29.08.2018

Posted at 15:17h in Yleinen by
0 Likes

–Kaupallinen yhteistyö Nivean kanssa–

Apua, mitä ihmettä mä laitan päälle?

Pitkään aikaan ei ole ollut mitään kivaa pukeutumista vaativia kekkereitä kesän mentyä ihan vaan arkea farkkushortseissa ja t-paidoissa tallatessa. Tämä meinaa sitä, että kemupukeutumisen taito meinaa olla ihan ruosteessa. Nyt olen kuitenkin perjantaina suuntaamassa Gloria Fashion Showta seuraamaan ja pukukoodi on juhlava, joten se tarkoittaa jotain muuta kuin tylsää arkea!

Tuollainen pukukoodi on sinänsä hyvä, että sen sisään sopii todella monenlaiset asut. Toisaalta juuri sen vapaus tekee hommasta haastavaa monista hyvistä vaihtoehdoista valitessa. Niin moni kiva mekko kun ansaitsisi tulla ulkoilutetuksi ja pikkuisen kuohuviinillä marinoiduksi.

Kaiken sovittelun myötä olen karsinut vaihtoehtoni kahteen hyvin erilaiseen asuun. Ensimmäinen olisi hyvin klassinen ja kaikin puolin varma valinta, eli musta pitsimekko. Fiilis kepeässä leningissä on naisellinen ja juhlava, ja sitä on helppo piristää värillisillä asusteilla ja näyttävällä huulipunalla. 

Lyhyemmän alusmekon ansiosta pohkeeseen saakka ulottuvan helman pitsikuviot pääsevät kauniisti esille. Vihreät korkkarit sopisivat mielestäni loistavasti mekon tyyliin.

Pitsimekko – Junarose (saatu) / kengät- Marks & Spencer

Käsi ylös kuinka monelle mustien vaatteiden ystävälle on muuten tuttua puseron tai mekon sotkeutuminen deodoranttitahroihin. Itse ainakin olen onnistunut niin monta kertaa pukemaan paidan niin, että se ehtii keräämään kainaloista annoksen dödöä, joka sitten näkyy ikävinä valkoisina raitoina.

Koita siinä sitten juuri lähdön kiireessä putsata asua tai joudu jopa vaihtamaan tuhriintunut juhlamekko. Mikä ärsytys! Yleensä se on niin, että mitä kiireempi, sitä varmemmin tapahtuu joko tuo dödöonnettomuus tai sitten aivastus juuri kun olet levittänyt ripsivärin. Ehkä jopa molemmat.

Ripsarit alaluomille levittävään aivastukseen ei varmaan ole vielä keksitty ratkaisua, mutta sotkevien deodoranttien pulmaan kyllä. Nivea Black & White -deodorantti on omassa käytössäni osoittanut jo useamman putelin voimin toimivaksi.

Tuote on lupauksensa mukaan näkymätön, eikä näin ollen tahraa vaatteita. Valkoisen paidan kainalot pysyvät valkoisena, ja vaikka musta vaate osuisi pukiessa kainaloon, ei tarkkaan harkittu asu joudu tahraantumisen vuoksi vaihtoon. Omat kainaloni eivät ihan mitä tahansa tuotetta suostu ärhentelemättä vastaanottamaan, mutta onnekseni tämä Nivean vaateystävällinen dödö on herkälle iholleni sopinut. 

Minun toinen asuvaihtoehtoni onkin muuten sellainen, että sovittelujen perusteella deodorantille on todellakin käyttöä. Tuo upea paljettitakki nimittäin tuntui melkoisesti kuumemmalta kuin kepeä pitsimekko. Mutta en anna sen haitata sillä kyseessä niin tajuttoman päräyttävä blingbling-luomus.

Kimallepommin alaosaksi suunnittelin leveälahkeisia mustia housuja ja alla siis blogissa moneen kertaan nähty pliseerattu toppi.

Kengiksi sopisi tässäkin kohtaa vihreät korkkarit. Tai miksei jotain pinkkiäkin. Glitter-korvikset toteuttaisivat paljettien kanssa ”parempi överit kuin vajarit” –teemaa. 

paljettijakku – Junarose (lainassa) / toppi – Ellos / korvikset – Mine Güngör (saatu)

Tötterökampaus, näyttävä huulipuna ja kemuhikoilut kurissa pitävä deodorantti ovat siis ainoat jo lukitut valinnat. Mutta mitä mä teen asun kanssa?

Ollako hillityn tyylikkäästi juhlava pitsimekossa vaiko kimaltava bilepommi paljettitakissa? 

PS. Perjantai-iltana luvassa Gloria Fashion Shown tunnelmia mun Instagram Storyssä!

-Kaupallinen yhteistyö Nivean kanssa-

 


28.08.2018

Posted at 20:26h in Yleinen by
0 Likes

Tuntui tiiättekö tänään jotenkin niin ihanan tutulta ja omalta arjelta, kun bussi suuntasi aamulla kohti Helsinkiä. Vaikka kesän ajan Porissa pitänyt päivätyökin on tosi kivaa, niin on musta silti mahtavaa palata taas vaihtelevaan friikkuelämääni. On jännittävää, kun ei tiedä omaa ohjelmaansa kuin muutaman viikon eteenpäin. Koska vaan voi eteen tulla vaikka mitä mielenkiintoisia töitä!

Ja on ihanaa, kun pääsee taas näkemään Helsingissä asuvia rakkaita tyyppejä useammin. Olin nähnyt Iinaa viimeksi yli kaksi kuukautta sitten, joten kiljuin riemusta, kun tänään ehdittiin yhdessä lounaalle ja ottamaan asukuvat. Kampissa juuri ennen bussiin menoa törmäsin sattumalta vielä Jonnaan, jonka kanssa viriteltiin illallistreffejä ensi viikolle.

Mulla on ollut niin ikävä noita ystäviä, Helsinkiä ja sen ihania ravintoloita! Mä olen ihan varma, että syksystä on tulossa monin tavoin mennyttä kesää parempi. 

Multa kysyttiin tänään eräässä yhteydessä, että mistä mä haaveilen. Menin jotenkin ihan hämilleni. Kun tuntuu tosiaan, että en ole osannut pitkään aikaan haaveilla mistään. Tai ainakaan en osaa haaveitani sanoiksi pukea. Ne ovat enimmäkseen olotiloja ja tunteita.

Ehkä mä haaveilen vain siitä, että olisi hyvä olla. Ettei pelottaisi ja huolettaisi aina niin kovasti. Haaveilen siis varmaan lähinnä mun möykyn sulattamisesta, mutta se vastaus tuntui siinä kysymyksen tilanteessa vähän turhan vaikealta.

Päädyin sitten vastaamaan haaveilevani pienestä söpöstä saukonpoikasesta. Mikä on toki totta sekin, mutta ei ehkä niitä toteuttamiskelpoisia juttuja. 😀 Mutta tämä vastaus kumpuaa kaikista niistä kymmenistä saukkovideoista joita olen katsellut aina kun haluan nähdä jotain rauhoittavaa ja ilahduttavaa. Pitäisköhän keksiä jotain muitakin stressinhallintakeinoja? 

legginssit ja paita – Lindex / takki – Pola, Tokmanni / kengät – Vagabond

Mut mitä hittoo, olin ihan muina naisina isolla kirkolla legginseissä ja lyhyessä paidassa! Että missä se nyt sit meneekään legginssien ja housujen raja… Otapa siitä nyt selvää, mut nää Lindexin pökät joka tapauksessa tuntuu ihan sellaisilta, että on ihan oikeasti pukeissa eikä kalsareilla liikenteessä. Se raja menee siis varmaan enimmäkseen omassa fiiliksessä. 

Kuvien kuviollinen pusero on jo vanha, mutta leggarit löytyy Lindexiltä parhaillaan ja myös tuo Polan ohut vetskarijakku on hankittu Tokmannista ihan parin viikon sisään. Että jos joku kaipaa syysgarderobiinsa taas jotain mustaa, niin tässä pari vinkkiä.


27.08.2018

Posted at 19:41h in Yleinen by
0 Likes

-Kuvien paita saatu Junaroselta-

Kenelle sä haluat kelvata? Kenen silmissä toivot olevasi kaunis? Kuka on se, jonka hyväksyntää eniten kaipaat?

Jos toivot miellyttäväsi ympärillä olevia ihmisiä ja olevasi ihana kaikkien silmissä, niin aivan turha toive. Olitpa minkä kokoinen ja näköinen tahansa, niin aina löytyy niitä joiden mielestä olet jollain lailla vääränlainen, hyi ja yäk. Miksi siis edes pyrkiä aktiivisesti kenenkään muun kuin itsensä suosioon?

Pue siis päällesi just sitä mistä itse tykkäät, sanoipa sun kaveri, naapuri, mummo tai joku random tyyppi mitä tahansa. Sä et koskaan löydä säkkiä joka päällä saisit aplodit koko maailmalta. Jos tekee mieli rannalle, niin pue päällesi bikinit jos haluat. Tee se vaikka kuinka pelkäät jonkun katsovan pahasti. Katse ei tapa ja et oikeasti edes voi tietää mitä muut ajattelevat.

Ja jos joku siellä rantsussa pitääkin sua rumana, niin kysy itseltäsi, että ketä varten sä olet ja hengität. Itsees vai sitä tyyppiä, jonka silmää sä et satu miellyttämään?

Me ollaan kaikki rumia ja kauniita riippuen siitä keneltä sattuu kysymään. 

Mulle kehopositiivisuus ja ylipäätään suht hyvä itsetunto ulkoisen olemukseni suhteen on sitä, että mä en ajattele ja toivo, että mun pitäis jotenkin miellyttää kaikkien tapaamieni ihmisten silmää. Mietin vain, että mun on tärkeää suhtautua itse itseeni positiivisella vireellä haukkumisen ja mitätöimisen sijaan. 

Mutta vaikka ei välttämättä minkäänlaista kehopositiivisuutta tunnistaisikaan itsestään ja näkis muissakin ihmisissä koko ajan vaan virheitä, niin ihan peruskäytöstapoihin voitaisiin koittaa omaksua kuitenkin kehorauha. Että tuijoteltais kaikki enempi sitä omaa napaamme sen sijaan, että keskityttäis kertomaan muille miten vääränlaisia ne oikein on. 

Kukaan ei ole velvollinen täyttämään toisten ihmisten kauneusihanteita. Mutta kaikkien meidän olis hyvä tulla itsemme kanssa toimeen. Itsestään kun ei pääse hetkeksikään eroon. 

(Ja ei, edelleenkään kehopositiivisuus ei ole kannustamista lihavuuteen tai ”läskien ihannoimista”, jos joku nyt edelleen on (aika moni tuntuu olevan) siinä käsittämättömässä harhaluulossa.)