Työkaveri kysyi muutama viikko sitten juttukeikalle ajellessamme, että ”tuollaisen kenkäfriikkinä ymmärätkö sä ollenkaan tällaisia ihmisiä kuin vaikka minä, joka ei omista kuin ehkä viisi paria kenkiä?” Suoraan kysymykseen suora vastaus kuului, että ”no täytyy myöntää, että en mä kyllä ymmärrä!”

Tai no, tarkennetaan hieman. Jos ihmisellä on hyvin pitkälti samanlaisena toistuva pukeutumistyyli päivästä toiseen, niin kyllähän siinä vaikka niillä yksillä vuodenaikaan passelelilla kengillä pärjää,  kun ne on siihen oman luottoasun variaatioihin valittu.  Mutta toisinaan huomaan ihmetteleväni jonkun ihmisen jalkineita tilanteessa, jossa muutoin on kiinnitetty selkeästi todella paljon huomiota tyyliin ja laittautumiseen (esimerkiksi baarissa) ja kaikki passaa hienosti yhteen aina siihen saakka kunnes katse tavoittaa jalat. Selkeästi harkittuun bileasun kanssa on sitten pistetty jalkaan esimerkiksi ne yhdet ja samat arkiset talvikengät joita kuluneisuudesta päätelleen käytetään päivittäin. En mä niitä kenkiä tuijottele siinä tilanteessa paheksuvasti, vaan kenkäfriikin suurella ihmetyksellä. Että ”häh, eikö kaikkia kiinnostakaan kengät?!?!?” 😀 Vastavuoroisesti saan todennäköisesti itse samanlaisia ihmetteleviä katseita vaikkapa ihmisiltä joille on todella tärkeää, että hiukset on aina tiptop. Sellaiselle voi minun viisipiikkisellä harottu reuhkani olla todellinen ihmetyksen aihe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli juu, meillä on kaikilla omat kiinnostuksen kohteemme ja mulle ne sattuu olemaan kengät. Jollekin toiselle kengät ovat vaan käytännöllisyyden kannalta välttämätön asia, joille ei uhrata ajatusta muuta kuin sen verran, että osuvat eteisessä jalkaan. Itselleni taas kengät ovat useimmiten se juju, joka ns. tekee asun. Kenkiä vaihtamalla voi määritellä koko  asun fiiliksen uusiksi.

Muistanette eilen postaamani releet, tikatut collegepöksyt ja harmaan neuletakin, joiden kanssa jalassani oli arkista rentoutta henkivät pirteän pinkit tennarit. Samoilla vaatteilla suuntasin tänään Helsinkiin kiertämään muutaman pr-toimiston pressipäivät, mutta halusin vaikuttaa hieman edellispäivää skarpimmalta. Se tarkoitti uutta kenkävalintaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-H&M/neuletakkiH&M/kengät-RAS/kaulakoru-Dotti (saatu)

Kimaltelevat paljettiherrainkengät toivat edellisen päivän hieman sporttisesta vapaa-ajanasusta esiin uuden edustavamman puolen. No, lisäsin minä vielä kaulakorunkin kokonaisuutta asustamaan, mutta suurimman vaikutuksen yleisilmeen muutoksessa tekee mielestäni kengät.

Miltäs teidän silmään näyttää? Onko siinä mielestänne edelleen ihan sama asu kuin eilen, vai näettekö saman eron kuin minäkin. Omasta mielestänihän ero on valtava. 😀 Koetteko kengät tärkeäksi vai onko oman huomionne kohteena jokin muu asia pukeutumisessa?

Kuvista kiitos Jennille!


Tulipas tehtyä jokin aika sitten harvinaisen onnistunut tilaus H&M:n nettikauppaan, kaikki neljä tilaamaani tuotetta olivat sopivan kokoisia ja muutenkin hyviä osumia. Useimmiten kun minusta tuntuu, että nettikaupoista tilatessa osumaprosentti on sellaista max. 50% luokkaa, kun koot heittelevät ja tuotekuvaukset luovat vääränlaisia mielikuvia tuotteen todellisesta luonteesta. Mutta tällä kertaa siis paketista kuoriutui juurikin odotusten mukaisia juttuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin nyt pitkin syksyä etsiskellyt jotain hieman collegepöksytyyppisiä housuja, jotka kuitenkin olisivat ulkonäöltään kaupunkikelpoiset. Pientä ryhdikkyyttä siis kaipasin housuihin rentoudesta huolimatta ja nämä tikatut ja pinnaltaan hieman kiiltävät pöksyt vastasivat hienosti hakemaani ja sattuivat viime viikolla vielä olemaan hyvässä alessa (hintaa jäi n. 21 €). Nyt jälkeenpäin kyllä mietin, että olin alunperin tainnut miettiä harmaita versioita, mutta tilausta tehdessä perinteet ja turvallisuudentunne nostivat päätään ja klikkasin ostoskoriin jälleen kerran mustaa. Vaaleanharmaa tuntuisi itsestäni tällaisissa housuissa ehkä liian kotihousuilta.

Tai mieleen tulee oikeastaan kaikki ne teinit jotka nykyään hiihtävät joka paikassa pussittavissa harmaissa collegehousuissa. Monet vielä ihan hirvittävän likaisissa sellaisissa, kun ei ilmeisesti raskita edes päiväksi housuja pesuun jättää. Joten tämän mielikuvan myötä hautasin ajatuksen harmaista housuista.

Neuleissa puolestaan harmaa on viime aikoina himottanut minua kovastikin ja tuota himoa laannuttamaan löysin (alehinnalla 30 €) tuon merinovillaisen neuletakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

villatakki ja housut-H&M/kengät-Vans (saatu)/kello-Ziiro (saatu)/laukku-COS, 2nd hand

Tiedostan, että neuletakki ei mallinsa puolesta ole ehkä ihan imartelevin valinta omalle vartalolleni, sillä tuo laskoksille laskeutuva etuosa tuo lisää volyymiä entisestään runsaaseen yläosaan, mutta päätin etten anna asian haitata, kun tykkäsin neuleesta kovasti päälläni. Ja kävisihän tämä homma nyt pirun tylsäksi, jos aina ja ihan koko ajan pukeutumista miettisi siltä kantilta, että millä tuota omaa muotoaan jotenkin häivyttäisi. En jaksa koko ajan häivyttää ja peitellä. Oon melko saatanallisen iso ylävartalostani joten toisina päivinä se sitten näkyy vaatevalinnoista riippuen enemmän ja toisina vähän vähemmän. Koitan taas muistuttaa itseäni, että sisältäpäin lähtevä tunne on etenkin arjessa itselleni usein tärkeämpi kuin peilikuva ja tässä vaatteessa on mukava olla, joten se voittaa peilikuvan tuoman miinuspisteen.

Näiden lisäksi onnistunut vaatetilaukseni sisälsi pehmoisen kashmirmyssyn ja lyhyet treenishortsit joista jälkimmäiset mä menen nyt kiskomaan jalkaani ja suuntaan hetken kuluttua salille. Noiden shortsien kohdallakin on sellainen juttu, että kinttuni näyttävät paljon paremmilta ja sporttisemmilta pitkissä trikoissa, mutta välillä sitä vaan kaipaa vaihtelua!


Mitä jää rapakuntoisesta tonnikeijusta jäljelle burpeesien jälkeen? Näyttökuva 2014-10-27 kello 17.06.05

Tämän näköinen hikikuviointi salin lattiaan!!! 😀 😀 😀

Siihen tää ämmä lysähti kaiken sen könyämisen jälkeen ja muodokas ja kostea ruhoni sai aikaan melkoisen taideteoksen, jonka perusteella hikoan erityisesti tissien alta. Erityisesti läntissä nauratti tuo napa, siellä on tuon merkin perustella kyllä napanöyhtävillakoirat hukkuneet. Olin aiemmin vain kuullut tuosta crossfitin kauhusta nimeltä burpees, mutta nyt pääsin asian tosiaan itsekin kokemaan. Ja voin sanoa, että laittaisin heti tilaukseen paidan teksitllä "I f***ing hate burpees!!!", jos vaan sellaisen jostain löytäisin. Jos on burpees itselle vieras juttu, niin TÄSTÄ KUVASTA voit tsekata mistä on kyse. Ja jos ette sitä itse arvanneet, niin voin kertoa, että ihan tuollaista kuvasarjaa ei kyllä itsestäni saisi tuota suorittamassa. Mikä ihmeen punnerrus?!? Itselläni ennemminkin punggerrus! Annoinkin tuolle kaikki mehut mätisäkistä imeneelle liikesarjalle kuvaavamman nimen 'könyäminen', sillä sitä se ainakin omalla kohdallani oli. Lysäytetään ruho lattiaan ja könytään sen jälkeen ylös äärimmäisen vaikean näköisesti ja tuntoisesti ja yritetään sen jälkeen saada tossut irti lattiasta edes sentin verran. Eilen oli siis Lastaamon starttikurssin viimeiset treenit ja burpeesien lisäksi tutustuttiin myös hieman käsillä seisonnan harjoitteluun hilaamalla tossuja taivasta kohti seinän vierellä. Aivan sairaan pelottavaa oli se. Nuo käsilläseisontahommat ja leuanvedot sun muut on kyllä sellaista settiä johon en usko, että ite ikinä pystyisin vaikka kuinka harjoittelisin. Siinä seinään tuettuna niitä käsiseisonnan alkeita kokeillessakin tuntui lähinnä siltä kuin olisin nostanut norsun tulitikkujen varaan. Ehkä jonkun 30 kiloa kevyempänä ja sadan vuoden harjoittelulla vois tuollaiset sirkustemput onnistua, mutta ei tässä massalla. 😀 Sen verran kuitenkin sain starttikurssista intoa monesta paskamaisesta jutusta (kuten roikkuminen) huolimatta, että otin itselleni kuukausikortin ensi kuuksi ja suunnitelmissa olisi osallistua ainakin kahvakuulaan ja Crossfit voima -tunneille. Jälkimmäisillä keskitytään siis enempi voimaharjoitteluun ja jätetään ne burpeesit ja muut pomppimiset vähemmälle. Mua kiinnostaa enempi se raudan nostaminen.