26.06.2012

Posted at 17:48h in Yleinen by
0 Likes

Hiii! Käytiin tänään murun kanssa kurkkaamassa Kirjurinluodolla kesää viettäviä alpakoita. Jestas kun ovatkin sympaattisen ja söpön näköisiä otuksia!

Tyypit oli parturoitu vissiin aika justiinsa, yhtä edelleen kovin karvaista kaveria lukuunottamatta. Kampaaja ei jäljestä päätelleen ollut mitenkään turhan tarkalla tuulella. Otuksilla oli kaikilla sama kampaus: muuten ihan lyhyt, mutta päälaella hieman enempi mittaa kokonaisuutta pehmentämässä.

Ja arvatkaas kenelle parturoitiin tänään uusi tukka ihan samalla metodilla! Ette usko millainen kuolleelta marsulta näyttänyt karvakasa sinne Glazen lattialle jäi. Mutta kyllähän se pitkä etureuhka ylettyikin jo pisimmiltä kohdin leukaan saakka. Oli siis todella aikakin päästä eroon sellaisesta kasasta kuollutta karvaa. Olo raikaistui melkoisesti.

 Ei siis enää silmillä roikkuvia karvoja, ei enää hikistä takatukkaa! Huraa!

Uskon, että alpakatkin ovat samaa mieltä, että mitä vähempi karvaa kesällä, sitä parempi ja viileämpi kaikin tavoin.


24.06.2012

Posted at 23:33h in Yleinen by
0 Likes

-mainosyhteistyö-

Vieläkö joltakin on blogiani lukiessa jäänyt huomaamatta rakkauteni punaisia kenkiä kohtaan? Jos on, niin kerrottakoon se vielä kerran: en voisi elää ilman monia erilaisia punaisia jalkineita! Synkällä kokomustan kaudellanikin punaiset kengät olivat ne jotka pitivät huolen asujeni piristämisestä.

Muistan jo teininä haaveilleeni kirkkaan punaisista sumussakin kirkolta kotiin asti erottuvista kengistä. Ja juhlakenkien sijaan nimenomaan sellaisista arjen peruskengistä joita voisi käyttää joka päivä. Mutta 90-luku ei vielä ollut täällä kotimaassa mitenkään värikästä aikaa mitä kenkiin tulee. Ei ainakaan tuolla Kainuun suunnalla.

En voi sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta jonka sitten koin, kun Italian reissulla vastaan tulivat tässäkin asupostauksessa nähdyt Onyxin nilkkurit ja ihana mammani osti ne minulle itseäni hirvittäneestä sadan euron hinnasta huolimatta. Mutta niinpä ovat pitäneet pintansa kenkäkokoelmani kestosuosikkina jo kymmenen vuotta enkä voi kuvitellakaan miten kamalaa on kun rakkaat joskus hajoavat lopullisesti.

 Nykyään punaisten kenkien kokoelmani on jo melko kattava. Löytyy ballerinat, nilkkurit, maiharit, korkkarit, talvisaappaat, toiset nilkkurit jne. Mutta punaiset varrettomat kävelykengät  kyllä vielä puuttuvat. Mitäs sanoisitte tällaisista kiiltonahkaisista herrainkengistä jotka löysin Spartoosta?

Vaikka oma makuni osoittautuu usein malko kalliiksi, niin tällä kertaa täytyy kyllä sanoa, että ulkonän puolesta pidän enemmän noista alennuksessa kolmekymppiä kustantavista Stylisclickin versioista kuin yli parin sadan Moschinoista. Halpikset ovat ikävä kyllä, kuten arvata saattaa, keinonahkaiset, mutta sisäpohja niissäkin on sentään nahkaa.

Pitänee seurailla tilannetta, jos samantyyppisiä ihanuuksia tulisi vielä lisääkin tuonne valikoimiin. Mulla on nimittäin ihan sellainen olo, että punaiset herrainkengät on juuri se mitä syksyksi tarvitsen.


22.06.2012

Posted at 13:41h in Yleinen by
0 Likes

 Ooo! Kattokaa miten ihana hoitolapsi meillä on ollut eilisestä saakka! Blogissa aiemminkin vilahtanut Hugo tuli meille yhdeksi yöksi majailemaan isäntäväkensä lähdettyä reissuun.

Ollaan murun kanssa molemmat ihan innoissaan rapsuteltu söpöläistä lähes kilpaa. Aluksi Hugo suhtautui muruun hyvin varautuneesti, jopa pelokkaasti, mutta aika pian tilanne kääntyi niin, että jätkät tuntuvat viettävän kaiken ajan tiiviisti toistensa kanssa. Hugo seuraa murua kuin hai laivaa ja minä kelpaan hellittelijäksi aina silloin, kun uusi paras kaveri poistuu paikalta.

Voimiten ihanaa olikin tänä aamuna herätä tuon pikkuisen otuksen innokkaisiin pusuihin! Molemmat saatiin heti päivän alkajaisiksi oikein kunnon kielellä suoritetut namman pesut jonka jälkeen koiruliini kiepsahti poikittain väliimme kerjäämään rapsutuksia ja hyvänä pitoa. Se on muuten kumma kuinka paljon tuollainen minikoira pystyykin viemaan tilaa! 😀

Niin ihana viera kuin Hugon onkin ollut, niin totesin kyllä jo heti eilen, että omaa koiraa en voisi koskaan ottaa. Kauhea huoli ja vastuu koko ajan. Jos oli hetkenkin niin etten joko nähnyt otusta tai kuullut askeleista kuuluvaa ”tips,tips”-ääntä, olin heti hädissäni, että missä se on ja onko sillä kaikki hyvin. Ja voi apua, jokohan sitä taas pissattaa ja voi ei Hugo ei ole juonut koko päivänä ja ei kai sillä ole paha mieli jne.. En oikein ole tottunut koirahotellin emäntä. 😀

 Näiden suloisten kuvien myötä toivotan kaikille oikein ihanaa juhannusta! Me täällä aloitellaan Hugon kanssa keskikesän juhlan viettoa sohvalla kahdestaan köllötellen. Ei oo kiire minnekään. Pus!