20.12.2013

Posted at 23:30h in Yleinen by
0 Likes

Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee, voi yöks. Mä olen melkoinen jouluangstailija enkä jotenkin syty millekään sille hössötykselle. Ehkä hirveintä mitä tiedän, on joku joulunalus-lauantai ihmisiä täynnä olevassa ostoskeskuksessa, kun taustalla soi nissepolkkaa, kulkusia ja Petteri Punakuonoa karmeana kakofoniana. Olenkin vältellyt kaiken tuon tänä vuonna todella tehokkaasti. Lahjoja annan vain läheisimmille ja rakkaimmille ja nekin olen onnistunut hankkimaan ja kokoamaan jotenkin vaivattomasti joutumatta yhteenkään jouluruuhkaan. Yksi kirja pitänee huomenna kipaista hakemassa, mutta tiedän jo mistä se löytyy, joten teen täsmäiskun ja juoksen äkkiä takaisin kotiini missä ei ole esillä mitään joulusta muistuttavaa.

Tänä vuonna jätän Tommin Poriin ja suuntaan itse rentoilemaan vanhempien luokse. Tiedän, että siellä ei tarvitse joulusta suurempia hössöttää ja voin keskittyä pyhien ajan hyviin kirjoihin ja isin ja äidin kanssa höpöttelyyn. Tykkään joulussa rauhallisesta kynttilöiden valaisemasta tunnelmasta, en aikataulutetusta sukulaiselta toisen luokse ryntäilystä tai lahjakasoista. Oma unelmajouluni sisältääkin mahdollisimman vähän ihmisiä kerrallaan ja rauhassaoloa.

Rauhalliseen jouluun kuuluu toki myös musiikki. Äitini tykkää joulun aikaan soittaa mm. Andrea Bocellia ja Eros Ramazzottia, jotka usein säestävätkin aattoaamun puurohetkeä. Itselleni uppoavat parhaiten kauniit ja seesteiset perinteiset jouluveisut kuten Jouluyö, Juhlayö ja Heinillä harkien kaukalon. Kaikista upeimmin ne kulkeutuvat korvakäytäviini jylhä-äänisten rokkikukkojen veisaamana.

Ajattelin, että tarvitsen jotain rauhoittavaa sunnuntaina koittavalle Pori-Kajaani junamatkalle (joka paikkavarauskokemukseni perusteella on ihan täyteen tupattu), joten kokosin rääkyvien mukuloiden keskellä verenpainetta toivottavasti laskevan joulusoittolistan. Luurit korville ja pitkätukat laulamaan sulosäveliä korvaani, niin jospa Kajaanissa junasta kuoriutuisi joulutunnelmaan virittäytynyt Veera.

Tämän Siedettävät joulubiisit -nimisen soittolistan myötä rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille!


20.12.2013

Posted at 21:12h in Yleinen by
0 Likes

Jotkut teistä ovat ehkä jo Iinan blogista lukeneet, että kenkähaaste tuli tiensä päähän viime viikonloppuna kilpakumppanini käyttökelpoisten kenkien loputtua. Itse olin henkisesti valmistautunut raapimaan kaapeista jalkineita vielä viikoksi, mutta kyllähän se melkoinen helpotus oli, kun tajusi, että voisi taas lähes kolmen kuukauden jälkeen laittaa jalkaansa ihan mitä lystää ja lampsia samoissa buutseissa vaikka viikon putkeen.

Tässä kuitenkin vielä viimeisen kenkahaasteviikon 6 kenkäparia. Haaste siis loppui lauantaina Iinan käytettyä haasteessa jo aiemmin käyttämiään bikereita.

viimeinen

Oslon reissun viimeisen päivän kuljin Vagabondin ruskeissa mokkabikereissa. Aamuyöhönvenyneen kotiinpaluun vuoksi tiistai meni lähinnä nukkuessa ja sohvalla nuokkuessa, eikä ulos ollut asiaa, joten rastin listalta Morganin kaksiväriset korkkarit. Keskiviikkona käytin kuivasta säästä huolimatta Dieselin bikerkumppareita.

viimeinen1

Torstaina piristin mieltäni vaihteeksi punaisilla matalilla nahkanilkkureilla, jotka ostin Elloksen kesäalesta parilla kympillä. Näillä olenkin sitten lampsinut onnellisesti tällä viikolla useammankin päivän. Perjantai-iltana suunnattiin murun kanssa tapaksille ja hame sai kaverikseen useamman vuoden vanhat Bronxin soljin koristellut korkosaappaat. Näiden kohdalla aloin hieman harkita, että pitäisikö laittaa kiertoon. Hmm.. Harkitaan.

Lauantaina matkailin Helsinkiin Iinan luokse yksissä suosikkisaappaistani. Kirpparilta aikoinaan vitosella löytyneet pitkät nahkamaiharit ovat jo elämää nähneen näköiset, mutta silti niin kovin rakkaat.

11 viikkoa siis kaiveltiin Iinuskan kanssa kenkäkaappejamme löytäen joka päivälle uusi pari käyttöön. Paljon unohtuneita ihanuuksia muistuitti olemassaolostaan, mutta myös monta paria sai kierrätystuomion. Sain vahvistuksen epäilylleni, että minulla saattaa olla melko järjetön määrä kenkiä. Niin on. Kyllä sieltä jokunen pari joutaa eteenpäin. Mutta vahvistusta sai myöskin se ajatus, että minulle nimenomaan kengät ovat pukeutumiseni rakkain asia. Joten siinä missä joku sanoo tuevansa toimeen viidellä kenkäparilla, niin itseltäni se ei onnistuisi. Voin pukeutua vaikka viikkotolkulla yhteen ja samaan mekkoon, mutta kenkiä minun on saatava vaihdella.

Sen verran kattavaksi kuitenkin kenkäkokoelmani nyt tunnustin, että kenkälahjakortit, joiden käyttämistä olin haasteen aikana innosta kihisten odottanut, menivät nyt sittenkin muiden hyväksi, tarjosinkin niillä vanhemmilleni valitsemansa kengät oman kokoelmani kartuttamisen sijaan. Isä muka huolestuneena kysei, että ”ootko varma, että itselläs nyt riittää kengät?”. Jospa ne nyt hetken aikaa riittäis. 🙂


19.12.2013

Posted at 15:21h in Yleinen by
0 Likes

Siitä huolimatta, että ne on näköjään nuo kauneusihanteisiin, ulkonäköpaineisiin ja ylipainoon liittyvät sanaoksennukseni ovat blogissani niitä harvoja, jotka keräävät oikeasti lukijoita (edellinen postaus saanut tuhansia lukijoita fb-jakamisen kautta), niin palaan jälleen tuttuihin kepeisiin rättiaiheisiin. Lukija nimeltä Kati nimittäin linkkasi minulle niin järjettömän inspiroivan blogin, että piti heti viime yönä siellä käytyäni opetella jotakin uutta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain tosiaan kommenttiboksissa vinkin Wrapunzel-nimisestä blogista, jonka slogan kuuluu, että Your source for everything hair wrapping! Ja voi mikä turbaanien ja muiden huiviviritelmien rakastajan aarreaitta sieltä avautuikaan. Ai noinkin voi tehdä! Kaksi huivia yhdessä! Miten tuo on mahdollista! Ihana, pakko kokeilla!

Innostuin sitten heti siinä keskellä yötä opettelemaan yhden uuden hienon tavan koota huonon tukkapäivän pelastava turbaani. Kahdella pitkällä huivilla tehtävä Zig-Zag Criss-Cross -nimellä esitelty väkerrys on mielestäni huikaisevan upea ja näyttävä, eikä epäilyksistäni huolimatta lainkaan hankala toteuttaa. Wrapunzelin kirjoittaja Andrea on tehnyt monista blogissaan näkyvistä huivivirityksistä video-tutoriaalin ja niin tästä siksakistakin. Se löytyy TÄÄLTÄ. Katsoin videon kerran ja ryhdyin sen jälkeen toimeen kahdella erivärisellä leopardihuivilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja ai vitsit miten kamee siitä tuli! Kävin kommenttiboksissa kiittelemässä Andreaa mahtavasta blogistaan ja tutoriaaleistaan ja linkkasin Instagram-kuvan tästä ensimmäisestä omasta Criss-Cross -virityksestäni ja oli kuulema opettajan mielestä varsin onnistunut ensiyritys. Jeii!

Hieman itseäni aluksi epäilytti, että miten tuollainen melko muhkea takaraivolle nouseva turbaani itseläni onnistuu ja pysyy, kun ei ole mitään nutturaa päälaella jonka ympärille huiveja kiertää, kuten tutoriaalin tekijällä, mutta hienosti sain huivit asettumaan omalle takaraivollenikin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin, että arvatkaa vaan mitä mä nyt sitten teen kaikki joulunpyhät? Tuijottelen huivitutoriaaleja ja opettelen uusia tapoja sitoa rättejä päähäni! 😀 Siinä samalla voisi sitten tehdä jonkun videon omista suosikkiviritelmistänikin tänne blogiin. Minun käyttämäni huivien sidonnat ovat sillä tavalla hyvin erilaisia kuin tuolla Wrapunzelissa nähtävät, että omat viritelmäni painottuvat lähes aina eteen ja ylös, kuten vaikkapa jokin aika sitten nähty ”dallaspulla” solmu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskaltaisin sanoa, että tämä oppimani uusi taito jää varmasti käyttöön, etenkin kun sen myötä monta laatikoiden pohjalle käyttämättömänä jäänyttä huivia saa ihan uuden elämän.

Miltäs näyttää teidän silmään?