violetit mukaani heti, kun törmäsin niihin viime viikonloppuna liikkeessä ja mustat lähtivät tilaukseen löydettyän ne verkkokaupasta. Äiti on opettanut, että lemppariasiat kannattaa hankkia monessa värissä! 😀

Parit muutkin kivat tupsuhännät löytyi henkkamaukan nettipuodista. Art Deco -henkiset mustat tupsut löytyy täältä  ja kullanväriset huiskat täältä. 

Mulle itselle on korvakorut ihan todella tärkeä osa tyyliä. Töissä en käytä useinkaan mitään isoja killuttimia, mutta jotain on korvissa oltava,Vähintään jotkut kivat napit, tai muuten olo on alaston. Koen kaulakorut usein vähän hankaliksi, sillä niiden on oltava ihan just tasan oikean mittaisia, jotta eivät roiku liikaa rinnoilla tai lyhennä kaulaa, mutta isot korvikset on aina helppo vaihtoehto, kun haluaa lisätä asuun jonkin näyttävän korun. Isot korvikset hämäävät huomiota pois aina framilla olevasta etumuksesta ja samalla ne myös pituudellaan tasapainottavat pyöreää naamaani.

Kuvauksissa juteltiin tänään korviksista stylistimme Jeminan kanssa, jonka kanssa huomasimme omaavamme kovin samanlaisen korvismaun, ja hän lisäsi sellaisen pointin, että isojen korvisten kanssa on ryhtikin jotenkin parempi ja se on kyllä totta. Sitä jotenkin koittaa pitää päänsä pystyssä ja kaulan pitkänä, jotta korut saisivat tilaa loistaa.

Vaikka stylistillä oli mukana hillittömät säkit erilaisia koruja, niin promokuvissa korviini pääsi kuitenkin nämä omat tupsulempparini vihreänä ja violettina. Jee! Aika kiva oli tuokin punaisen ja violetin yhdistelmä.

Kuvassa siis uudet työkaverini Ulla ja Niina. Jotain tollasia tuntemattomia mimmejä siellä superstaran selän takana. 😀 Tällä rytmiryhmällä touhutaan tässä nyt ainakin muutama kuukausi ja tuloksena on…. Niin, se tuotosten luonne selviääkin tarkemmin ensi viikolla tai ehkä jopa lähipäivinä. Täytyy sanoo, et kaikenmoiseen se mäkin päädyn!