Kävin perjantaina pyörähtämässä H&M:n showroomilla vilkuilemassa tulevan kevään ja kesän tarjontaa. Yllätyksenä ei tullut se asia, että tämään s/s-mallisto ei vaan oo oikein minua varten. Tummiin sävyihin luottava korppi kun ei oikein puuterisävyistä perusta. (ja heti perään vesitän äskeisen lauseen kertomalla, että minulla oli eilen illalla päälläni vaalean hiekan sävyinen pusero!)

Mutta vaikkei kesäkauden trendit itseeni niin iskekään, saattavat ne kiinnostaa jotakuta teistä, joten tässä hieman kuvia showroomin rekeiltä ja hyllyitä.

hm_ss_11-16

hm_ss_11-15

hm_ss_11-14

hm_ss_11-13

hm_ss_11-11

hm_ss_11-08

hm_ss_11-07

hm_ss_11-06

hm_ss_11-04

Pitkiä helmoja, kukka- ja eläinprinttejä, laskeutuvia materiaaleja, ruskeaa nahkaa ja vaaleaa sifonkia. Vaate toisensa jälkeen tarjoili ainakin noita elementtejä.

Yleisfiilis oli kuin olisi kaivellut kotitalon ullakolla. Erityisesti 70-luku oli vahvasti läsnä ja bongasinkin hurjan määrän vaatteita ja asusteita jotka olisivat voineet olla kuin suoraan äitini vaatekaapista muutama vuosikymmen sitten (mamma, ne  Diorin pokiin tehdyt aurinkolasit olis nyt tosi kova juttu! 😀 ) Myös isin ruskeat shortsit 70-luvun lopulta olivat selkeästikin päässeet uudelleen tuotantoon. Ehkäpä suunnittelijat olivat pyörähtäneet omien vanhempiensa ullakoilla.

Haaleiden pastellien ja hiekan sävyjen lisäksi joukossa oli mysös runsaasti kirkkaita karkkivärejä erilaisten printtien muodossa, mutta nekin kuuluvat omalla kohdallani osastoon ”jätän suosiolla muille”. Värirajoittuneena ihmisenä kesä aiheuttaakin välillä pienoisia paniikin tunteita pukeutumisen suhteen, kun itselle sopivia releitä ei tunnu kukaan valmistavan. Pitäisikö minun alkaa kouluttaa itseäni johonkn muuhunkin kuin siihen ainaiseen mustaan?

hm_ss_11-10

hm_ss_11-03

hm_ss_11-09

hm_ss_11-05

Vaikka tyyli ei itselleni iskekään, niin viimeisten neljän kuvan vaatteet sisältävät kuitenkin yhden minuakin ilahduttavan pointin. Ne nimittäin kuuluvat maaliskuussa ainoastaan nettikauppaan myyntiin tulevaan Inclusive-mallistoon, jonka kaikkia 20 vaatetta on saatavilla kokohaitarilla 32-54!

Voitteko kuvitella, kerrankin joku tarjoaa samoja vaatteita niin pienille kuin suuremmillekin naisille. Yleensähän tyydytään vain selittelemään jotakin siitä kuinka samat vaatteet eivät vaan mitenkään toimisi isommissa ko’issa ja sen takia on tehtävä erilliset muita mallistoja tylsemmät pylleröiden mallistot.

Tämä H&M:n Inclusive-mallisto ei kuitenkaan sorru ikiaikaiseen ”läskeille pelkkää trikoota” ajatteluun, vaan samat romanttiset ja muotoja imartelevat pikkumekot, hameet ja topit on laitetu tarjolle monen kokoisile naisille.

Harmitellessani sitä, että nyt kun kerrankin tällainen laaja kokovalikoima olisi saatavilla, niin ikäväkseni mallisto ei sisällä mitään mitä voisin kuvitella itselleni, kertoivat H&M:n naiset, että on hyvin todennäköistä, että samanlaisia teemamallistoja tullaan t näkemään lisääkin. Toivotaan kovasti, että syys- ja talvikaudellakin nähtäisiin jotain samalla idealla.

Mutta olitpa siis lähes minkä kokoinen tahansa ja 50-luvun tyyliset kukka- ja pallokuvioiset mekot, hameet ja alusvaatteet kiinnostavat, niin tarkkaile H&M:n nettikauppaa maaliskuun alussa. Alusvaatteiden kokohaarukasta eivät naiset showroomilla osanneet kuitenkaan sanoa, joten nähtäväksi jää mihin kuppikokoon asti rintaliivejä on tarjolla. Ja ne kun juuri olisivat tuosta mallistosta ainoa iteänikin kiinnostava juttu.


Jos sitten ihan pikaisesti tämän päivän maailmankaikkeuden yksinkertaisin asu, joka sattuu sisältämään kaksi eilistä Helsingin ostosta. Pyörähdin pikareissulla pääkaupungissa katsastamassa mm. Jukka Rintalan 35-vuotis juhlanäytöksen ja vilkuilemassa H&M:n kevään ja kesän tarjontaa showroomilla. Samalla reissulla ehdin ryntäämään läpi vielä parit loppualet MouMoun ja Sallan kanssa.

Maaninen suhtautumiseni muutamiin mustiin asioihin kuten erilaiset huitulahärpäkkeet ja korkonilkkurit sekä bikerit on jo pitkään ollut bloggaajakavereideni naurun aihe yhteiseillä ostosreissuilla ja sitä se oli eilenkin. Ja oikeasti on se kyllä alaknut hymyilyttää itseänikin. Eilenkin minä nimittäin onnistuin ostamaan jälleen jotakin mistä mies sanoi tulokkaan nähdessään juuri niin kuin ennustinkin: ”eikö sinulla jo ole tuollaiset?”. Mutta mitäpä ne miehet pienistä nyansseista ymmärtäisivätkään, ainakaan kenkien kohdalla. 😀

290111-asu6

Ennen kuin selittelen enemmän kenkäostostani, niin sananen noista samalla reissulla hankituista housuista. Salla hankki G-Star RAW:sta mahtavat hieman kiiltäväpintaiset mustat pillit joita minäkin sitten innoissani sovittelin suurimman koon vetoketjun kuitenkaan suostumatta menemään kiinni.

Myyjä lupasi ottaa selvää josko seuraavaa kokoa olisi vielä saatavilla, mutta minä ehdin jo ostaa itselleni lohtuvastineet Moksun muistaessa, että samantapaisia pöksyjä oli tyrkyllä H&M:lla. Sieltä ihme ja kumma suurin koko ”sujahti” (niin kuin mikään ikinä sujahtais mun ruholle..) päälle joten kävelin ne kädessä kassalle.  (Luojalle kiitos elastaanista!)

Ihan hirveästi ei enää jäänyt ne G-Starin housut harmittamaan, kun nämä osoittautuivat näin kivoiksi ja vielä vaivaiset 110 € halvemmiksi. Mutta katsotaan nyt vielä mitä se G-Starin myyjä kokoasiasta ilmoittelee..

290111-asu1

Ja sitten ne kengät. En mä tiedä kehtaanko edes yrittää mitään selitellä. Te vaan joko tajuatte tai ette. Erona rakkaisiin Vagabondin Ultima-saappaisiin näissä Cloun bikereissa on mattaisempi pinta ja lyhyempi varsi. Myös lestissä on melkoinen ero ja näillä kävely tuntuukin huomattavasti jämäkämmältä kuin Vagabondeilla. Jotenkin siis vaan astetta ryhdikkäämmät kaverit jotka sopivat päiviin jolloin tarvitsee löysäilyn sijaan asennetta. Ulospäinhän tuollainen juttu ei välttämättä näy, mutta ulkonäön lisäksi vaatteissa ja kengissähän on suunnattoman tärkeää se millaisen olon ne itselle tekevät. Ja nämä tekevät mahtavan olon. 🙂

290111-asu2

Olin sovitellut ja ihastellut näitä Nilsonilla jo syksyllä, mutta en raskinut sijoittaa 170 €. Nyt irtosivat puoleen hintaan joten ei tarvinnut enää kovin kauaa miettiä. Hieman kävin käden vääntöä mustien ja ruskeiden välillä, mutta taas se jo ennenkin miettimäni homma, että en vaan käyttäisi niitä yhtä paljoa. Nyt toivon, että saan nämä tämän ja huomisen päivän aikana pehmitettyä sen verran, että voin saapastella niissä matkaan maananataina.

Saanko mä ymmärrystä keltään vai yhdyttekö mun miehen lausuntoon? 🙂

Apua! Enää kaksi yötä Tukholmaan! Vaatteet on pitkälti vielä pyykkikopassa eikä mistään pakkaussuunnitelmasta vielä tietoakaan. Mut ennen kuin alan panikoimaan siitä aiheesta, aion tänään rentoutua murun ja muutaman kaverin kanssa ravintolaillallisella. Ehtiihän noita rättiasioita stressata vielä huomennakin…


Nyt kun muutaman päivän päässä häämöttää uusi reissu ihanan Nelliinan kanssa, on hyvä aika tajuta, että yksi satsi kuvia meidän joulukuiselta Easy-Jetin sponssaamalta Manchesterin reissulta on jäänyt kokonaan julkaisematta. Postailin omia asuja ja ihmettelyä manse-tyyppien pukeutumisesta, mutta luonnoksista löytyi vielä sekalainen setti otoksia viikonlopulta. Eli lähes kaksi kuukautta matkan jälkeen, olkaa hyvä!

manse13

Juurettomat kulkurit ovat kautta aikojen vedonneet naisiin huolettomalla olemuksellaan ja siihen miesryhmään kuuluu myös iki-ihana Nuuskamuikkunen. Yritin hieman lämmitellä herraa, mutta se keskittyi vain musisoimaan huuliharpullaan. Matka alkoi siis saamalla pakit jo Helsinki-Vantaalla.

manse22

Manchesterin lentokenttä oli myöhään illalla lähes pelottavan hiljainen ja aavemainen. Tästä spaceship-tunnelmaisesta käytävästä tuli ihan mieleen V-sarjan emoalus.

manse21

Ah, brittiläistä omenasiideriä puupaneloidussa pubissa. Parasta. Hieman muuten itketti siiderin halvat hinnat etenkin kaupassa. 8-pack Magnersia 9 puntaa! En kestä.. Mun lähikaupassa siitä saa pulittaa melkein vitosen pullo. Vihaan meidän alkoholiverotusta. 😛

manse12

Iloiset ja innostuneet mansen matkaajat hotellimme vieressä koreilleen karusellin edustalla. Mielihaluista huolimatta en uskaltanut yrittää kyytiin. Ehkä nuo hepat ei olis kestänyt tällaista lähes 90-kiloista pikkutyttöä. 😀

manse23

manse20

Ulkomaanmatkoilla on aina pakko päästä ainakin yhteen kosmetiikkahelvettiin tutkailemaan kaikkia niitä meikkimerkkejä joita ei kotimaasta saa. Nelliina taitaa tässä etsiä loistavia luomivärisävyjä.

manse11

Jos meillä Suomessa on bloggaajat intoillut yksivärisistä Jumpin-haalareista, niin tuolla homma oli viety astetta pidemmälle. Tuostakin asusta voisi luulla meidän vierailleen naamiaisasuliikkeessä, mutta kuten korin teksti todistaa, olimme Primarkissa. Yksi nainen hamstrasi samanlaisia haalareita tiikerikuosilla useampia kappaleita. On mahtanut perhe olla tuliaisista enemmän kuin innoissaan.

manse7

manse24

manse10

Ihan meidän tallaamilla shoppailuhuudeilla oli myös kaunis katedraali, jota kävimme ihailemassa myös sisältäpäin. Jos aikaa olisi reissussa ollut enemmän olisin ehdottomasti halunnut jäädä messuun, sillä en ole koskaan seurannut mitään kirkollista toimitusta muualla kuin luterilaisessa kirkossa.

manse5

Matkoilla sitä saa aina myös muistutuksia siitä kuinka onnellinen saa olla, kun on katto pään päällä. On vaikeaa kuvitella miltä tuntuisi, kun koko pientä omaisuuttaan joutuisi kuljettamaan koko ajan mukanaan tietämättä mihin päänsä seuraavaksi kallistaa.

manse4

Onneksi Nelliina on yhtä lehtifriikki kuin minäkin. Ahmittiin oikein kunnon kasa paikallisia juorulehtiä viikonlopun aikana.

manse19

Ahmittiin illalla hotellissa ihan vähän jotain muutakin..

manse18

Ja katseltiin syömisen, juomisen, lukemisen ja meikkaamisen lomassa mm. X-factoria ja Tanssii tähtien kanssa, jossa oli livenä esiintymssä Take That. Voi sitä nostalgian määrää!

Mahti seura, mahti reissu! Ensi viikon Tukholman turneesta ei varmasti tule tippaakaan ikävämpi reissu, vaan huikea mahtavan upea ja viihdyttävä kokemus. Vielä kolme yötä matkaan!