28.05.2010 Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä
Miksi kaupat on täynnä kaikkia ihan kamalia ja itselle väärän mallisia vaatteita juuri silloin, kun kerrankin itsellä olisi ihan todellisia tarpeita? Minulla ei ole kesävaatteita. Ei mitään hellekeleille sopivaa, missä tuntisin oloni omaksi itsekseni. Mutta vaikeinta on se, että en edes osaa kuvitella millaisia ne tarvitsemani vaatteet voisivat olla. Mutta sen tiedän, että mikään kaupoissa tarjolla oleva ei ole sitä mitä kaipaan. Ihan kammottavia asioita kaikki putiikit pullollaan.
Vaatteet on viime viikkoina alkanut tuntumaan muutenkin inhottavalta pakkopullalta. Jotain on aamulla vedettävä niskaansa tuntui vaatekaapin sisältö siedettävältä tai ei. Mä rakastan kesää, mutta vihaan kesäpukeutumista! Onneksi viime päivinä on ollut taas niin viileää, että monet mustat kerrokset kera pitkien housujen ovat olleet aamuisin varsin loistava vaihtoehto.
Vaikka en tiedäkään mitä kaipaan, niin olen silti varma, että tuon alla olevan Net-A-Porterista bongaamani Emilio Puccin tank dressin voisin kuitenkin ilomielin adoptoida osaksi kesägarderoobiani, jos olisin niin törkeän rikas ihminen, että yli viidensadan euron pistäminen trikoopalaseen ei tuntuisi missään.
Maanantaina ehkä edessä maanista kaupasta toiseen ravaamista Helsingissä. Mä olen jo nyt ihan varma, että ainoa asia mitä tuolta reissulta saan, on kipeät jalat. Olen todella yllättynyt jos yhtään varteenotettavaa riepua sattuu vastaan. Mä tarviin jonkun kaveriksi tsemppaamaan itseäni sinne vaaterekkien väliin ja lohduttamaan, kun tulen taas kerran ulos sovituskopista pettymystä nieleskellen, kun yksikään riepu ei taaskaan yllä ympärilleni.Olisko vapaaehtoisia shoppailuterapeutteja?
Negatiivinen asenne on aina paikallaan. Pessimisti ei ainakaan pety.
