29.10.2015 Käsilaukun kätköistä; silitysrauta ja riisipiirakka
Olin pari päivää sitten Me Naisten haastattelussa, jossa vastattiin erilaisiin naisia koskeviin väittämiin. Yksi väittämä kuului, että "naisen käsilaukusta ei koskaan löydä mitään". Vastasin epäröimättä kyllä ja aloin sinä samalla ihan mielenkiinnosta penkoa, että mitä kaikkea mun viime aikojen käytetyin veska oikein on niellytkään. Ja kyllähän sieltä löytyi yhtä sun toista, mutta ei sentään silistysrautaa niin kuin äidiltäni aikoinaan. (ja hän ei siis itse muistanut silitysraudan olevan käsilaukussa.. )
Tällä kertaa ei kassista löytynyt elintarvikkeita, vaan Marc O'Polo olkalaukkuni sisältö tällä viikolla reissatessa näytti seuraavalta:
Muutama objektiivi, laturi (ja tietenkin itse kamera, joka puuttuu kuvasta), lääkkeet, rakkolaastareita, kynsilakka, pari huulirasvaa, silmälasit, matkakortti, tukkalenksu, puhelin, lompakko, läjä huulipunia, kasa papereita, kuitteja ja alennuskuponkeja, random meikkisiellin, kampa, ihmeellisen paljon kyniä, avaimet, puhelimen laturi, kalenteri ja nahkahanskat.
Käsilaukusta löytyi siis kuusi huulipunaa ja yksi sävyttävä huulivoide ja rotsin taskuista vielä pari punaa lisää ja siitä huolimatta oli eilen aamullakin tilanne, että ei ollu just sellasta sävyä kuin oisin huulilleni halunnut. Varsinainen first world problem. Hanskoja en ole vielä kertaakaan tänä syksynä kiskonut käteeni, mutta siellä ne jo laukussa matkustaa kaiken varalta. Kynien määrää en yhtään tajua, harvoin edes kirjoitan mitään paperille.
Compeedin rakkolaastarit on ihan mun best friend nyt, kun koitan taltuttaa mustia kiiltonahka Martensejani pehmeämmäksi. Toisen kengän kanssa ollaan jo väleissä, mutta toinen kalvaa edelleen kantapäätäni, mutta onneksi noi laastarti pelastavat tilanteen. Uskoisin, että muutama käyttökerta vielä ja pääsemme Marttien kanssa väleihin.
Kynsilakankan (saatu Lumenelta) majailua laukussani en oikein tajua, kun enhän mä osaa edes lakata näitä nysiäni. Mutta kyllä mä aina toisinaan yritän jotain töhriä ja tuolla Lumenen vaalealla helmiäislakalla ei onneksi saa kauhean näkyvää sotkua aikaa, vaikka maali ei ihan pelkkiin kynsiin osuisikaan.
Greippiä ja eukalyptusta sisältävä Hurraw:n Kapha huulivoide (saatu) on koukuttanut minut raikkaalla tuoksullaan ja miellyttävällä koostumuksellaan.
Tärkein laukussa kulkeva asia on tietenkin avainnippu, jota koristaa henkkamaukasta löytynyt suloinen pupuotus. Juuri avainten kohdalla useimmiten saa kokea sen, ettei laukusta todellakaan löydä mitään. Ei ole yks tai kaks kertaa, kun olen raivoissani kääntänyt koko laukkuni sisällön maahan kerrostalomme ulko-oven eteen, kun avaimet eivät ole hirmuisestä kaivelusta huolimatta sattuneet sekasotkusta käteen. Avaimenperässähän olis toki tuollainen klipsu, jolla ne sais laitettua kiinni vaikkapa johonkin laukun lenksuun jotta löytyisivät helpommin, mutta ei kai sitä nyt sellaista koskaan tajua käyttää.
Seuraavaksi onkin vuorossa tuon laukussa lymyilevän paperikasan perkaaminen, sillä sen seassa on myös useampi sellainen kuitti, joita tarvitsen laskuja väsätessä. Todella ihaltavaa kirjanpitoa… 😀
Ihailen suuresti ihmisiä joiden käsilaukut on aina siistejä ja tavaroille on tarkat paikkansa, mutta itse en vaan kuulu kyseiseen heimoon.
Mitään outoa ei laukustani onneksi tällä kertaa löytynyt, mutta asia ei ole näin joka kerta. Ällöin laukustani löytynyt asia on ollut todella homeinen karjalanpiirakka. Yöks. Tuota riisipiirakkaa iloisempi ylläri oli puolestaanyhden baari-illan jälkeen veskasta löytynyt rullakebabin puolikas. Siellä se pötkötti söpösti folioon käärittynä ja pelasti darrapäivän.
Mikä on oudointa mitä sun käsilaukusta on koskaan löytynyt?