16.09.2018

Posted at 22:54h in Yleinen by
0 Likes

Kuvan näkymä tuli kuluneen viikon aikana melko tutuksi. Istuin junassa (ja vähän bussissakin) yhteensä 1300 km kolmen päivän aikana.

Sitä aina kuvittelee, että nuo matka-ajathan voi näppärästi hyödyntää töiden tekemiseen, mutta hankalaa se hommiin tarttuminen toisinaan on. Näillä Pori-Kuopio-Oulu-Tampere-Pori -matkoilla mulla tulikin mm. katsottua pari Ensitreffit alttarille -jaksoa (en ymmärrä miksi sitä Heikkiä parjataan niin kovasti!), luettua kirjan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Sisko Savonlahti). Toki minä jonkin verran työhommiakin hoitelin, mutta en siinä määrin kuin olin suunnitellut kuvitellessani olevani todellisuutta reippaampi.

Tuo Sisko Savonlahden tuore esikoiskirja oli muuten melkoinen pettymys kaikkien siitä lukemieni kuvailujen ja arvioiden jälkeen. Samaistuin kyllä kirjan yli kolmekymppisen päähenkilön ulkopuolisuuden tunteeseen ja ahdistukseen siitä, ettei tiedä mitä elämältään haluaisi, mutta siihenpä positiivinen sanottava oikeastaan jääkin. (Tai no, tykkäsin kyllä myös nätistä kannesta!) 

Päähenkilön negatiivisuus ja passiivisuus lähinnä vaan ärsytti eikä arvioissa kuvailtu ”lempeä iroaniakaan” jaksanut oikein lämmittää. Jonkinmoista ajankuvaa kirja kai piirsi tinderöinnillään, lounas-susheillaan ja havainnoillaan instagramin smoothie-bowl -kuvista, mutta ei vaan kirjan tyyli ja löysä tarina iskenyt minuun.

Ei se sentään niin huono ollut, että olisi jäänyt kesken. Sellanen 2/5 tälle teokselle, joka on kustantajan mukaan ”Nykyromaani nuoreen naiseen kohdistuvista paineista, kaupunkielämästä ja perunalastuista”. Noita viimeksimainittuja ja Pirkan valkosipulidippiä kirjassa jaksettiinkin sitten vatvoa ihan huolella.

Onko teistä joku jo lukenut kyseisen kirjan? 

Aamulla saankin istua sitten junan sijasta bussiin, mutta onneksi vain tunnin suuntaansa. Huomenna nimittäin alkaa mulla se koulu Raumalla! 

 


14.09.2018

Posted at 21:49h in Yleinen by
0 Likes

Mulla on ollut lähiaikoina todella vaaleanpunainen olo. Siis sillä tavalla, että kiinnitän joka puolella huomiota vain kaikkiin hempeisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Vispipuuron ja hattaran väriset puserot, huivit ja kengät huutelevat mulle houkuttelevasti joka nurkalta. 

Yksi tämän houkutuksen myötä tehty hankinta on tuo Stockmannilta löytämäni Selectedin merinovillainen neuletakki. Minulla on kolme vuotta sitten ostettu todella samanoloinen musta J.Lindebergin neule, jota olen pitänyt talvisin aivan hurjan paljon. Olinkin miettinyt, että samanlainen jossain muussa värissä olisi tervetullut vaatekaappini ja tämä marjapuuron väri tuntui heti nähtyäni ihan omalta.

Jos kaipaat tulevaan talveen ryhdikästä 100% villaneuletta, niin Stockan lisäksi SFDarla-neuletakkia löytyy kaikissa väreissään mm. Zalandolta. 

Zadaasta jo kesällä alle satasella löytämäni Minna Parikan tupsuhäntäiset puputennarit ovat kuin tehty neuleen kaveriksi!

Pukeuduin kuvien asuun tiistaina matkatessani Porista Kuopioon. Yli viiden tunnin junamatka vaati päälle jotain pehmoista ja rentoa. Trikoohousut ja pusero reilun neuleen kera oli juuri sitä.

Tuli taas vertailtua tuota paitaa housussajai housun päällä. Junan penkissä mutkalla istuessa ei asialla toki ole mitään väliä, mutta itse pidän kyllä taas tuosta paita housussa -versiosta. Näyttää asun mittasuhteet kivemmalta.

Jottei värien mätsääminen jäisi ihan puolitiehen, niin toki huulipunakin valitaan vaatteiden mukaan. Neuleen ja pupujen kanssa oikea sävy on selvästi tämä MACin mattapuna sävyssä Mehr. (huulipuna saatu)

housut – Lindex / pusero – HM& / neuletakki – Selected Femme / tennarit – Minna Parikka / korvikset – Aarikka

Kuvat on otettu Kuopiossa Sokos hotelli Puijonsarvessa. Oli ihan tosi viihtyisä majapaikka! Sain ilokseni sinne seuraksi mun äidin, joka matkusti myös Savoon osallistuakseen mun Olympus-kurssille. Oli kiva ehtiä treffata edes yhden illan verran. Eli hyvä työreissu senkin vuoksi!

Mua vie nyt siis vaaleanpunainen. Mikä on sun syksyn ykkösväri?

 

 


11.09.2018

Posted at 14:33h in Yleinen by
0 Likes

Just kun olen edellisessä postauksessa opastanut miten otetaan onnistuneesti itsestä kuvia, niin heti perään voikin sitten julkaista muutaman monella tavalla kökön asukuvan. Huonosti valaistun hotellihuoneen nurkassa, tilanpuutteen vuoksi liian laajakulmaisella linssillä napattuja kuvia siis olkaa hyvä! Mutta oli päällä yksi viime viikkojen luottoasuista, jonka vihdoin muistin ylipäätään ikuistaa.

Objectin kullanhohtoiset leohousut, musta t-paita ja Polan ohut jakku ovat löytäneet tiensä päälleni viime aikoina monta kertaa, kun en ole jaksanut miettiä mitään muuta. Tilanteen mukaan olen sitten vain valinnut sopivat kengät.

Töissä yhdistin asuun mustat Niken lenkkarit ja viime viikolla lämpimässä Helsingissä viiletin noilla matalilla sandaaleilla. Myös kultakorkoiset sandaletit ovat passanneet musta-kultaisen asun jatkeeksi mainiosti. IIhan täydellisiä tällaiset asut, jotka toimii niin lenkkareien kuin korkkareidenkin kanssa!

Mulla alkaa olla hirmuista luopumisen tuskaa noiden monta kesää käyttämieni H&M:n nahkasandaalien kanssa. Ne ovat olleet joka tavalla ihan täydelliset. Mukavat jalassa, nätin näköiset ja sirot. Mutta saa nähdä onko niistä enää ensi kesän eläjiksi.

Koska aivan samanmoisia on hankala mistään metsästää, niin olen miettinyt voisikohan noiden sandaalien mallilla teettää uudet jollain taitavalla suutarilla. Onko kellään kokemusta sandaalien (tai kenkien ylipäätään) teettämisestä?

Nuorgamin Emmillä näkyi juuri Instassa tamperelaisen Ateljee E.W.N hänelle tekemät kengät. Ehkä pitää tutustua vaikka tuohon puotiin tarkemmin ja kysellä onnistuisiko henkkamaukka -sandaalien kloonaaminen. 😀