20.03.2019

Posted at 19:42h in Yleinen by
0 Likes

Voitteko kuvitella, mä olen ollut jo kohta viikon putkeen hiukset auki! Tai no, olen mä iltaisin kotona sitaissut tukan kiinni, mutta kodin ulkopuolella olen viuhtonut menemään tukka hulmuten.

En mä edelleenkään pidä siitä tunteesta, että karvat on naamalla, mutta yritän opetella sietämään sitä, sillä tykkään siitä miltä tämä avoin takkukasa parhaimmillaan näyttää. (Ja ei, se ei ole näissä kuvissa enää parhaimmillaan kastuttuaan räntäsateessa) 

Eli vaikka hiusmalli pysyy edelleen saman kuin se on ollut jo muutaman vuoden, niin pientä uudistumista nyt tämän myötä, että en joka päivä turvaudu Pikku Myy -sykeröön.

Korvisfriikeille vinkkinä, että Aarikan kevätmallisto on taas täynnä upeita uutuuksia! Meinasin menettää järkeni Ratsulassa Aarikan korutelineellä, kun olisin halunnut hankkia ainakin viisi eri korvisparia. Hillitsin kuitenkin itseni ja ostoskoriin valikoitui tällä kertaa vain nuo valkoiset Apollot. Minulla oli ostohetkellä tuo sama paitapusero päällä ja korvikset sopivat siihen niin hyvin, että tein päätöksen sen perusteella. 

Myös pusero on suht uusi. Se on Mangon Violeta -mallistosta ja tilattu Zalandolta. Tuon plusmalliston koot olivat mulle pitkään melko mysteeri, mutta nyt muutamien sovitettujen vaatteiden perusteella näyttäisi, että ainakin yläosissa heidän koko XL on itselleni 48-50 kokoisena aika passeli. Tosin pari kokeilemaani nahkarotsia samassa koossa ovat taas olleet hieman reiluja. 

Olin alunperin palauttamassa tuota paitaa, kun sovitellessa väri ei tuntunutkaan omalta. Jostain syystä palautuspaketin viivakoodi ei kuitenkaan toiminut ja paketti jäi odottamaan, että muistaisin olla yhteydessä Zalandon asiakaspalveluun.

No, arvatkaapa muistinko? Niinpä sitten kaivelin paidan taas paketista uudelleen sovitukseen ja totesin sittenkin pitäväni siitä. Nyt olenkin viihtynyt punaisessa leokuosissa jo monta päivää putkeen. Ensifiilis ei siis aina olekaan oikea. 

Voin ilokseni todeta, että risukasaani on jo pikkuhiljaa hiipinyt pieniä auringonsäteitä. Ne ovat vielä heikkoja, mutta haluan uskoa niiden olemassaoloon. Haluan uskoa siihen, että edessä on hyviä aikoja vaikka juuri nyt vielä pelottaakin. 

Tänään hyviä fiiliksiä on taatusti luvassa, sillä suuntaan pian kaverin kanssa karaokekuppilaan. Biisit on pyörineet jo päässä pitkin päivää. Ainakin Hölmö rakkaus kajahtaa tänään!

Pusero – Mango Violeta, Zalando – Koko XL

Housut – KappAhl XLNT (saatu)

Kengät – Betty London, Spartoo 

Korvikset – Aarikka

 


14.03.2019

Posted at 23:00h in Yleinen by
0 Likes

Liekö syy lisääntyneessä valossa, nostetussa mielialalääkeannoksessa vai olisiko päässä ja sydämessä nyrjähtänyt jotain jo paremmille urille, kun tällä viikolla on mieleen noussut mm. seuraavia hassuja ajatuksia: ”kyllä mä pärjään”, ”mitä vaan hienoa voi tapahtua” ja ”ehkä kaikki menee juuri niin kuin pitääkin”.

Kaiken mustan jälkeen tällaiset edes hetken kestävät positiiviset fiilikset iskevät kuin tuhat volttia. Iskee ihmetys ja epäusko. Tuliko tuo ajatus ja tunne ihan minusta itsestäni? Mutta olen nyt kuitenkin koittanut muutaman päivän ajelehtia noilla toiveikkuuden keveillä laineilla.

Alkuviikko maanantaista keskiviikkoon saakka oli muutamia kuvankäsittelyhommia lukuunottamatta vapaata, joten ehdin mm. siivota vaatekaapin ja -lipastot, pestä helvetisti pyykkiä, ja käydä iltapäiväskumpalla ystävän kanssa.

Ihan Porin ytimessä sijaitseva BORG Kitchen & Bar on hyvä mesta niin tarjoiluiden kuin miljöönkin puolesta. Täytyykin seuraavalle vapaalle Pori-viikonlopulle sopia jonkun kanssa brunssitreffit sinne, koska edellisestä kerrasta on jo liian pitkä aika. 

Tiistaina meidät houkutteli Borgiin etenkin isoista ikkunoista sisään tulviva valo. Vaikka ulkona oli viileää, tuntui nurkkapöydässä auringon paistaessa silmiin jo ihan keväältä.

Ostin tuon H&M:n bodyn jo joskus viime syksynä, mutta se on vähän odotellut ideaa, että millaiseen alaosaan sen yhdistäisi.  KappAhl XLNTin rennosti istuvat housut osoittautuivat melko toimivaksi valinnaksi. Androgyynillä tyylillään ne tasapainottivat paljastelevaa yläosaa juuri sopivasti.

Mihinkään selkeän naiselliseen, esimerkiksi lyhyeen hameeseen en tuota bodyä ehkä yhdistäisi. Kengissäkin kallistun mieluummin mataliin nilkkureihin kuin korkoihin. Nämä housut ja kengät olivat siis tyyliltään juuri hyvät kaverit ihoa vilauttelevalle yläosalle. Tokihant ästä asusta vatsamakkaratkin läpi paistaa ja se voi jonkun silmiin kovasti sattua, mutta itselläni oli vaatteissa tosi hyvä fiilis. 

Body alta näkyvine liiveineen tuo muuten mieleen ihan mun lukioaikojen ehdottoman lempivaatteen, mustan Seppälän meshpaidan. Ai että, ihan nostalginen fiilis! 

Housut – KappAhl XLNT (saatu)

Body – H&M

Kengät – Minna Parikka

Korvakorut – Uhana Design

 

Apua, kello on jo melkein yksitoista ja kassi odottaa edelleen pakkaamistaan. Ammulla kuudelta on lähtö kohti Helsinkiä, missä menee koko viikonloppu Kuva & Kamera -messuilla työskennellessä. Mahtavaa päästä taas hölöttämään kameroista oikein sydämensä kyllyydestä. 

Eli tämä hyvin käynnistynyt viikko jatkuu edelleen positiivisissa tunnelmissa. Käviskö jopa niin, että tästä tulis tän vuoden eka kokonainen viikko itkemättä?!


13.03.2019

Posted at 10:14h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus–

Sommittelu, eli kohteiden ja elementtien sijoittelu kuva-alalle visuaalisesti ja kuvan viestiä sekä tarkoitusta tukien, on yksi valokuvauksen tärkeimmistä asioista, tai oikeastaan kyllä tärkein. Valokuvauksen tekniikasta mitään ymmärtämätön kuvaajakin, joka luottaa täysin kameran automatiikkaan, joutuu nimittäin tekemään sommitelutyön itse.

Mitä valita mukaan kuvaan, mitä jättää pois? Ottaako kuva kaukaa vai mennä selvästi lähemmäs? Pysty- vai vaakakuva? Kaikki nuo valinnat ja monia muita on tehtävä ennen napin painallusta. Kamera tai puhelin voi hoitaa puolestasi kaiken teknisen, mutta päätös siitä mitä kuvataan ja mistä vinkkelistä, on vain kuvaajan ratkaistavissa.

Kokosin tähän esimerkkikuvien kera vinkkejä kuinka tehdä kuvatessa harkitumpia valintoja joiden ansiosta lopputuloksena on mielenkiintoisempia ja parempia kuvia. Hyvä kuva ohjaa katseen juuri sinne mihin kuvaaja sen on halunnut ja pitää katsojan mielenkiintoa yllä pidemmänkin aikaa

 

1. Valitse kuvaan pääkohde

Harjaantumattomalla kuvaajalla meinaa usein iskeä ahneus ja yhteen kuvaan halutaan mahduttaa kerralla paljon kaikkea. Niinpä juhlista ja lomamatkoilta nappaillaan paljon laajoja yleiskuvia. Lopputuloksena onkin useimmiten otos, jossa on paljon ihmisiä ja elementtejä, mutta mikään ei nouse kunnolla esiin ja kuva on levoton.

Pyri siis valitsemaan kuvaan aina jokin pääkohde, joka kiinnittää katsojan huomion. Yllä oleva kuva opiskelijoista näyttää myös miljöötä ja kertoo paikalla olleen useampia henkilöitä vaikka pääkohteeksi onkin valittu yksi ihminen.

Kuvaparin vasemmalla kuvaan on ahnehdittu kaikki leikissä mukana olleet henkilöt. Selvää pääkohdetta ei erotu, joten katse harhailee kuvassa ja taustalla olevat tavarat ja elementitkin vievät huomiota. Oikealla harkitumpi poiminta samasta tilanteesta.

 

2. Sommittele kohde kultaiseen leikkaukseen

Kultainen leikkaus on jo antiikin Kreikan ajoilta peräisin oleva sommittelun perussääntö, jota noudattamalla on kautta aikojen saatu aikaiseksi paljon ihmissilmää miellyttäviä lopputuloksia niin kuvataiteissa kuin arkkitehtuurissakin. Yksinkertaisesti sanottuna kuva-ala jaetaan vaaka- ja pystysuunnassa kolmeen osaan ja kuvan tärkeimmät elementit sijoitellaan sitten noiden kuvaa jakavien viivojen risteyskohdille.

Yllä olevassa kuvassa on kahdet viivat, sisemmät tarkemmin kultaisen leikkauksen suhdeluvun 1 : 0,618 mukaan ja ulommat hieman vapaammassa 2:3 suhteessa. Ei hommaa tarvitse ottaa niin millin ja pilkun tarkasti, että päässä pitäisi suuria laskutoimituksia tekemään, mutta se on hyvä summittainen apu kuvan sommitteluun.

Itselläni kultainen leikkaus tuntuu eksyvän kuviin tiedostamatta ja lähes automaattisesti ja kaikki siitä poikkeavat sommitelmat ovat aina tietoisia valintoja rikkoa tuota klassista sääntöä.

Myös seuraavaan kuvaan voisi piirtää nuo samat viivat ja huomata kohteen osuvan niihin aika prikulleen.

 

3. Jätä liikkeelle ja katseelle tilaa

Kohteen liike ja katse johdattelevat myös kuvan katsojaa jatkamaan silmillään kuvassa samaan suuntaan. Liikkeen ja katseen suuntaan jätetty tila tekee kuvasta miellyttävämmän kuin se, että vaikkapa tuo kuva Millasta pyöränsä kanssa olisi rajattu poikki heti pyörän edestä. Liike saa tilaa jatkua sen sijaan, että törmäisi kuvan reunaan.

 

4. Tarkasta tausta

Kasvaako kohteen päästä lipputanko taikka liikennemerkki? Törröttääkö korvasta puun oksa? Skannaa kuvauskohteen ääriviivat ennen kuvan ottamista ja sommitele häiriötekijät taustalta pois.

Vasemmassa kuvassa tympii sekä päästä kasvava harmaa ikkunanpoka että silmän tasalla oleva  taustalla olevan rakennuksen ikkunassa oleva musta teksti. Tausta rauhoittui hieman kuvakulmaa muuttamalla.

 

5. Käytä katsetta ohjaavia linjoja

Seinät, polut, aidat, tiet ja monet muut elementit toimivat kuvassa katsetta johdatellen. Sommittele kuvasi siis noita linjoja hyödyntäen, niin kuva imee katsojan huomion juuri sinne minne sen haluat.

Ikkunaseinä ja sen vaakalinjat kuljettavat katseen poikaan. Alla ravustajat löytyvät laiturin ja veneen osoittamasta suunnasta.

 

 

6. Kehystä kohde

Etsi ympäristön tarjoamia kehyksiä. Kohteen voi rajata kauniisti vaikkapa oviaukon tai puiden oksien avulla. Kylmäpihlajan majakka nousee kuvassa näyttävästi esiin varjoisien alueiden muodostaman kehyksen ansiosta.

Alla puolestaan porttikongiin vievä holvikaari antaa kuvan pääkohteelle kauniit kehykset.

 

7. Vaihtele kuvakulmia

Kaikkea ei todellakaan tarvitse kuvata silmäntasalta. Kyykisty tai nouse ylemmäs ja tarkastele miltä kohde näyttää eri perspektiivistä. Tai aina ei tarvitse edes kyykkiä tai kiipeillä tuolilla, vaan kääntyvän näytön avulla, jollainen esim Olympuksen PEN-lameroista löytyy, eri kuvakulmia ottaa haltuun huomattavasti helpommin.

Esimerkkikuvassa opiskelijaporukan hyppyihin tuli huomattavasti lisää korkeutta ja uusi kampusrakennus näyttävämmin kuvaan, kun kuvaaja laskeutui rähmäälleen maahan.

 

8. Luo kuvaan syvyyttä

Kuva-alaa voi jakaa osiin myös syvyyssunnassa ja pääkohteen ei tarvitse aina olla etummaisena. Luo kuvaan syvyysvaikutelmaa sommittelemalla elementtejä niin etualalle, kuvan keskelle kuin taka-alallekin.

Itse tykkään etenkin miljöökuvauksissa etsiytyä milloin minkäkin puskan takaa kuvaamaan, jotta etualalle saa jotain ”hössöntössöä”, kuten itse vaikkapa tuossa Iinan kuvassa mössönä näkyviä kukkia nimitän. 😀

 

Loppuun vielä kolmen samasta tilanteesta otetun kuvan kollaasi ilmentämään useammankin edellä mainitun asian hyödyntämistä. Ensimmäisessä kuvassa (vasen ylä) sen enempää ajattelematta otettu räpsy Annista istumassa baarin sohvalla. Katse harhailee vähän siellä sun täällä ja huomiota kiinnittää mm. taustalla näkyvät Kirjakaupan punaiset ikkunateippaukset. Kokonaisuus on levoton.

Seuraavassa kuvassa sommittelu ja rajaus ovat jo rauhallisempia. Pääkohde erottuu selkeämmin, mutta miljöötäkin on mukana. Tausta edelleen levoton, koska näkyy niin terävänä.

Tausta rauhoittuu hieman kuvakulmaa muuttamalla ja syväterävyyttä kaventamalla (kuvattu siis isolla aukolla). Kohde sommiteltu jotakuinkin kultaiseen leikkaukseen ja katseella on tilaa. Etualalla epäterävänä olevat shakkinappulat luovat kuvaan syvyyttä. Katse pysyy niissä elementeissä joihin se on haluttukin eikä harhaile ympäriinsä.

Hyvin pieniä valintoja kuvaustilanteessa, mutta isoja eroja lopputuloksissa!