08.04.2011

Posted at 13:13h in Yleinen by
0 Likes

Puuh.. tällaisina päivinä sitä aina miettii, että mihin kaikkeen sitä pitää aina mennäkään suostumaan. Tällaisella päivällä tarkoitan tällä kertaa sitä, kun oma nassu + jenkkakahvat töröttää huutomerkin tavoin esillä n. 55 000 kpl levikin omaavan lehden kannessa. (tää on itse asiassa jo mun toinen kansikuva kyseisessä lehdessä. Edellisellä kerralla päähuomion vei tissivako. 😀 )

Tällä kertaa pääsin leikkimään paperinukkea. Mutta ehkä mua ei sentään kukaan oikeasti leikkaa irti ja liitä paperinukkekokoelmaansa. 😀

kansi

Mutta, kaikin puolin olen melkoisen tyytyväinen juttuun kokonaisuutena. Toimittaja oli kivasti ymmärtänyt mun pointit ja jättänyt tekstiin minun omaa värikästä kieltäni. Toki aina omat sanat toisen kirjoittamina ja tulkitsemina aiheuttavat hieman huolta siitä ymmäretäänkö ne nyt oikein jne, mutta lehtijuttu on aina myös toimittajan näköinen, ei pelkästään haastateltavan. Mutta summa summarum siis oli se, että ehdottoman kiva ja positiivinen juttu ja tykkäsin erityisesti tästä näkökulmasta joka jutussa oli. Että ei tehty juttua vaan bloggaamisesta vaan siitä aiheesta sen bloggaamisen takana.

Kuvien suhteen olisin toivonut, että minulla olisi ollut aikaa vaikka juosta käymään välillä peilinkin edessä, mutta koska tuo studiossa kuvaaminen tuli itselle ihan yllärinä, niin mulla oli jo seuraava meno buukattuna ja aikataulu hyvin tiukka. Mutta itseltänipä näytän. En yhtään rumemmalta kuin luonnossa, mutta en kyllä valitettavasti kauniimmaltakaan. Mutta silloinhan asia on vissiin aika balanssissa.

Ne jotka eivät elä Satakunnan Kansan levikkialueella, mutta ovat kiinnostuneita lukemaan jutun, voivat klikata itsensä Virta-liitteen nettiversioon. Sivuilla 4-5 olevan artikkelin lisäksi minua koskevaa tekstiä löytyy myös sivulta 3.


08.04.2011

Posted at 01:52h in Yleinen by
0 Likes

Voi ei! Olin melkein kokonaan unohtaa erään juhlan aiheen. Kaksi viikkoa sitten tuli nimittäin tällä blogilla jo neljä vuotta mittariin. Voitteko kuvitella? Sairaslomalla omaksi ajankuluksi aloitettu pikku blogini kiinnostaa nykyään jo muutamaa muutakin tyyppiä kuin äitiäni ja ystäviäni.

4v

Paljon asioita on ehtinyt elämässä tapahtua näiden neljän vuoden aikana, olen mm. valmistunut AMK:sta, opiskellut yhden tutkinnon lisää valokuvauksen saralta ja vaihtanut työpaikkaa. Opintolainan nostotapahtumat ovat vaihtuneet maksupuolelle, koulusta lintsaaminen vakityöhön javaa’an lukemat isommalle kymmenluvulle…. no siinäpä ne suurimmat muutokset sitten oikeastaan olikin. 😀

Koska arkistojen kaivelu on niin suunnattoman mukavaa, niin ajattelin kiduttaa teitä erittäin sekavalla kuvapläjäyksellä, joka tarjoilee pienen läpileikkauksen siitä miten sitä tyyliä oikein onkaan näiden vuosien aikana metsästetty.

Blogissa on nähty paljon ainakin näitä seuraavia asioita:

lyhyira_helmoja

..lyhyitä ja joskus jopa liian lyhyitä helmoja.

punaisia_kenkia

..aina yhtä ihania kirkkaanpunaisia kenkiä monessa eri muodossa.

.

legginseja

.kiiltäviä legginssejä ihan väsymiseen asti, joskus onnistuneemmin ja joskus vähän heikommin tuloksin.

tukat

..lyhyen tukan kymmeniä erilaisia variaatioita ja toistuvaa tuskailua siitä miten en taaskaan tiedä mitä karvakasalle seuraavaksi tekisin. (tämä tuska ja tilanne on meneillään tälläkin hetkellä)

paljon_mustaa

..kerta toisensa jälkeen kokomustaa joka on yhtäaikaa niin tylsää ja ah niin ihanan monipuolista.

varipilkkuja

..kaiken mustan keskellä silloin tällöin myös väripilkkuja jotka ovat yleensä esiintyneet aikalailla yhtäaikaa kevätauringon ensisäteiden kanssa.

ruskeita_asioita

..todisteet kertovat, että myös ruskeaan on tullut joskus pukeuduttua päästä varpaisiin -teemalla.

nahkarotseja..yks jos toinenkin nahkarotsi..ja lisääkin hinkuis..

naamiaisasuja

..eikä sovi unohtaa myöskään mitä tyylikkäimpiä bileasuja!

Olisin aluksi halunnut mukaan myös kokoelman kaikkien aikojen noloimmista ja jäätävimmistä asuista (joo tässä nähtyjä pahempiakin löytyy), mutta niitä oli blogin ekat vuodet niin pullollaan, etten yksinkertaisesti pystynyt valitsemaan sen kauheuden keskeltä. Ja enkä kyllä toisaalta olisi ehkä kyennyt niitä tähän pistämäänkään, niin karmeata häpeää ne aiheuttivat.

Mutta iloksenne voin kuitenkin kertoa, että blogin koko historia aina sinne ekaan postaukseen saakka on edelleen ihan normaalisti näkyvillä, joten jos kaikki käsittämättömät tyyliharhailut kiinnostavat, niin ei muuta kuin arkistoa selaamaan. 😀 Valitettavasti tänne Indiedaysin muuton myötä en jaksanut enää muokata kaikkia postauksia oikeisiin kategorioihin, joten kahden ensimmäisen blogivuoden tuotokset eivät löydy aihetagien alta, vaan pelkästään tuosta arkisto valikosta ajan mukaan selaamalla.

Vaikka blogi-into tuntuukin aaltoilevan melkoisesti, niin kyllä täällä taidetaan vielä viideskin vuosi pysyä linjoilla. Toivottavasti tekin pysytte edelleen mukana!


04.04.2011

Posted at 20:03h in Yleinen by
0 Likes

Luonnoksiin oli jäänyt muutama viime- tai toissaviikolla studiossa yhdestä kirpparilöydöstä nappaamani kuva, joten uudempien asukuvien puutteessa pistetäänpäs julkaisten.

marimekko_takki4

SPR:n Kontin -50% tanko tarjosi miellyttävän tuntoisen ohuesta villakankaasta tehdyn Marimekon takki-jakku-asian hintaan 3,50 €. Kakrivinapitus ei kyllä ole oikein koskaan ollut mieleeni koska kaksiriviset takit toimivat kovin huonosti auki pidettyinä.  Vaatteen plussat (loistava koko, laadukas materiaali, huippu kunto, halpahinta) mitätöivät kuitenkin tuon yhden pikku miinuksen ja vein löydön iloisena kassalle.

marimekko_takki3

Unohdin kuvata takin kiinni olevana, mutta eiköhän tuostakin jotain selkoa sen yksinkertaisesta ja suorasta mallista saa. Ihan hyvä kevätpäivien päällysvaate niihin hetkiin kunnahkarotsi ei jostain syystä passaa asuun. (ja milloinkahan mulla olis sellanen tilanne?)

marimekko_takki5

Tämä asun harvinaisena väripilkkuna toimi muotiviikoilta Noir & Blancin näytöksestä saatu kangaskassi. Olen talven aikana koukuttanut itseni ihan täysin kangaskasseihin ja arkisin kaikki tavarat kulkeekin sellaisessa ns. parempien veskojen levätessä kotona. Tähän tarpeeseen tulikin itse asiassa aika paljon apua Tukholmasta, kun merkki jos toinenkin lahjoi näytösyleisöä kangaskasseihin pakatuilla lahjuksilla.

Tuollaiseen kaiken nielevään isoon kassiin on jotenkin niin helppoa paiskata kaikki tarpeellinen. Mutta ei sieltä pohjalta kyllä mitään ikinä löydä. Useamman kerran on tullut pyllistettyä koko veskan sisältö milloin ulko-oven eteen milloin torille tai bussin penkille, kun avaimet tai soiva puhelin ovat olleet hukassa.

Ihan tervetullut hurahtaminen tämä, on nimittäin jäänyt laukkuhimotukset viime aikoina todella vähälle, kun olen tajunnut, että jäisivät arjessa kuitenkin aika vähälle käytölle. Hieman kyllä pelottaa tää mun syvemmälle ja syvemmälle mukavuuteen ja käytännöllisyyteen liukuva pukeutumiseni. Kohta mä varmaan kuljen päivät pitkät reppuselässä jossain kokovartalo collegessa. 😀

Olin muuten tänään haastateltavana Satakunnan Kansan viikonloppuliitteeseen. Ihan yllättäen toimittaja ja kuvaaja kertoivat haluavansa kuvata mua myös studiossa ja kävinkin sitten viidessä minuutissa repimässä jotain vaatteita kaapista matkaani. Nyt sitten hieman ahdistaa se millaisia kuvia lehteen päätyy. On aina jotenkin niin turvaton fiilis heittäytyä toisen kuvattavaksi ilman, että pääsee itse karsimaan kuvia. Apuaaa. Mutta totuuttahan se vaan on ei sen kummempaa. Joten ei auta kuin odottamaan. 😀