19.02.2014

Posted at 16:25h in Yleinen by
0 Likes

Ai hitto, että itseään on vaivaannuttava katsoa videolta. Mutta siitä huolimatta olen tänään kuvannut kaksi videota, toisen työhakemuksen liitteeksi ja toisen tänne blogiin.

Olen jo kuvissa täällä esitellyt parikin siistiä turbaanimallia joiden sitomisen opettelin netistä löytyneiden ohjeiden avulla (siksak-turbaani ja toispuoleinen solmuturbaani) ja ainakin muutamat teistä olivat kiinnostuneita näkemään tarkempia ohjeita niiden väsäilyyn. Niinpä kuvasin tänään videolle noista kahdesta helpomman eli tämän yhdellä huivilla tehtävän kivan solmuturbaanin, joka kuvassakin näkyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä kuvaa varten sidoin huivin uudelleen päähäni videon kuvaamisen jälkeen ilman peiliä tai kameran näyttöä ja tästä tuli itse asiassa paljon paremman näköinen kuin videolla näkyvä väkerrys. En ole ihan varma teinkö solmut jotenkin toisin päin solmiessani huivia näppituntumalla, vai mistä ero johtui, mutta kannattaa siis testailla tuota tehdessä, että miten ulkonäköön vaikuttaa se kumpaan suuntaan solmut tekee. Eli viekö huivin solmun reiästä läpi etu- vai takakautta. Toivottavasti älyätte mitä koitan selostaa.

Videosta tuli omaan makuuni turhan pitkä, yritän seuraava tehdessä osata tiivistää asian paremmin. Kertokaa ihmeessä oliko opastus riittävän selkeä vai täytyykö seuraavalla kerralla vääntää enempi ratakiskosta. Ja muutenkin mielellään kuulen, että jos näitä lisää teen, niin katsooko niitä ylipäätään kukaan.

Laatu näyttäis olevan melkoista kuraa. Uppasin videon suoraan iMoviesta youtubeen ja tollaisen se siitä teki. Tutustun hommaan vähän tarkemmin, joten seuraavaan videoon tavoitteena vähän siistimpi lopputulos.


16.02.2014

Posted at 19:57h in Yleinen by
0 Likes

Huhhuh, olo on sen verran tunkkainen ja väsynyt, että väittäisin mun ja murun eilisen treffi-illan venähtäneen aika pitkäksi ja kosteahkoksi. Mutta oli kyllä hirmuisen kiva ilta, joten kestän tämän darran kuin nainen sohvan pohjalla lusien. Voimaa antaa ajatus tuloillaan olevista letuista.

Meidän treffi-ilta sisälsi mm. illallisen nepalilaisessa ravintolassa, Pauli Hanhiniemen keikan, mäkihyppykisan seuraamista ja usean kuppilan baarikierroksen. Huh. 😀

Herra Hanhiniemi veti Kulttuurikulman täyteen samana iltana kahden keikan verran ja sai jonosta päätellen halailla melkoisen kasan naisia varmasti molemman vedon jälkeen. Kyllä  Pauli sulosävelillään minutkin toki hurmasi, mutta itse tyydyin halailemaan kuitenkin vaan omaa miekkostani.

picasa3

Osa illasta vietettiin tietenkin meidän kantakuppilassamme Beer Huntersissa. Tommi on intohimoinen olutharrastaja ja itse taas olen kiinnostunut siidereistäm joten Huntersista löytyy aina jotain uutuuksia maisteltavaksi meille molemmille.

Eilisen uusiin tuttavuuksiin kuului mm. tuossa alla näkyvät Wyld Wood luomu päärynäsiideri ja Thatchersin ihan Roger Rabbit -mehujäältä maistunut marjoin maustettu siideri. Olen enemmän ihan kunnon omenajuomien ystävä, joten näistä ei ainakaan uusia lemppareita löytynyt vaikkakin Wyld Wood yllätti olemalla ihan juotava päärynäsiideri.

picasa1

Siitä huolimatta, että taloudessa asuu varsinainen oluttietäjä, en itse ole vielä koskaan päässyt kiinni oluiden juomiseen. Kiinnostuneena kyllä aina haistelen ja toisinaan myös hieman maistan Tommin juomia ja yritän imeä itseeni miehen yltäkylläisesti jakamaa tietoutta. Joidenkin maustettujen vehnäoluiden ja Lambic–oluiden kohdalla olen todennut, että ”tää ei ollutkaan kauhean pahaa!”, mutta muuten ei ole minun makuhermot oluiden hienouteen vielä heränneet.

picasa2

Mäkikisan tulosten selvittyä siirryttiin Huntersista screenin ääreltä nurkan taakse Gallen-Kallelan kadulle hurmaavaan ja viihtyisään kahvila ja viinibaari Elbaan. Mikäli liikut Porissa päin, niin suosittelen tätä paikkaa lämpimästi. Pian vuoden täyttävässä Elbassa on laajan viinivalikoiman lisäksi tarjolla erilaisia makeita herkkuja, tapaksia ja foccacioita. Isomman nälän voi sammuttaa herkullisella salaatilla. Parasta paikassa on kuitenkin sen lämmin ja viihtyisä tunnelma jonka luo ystävällinen henkilökunta ja etenkin omistajapariskunta Anette ja Antti. Asiakkaita kohdellaan kuin hyviä ystäviä ja hymyjä ei todellakaan säästellä. Suosittelen siis lämmöllä!

Huntersin siidereiden jälkeen keskityin Elbassa punaviiniin ja sieltä löytyikin yksi ihan suunnaton herkku. Sassocupo-niminen chianti oli ihan oikeasti viedä kielen mennessään. Ja kuten aina jonkin todella sykähdyttävän viinin löytyessä, oli vastaus tietenkin ei, kun tiedustelin mahtaako kyseistä tuotetta löytyä Alkosta. Eli ei auta kuin käydä Elbassa herkuttelemassa jos tätä uutta suosikkia haluan lisää.

Punkku onkin sitten mahtava aasinsilta tähän postauksen päättävään eiliseen asukuvaan, jossa oli mukana hieman punaviinin sävyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-H&M Mama/pusero ja takki-Lindex/huivi-H&M/korvikset-Nouseva Myrsky (saatu)/laukku-Pieces/kengät-Vagabond

Huomenna luvassa kiva päivä. Mennään Iinan kanssa Korkeasaareen!! Pääsen näkemään söpöjä eläimiä! 🙂


15.02.2014

Posted at 00:18h in Yleinen by
0 Likes

Ystävänpäivä, Valentine's Day ei näkynyt minun elämässäni juuri mitenkään muuten kuin FB:n uutisvirrassa vilisevinä toivotuksina. En saanut rakkaaltani ruusuja tai suklaata enkä itsekään harrastanut lahjomista.

En ole itse asiassa tainnut koskaan saada mieheltäni kukkia. En ainakaan muista. Mitään muitakaan yleisesti romanttisena pidettäviä lahjoja tai elokuvista tuttuja kliseitä ei ole meidän suhteessamme juurikaan harrastettu. Mutta sitä arkipäivän romantiikkaa on riittänyt ja erityisesti viime aikoina olen ollut ihan onnesta soikeana kaikista niistä pienistä asioista joita tuo mies koko ajan tekee.

En tiedä onko pienet rakkauden teot elämässämme lisääntyneet, vai onko minulla vain ollut enemmän aikaa kiinnittää niihin huomiota. Joka tapauksessa tämän minun työttömyystilanteeni hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että minulla ja Tommilla on ollut  enemmän yhteistä aikaa.

Tunnen itseni ihan hirmuisen rakastetuksi esimerkiksi silloin, kun Tommi kattaa aamiaisen pöytään ja huolehtii, että syön vitamiinini, jotka itse meinaan aina unohtaa. Tai kun jonnekin lähtiessämme hän menee jo edeltä ulos, mutta lähettää hissin minulle valmiiksi meidän kerrokseemme.

Kuva: Nelly Stenroos

Se, että hän nauhoittaa minulle kaikki ohjelmat joissa on söpöjä eläimiä, saa minut liikutuksesta lähes kyyneliin. Ja kun minä teen taas jokailtaista kissa-ja koiranpentukuvien tuijottelukierrostani netissä, hän jaksaa katsoa ne kanssani ja kuunnella lässynlässyn kommenttiraitani siitäkin huolimatta, että televisiosta tulisi varmasti jotain kiinnostavampaa.

En ole lainkaan aamuihminen, mutta kun päivä alkaa rakkaan sänkyyn asti tarjoilemilla tuoreilla sämpylöillä, jotka hän on heti aamusta leiponut, ei herääminen olekaan enää yhtään kamalaa, vaan onnea ja kiitollisuutta täynnä.

Iltaisin menen usein ennen Tommia sänkyyn, mutta aina hän käy sängyn laidalla pussaamassa ja toivottamassa hyvät yöt. Ja kun herra sitten itse kömpii sänkyyn, saan aina nukahtaa turvalliseen ja lämpimään lusikkaan.

Muutama viikko sitten tönin Tommia yöllä kauemmas itsestäni valittaen hänen olevan kuuma. Unenpöpperöinen vastaus oli sydäntä sulattava: "Pitää koskea edes vähän, että tiedän sun olevan siinä." Niinpä sitten jatkoimme unia polvet toisiaan hipaisten ja Tommin sormenpää kiinni kyljessäni. Se sormenpään hipaisu oli rakkauden täyteinen.

Ehkä mä elän vaaleanpunaiset lasit silmillä, mutta musta tuntuu kuin kotonamme leijailisi koko ajan sydämiä kuin ystävänpäiväkorteissa konsanaan. Monet parit eroavat, koska kokevat kasvaneensa erilleen. Minä puolestani olen miettinyt, että tässä kyllä kasvetaan vuosi vuodelta vahvemmin yhteen. Toivon, että kasvu jatkuu ja että arjen romantiikka ja ihanat pienet teot pysyvät arjessamme tulevaisuudessakin. Jokainen päivä on rakkauden päivä.

Sorry tää hirvee siirappivuodatus! Ällötän jutuillani melkein itseänikin. 😀

Minkälaisilla teoilla teillä osoitetaan rakkautta?