Tänään on vihdoin sellainen olo, että olen oikeasti muuttanut. Siitäkin huolimatta, että tavaroitani on edelleen vanhassa osoitteessa paljonkin. Mutta nyt minulla on sänky ja omassa jääkaapissa ruokaa. Täällä omassa kodissa on nyt kaikki tarpeellinen, mutta pitää sieltä Tommin luota vielä setviä monta tavarakasaa pois sen tieltä.

Onpa hassua sanoa, että ”Tommin luona”, kun kyllähän se asunto tuntuu edelleen mun kodilta ja tämä uusi paikka siltä kuin olisi jossain käymässä. Meneehän siihen kodintunteen siirtymiseen hetki. Varmaan useampikin.

Sitä olen viime päivinä pohtinut paljon, että miten sitä saisi itsensä elämään rauhassa ihan vaan tässä ja nyt. Siinä kulloinkin käsillä olevassa hetkessä. Kun sitä niin kovasti haluaisi ajan menevän nopeasti eteenpäin, jotta pääsisi näkemään olisiko jossain edessä päin luvassa jotain ihanaa tähän elämään.

Mutta kun joka ikinen minuutti tästä elämästä on koettava oli ne sitten hyviä tai huonoja. Yhtään ei pysty pikakelaamaan, ei eteen, ei taakse. Niin olisi hyvä pystyä keskittymään siihen mitä on nyt. Todeta, että just nyt ei oo ihan hirveen ihanaa ja kivaa, mutta paskempiakin tunnelmia on koettu.

Haluan tarttua lämmöllä siihen ajatukseen, että musta ei tunnu yhtään niin kamalalta, kuin siellä mustimmassa kuopassa. Tyytyä nyt ja tässä siihen, että ei ole mahtavaa, ei suurta onnea ja iloa. Mutta ei ole myöskään ihan kamalaa.

Jossain takaraivossa on pienen pieni aavistus ja toive siitä, että kaikki kääntyy parempaan päin. Se käännös on hidas, mutta se tapahtuu. Nyt on vain pysyteltävä kyydissä ja katseltava hitaasti ohi lipuvia maisemia. 

Moni asia on ihan sikinsokin. Sekä kuvainnollisesti että fyysisesti. Tuota viimeistä on etenkin mun vaatevarastot. Rievut ovat olleet nyt pitkin ja poikin kahdessa osoitteessa, joten on tuntunut helpoimmalta pukeutua viimeisen viikon ajan ihan muutamaan käden ulottuvilla olevaan vaatekappaleeseen. 

Ihmisten ilmoilla liikkuessa olen pukeutunut lähinnä tähän hameen, neuleen ja pitkien saappaiden yhdistelmään. Muuten olen rentoillut vain farkuissa ja hupparissa. 

neule – H&M / hame – Ellos / saappaat – Högl (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu)

Huomiseksi pitäisikin sitten keksiä jotain muuta päälle, sillä luvassa on blogimimmien pikkujoulut Helsingissä. En vielä tiedä tarkemmin, mutta kyllä mä haluan ehdottomasti kimaltaa. Makuuhuoneen ovessa roikkuukin nyt kasa paljettia ja strasseja. Arvon niistä sitten aamulla jotain laukkuuni.

Skumpanmakuinen ilta hauskassa seurassa tulee just nyt kyllä hyvinkin tarpeeseen. Kiva saada ajatuksia vähän irti tästä tavaroiden kantamisesta ja uuden elämän pelosta.

Lampsin myös viime viikonloppuisen Helsingin reissun noilla Höglin saappailla ja meinaan suunnata huomenna matkaan samoilla koroilla. Aivan uskomattoman mukavat kengät! Tulee pidettyä paljon hametta ihan senkin takia, että voin kiskoa nämä saappaat jalkaan. 

Kun saan tämän vaatepyörremyrskyni joten kuten taltutettua, niin jospa sitä päälle ja asukuviin päätyisi jo jotain muutakin kuin tuo yksi ja sama hame! 


”Ota sinä pikkukattiloista tämä teflonpintainen. Tolla toisella sä poltat kaiken pohjaan.” Mm. tällaisia perusteluita kuulin Tommin suusta, kun kävimme keittiönkaappeja läpi tavaroita jakaaksemme. 

Kuvassa Tommi tekee kaunista tasajakoa kauha- ja kapustaosastolla. Molemmille yhdet paistinlastat ja soppakauhat. Minulle isän kotipihan puusta veistämät kapustat ja toiselle puolestaan pastakauha ja perunasurvin. 

Omenapora jäi Tommille, koska minä olen allerginen omenoille. Viinipullonavaaja minulle, koska minä ja ystäväni tarvitsemme sitä enemmän kuin herra olutharrastaja. Paistiveitsi ja haarukka hänelle, minä kun en usko ihan heti paistia kokkailevani. 

Minä sain blenderin, leivänpaahtimen ja käsivatkaimen. Miehen talouteen jäi hänelle lahjaksi ostamani yleiskone ja pastakone. Mulle Villeroy & Bochin astiat, Tommille Arabiaa. Pöydällä lojuu vielä kasa lasitavaraa joista pitäisi tehdä joku jako. Mistä ihmeestä kaikki nämä astiat ovatkaan kertyneet?

Tätä se on eroaminen käytännön tasolla. Kattiloiden ja kippojen jakamista, pyykkikoneen hankintaa, sähkösopimuksia ja muuttoilmoituksia. Kun keskittyy miettimään minkä väriset sohvatyynyt sopisivat uuteen mattoon ja mihin saisi kaikki kengät mahtumaan, saa näppärästi siirrettyä tunteita syrjemmälle. Vollotan sitten paremmalla ajalla omassa kodissa.

Muutto siis edelleen vielä hieman vaiheessa. Lähipäivinä pitäisi kuitenkin saada viimeiset pari huonekalua ja juurikin nuo astiat vietyä uuteen kotiin. Parin vaatekaapin läpikäynti olisi vielä huomenna edessä ja sen myötä sitten kirppistelyä. Huomenna kuitenkin pitkästä aikaa sen verran tyhjä päivä, että on aikaa sille rättisirkukselle. 

Että on tää vaan savotta. Onneksi ei ollut tarpeen saada muuttohommaa hoidetuksi päivässä tai parissa, vaan tälleen rauhalliseen tahtiin sitä mukaa kun töiltä ja muulta on ehtinyt. Mut eiköhän sitä kohta voi jo tupareita suunnitella!

 

 


Apua, mistä plussalle puku Linnan juhliin!?

Olen lapsesta saakka joka vuosi itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta katsoessa miettinyt millaiseen asuun itse pukeutuisin, jos joskus Linnan juhliin pääsisin. Ja olen todellakin sinne pääsystä haaveillut.

Vietän itsenäisyyspäivänä syntymäpäivääni, joten senkin vuoksi pressan kemut ovat olleet minulle aina osa omaa juhlapäivääni. Olin viisivuotias, kun kirjoitin presidentti Koivistolle kirjeen, jossa kerroin mm. siitä miten vietämme joulukuun 6. päivää juhlien päivällä minun synttäreitäni ja illalla tv:stä katsellen, kun he juhlivat linnassa. Jo tuolloin mietin, että joskus isona haluaisin viettää syntymäpäivääni noissa hienoissa juhlissa.

Ja niin sitä kuulkaa lapsuuden haaveet joskus toteutuvat! Ei, en ole millään tavalla niin tärkeä henkilö, että olisin saanut kutsun Linnan juhliin, mutta pääsen sinne töiden merkeissä. Mutta tiedättekö, se ei vähennä mun innostusta yhtään. Olen vaan ihan into piukeana, että edes tällä tavalla pääsen kokemaan tuon tilaisuuden. 

Eikä se, että menen Linnaan töihin, tee asun pohtimisesta yhtään helpompaa. Itse asiassa päinvastoin. Jos nimittäin menisin juhliin vieraana, voisin vain keskittyä siihen miten näyttää mahdollisimman upealta. Olisin siinä tilanteessa todennäköisesti valmis satsaamaan asuun ihan kunnon summan rahaa ja päätyisin varmaankin teettämään unelmieni iltapuvun.

Nyt päälle pitäisi kuitenkin keksiä jotakin etiketin mukaista, mutta miettiä samalla hyvin paljon myös mukavuutta. Kuvaaminen ja kameran roudaaminen ei ole varmasti miellyttävää missään joustamattomassa sifonkihurpulassa, eikä esimerkiksi olkaimettomat puvut tulisi itsellä tässä kohtaa mieleenkään. Ihan niin näyttävää ja hienoa ei työmyyrän myöskään sovi ehkä pistää päälle millaisesta oikeasti pitäisin. 

Vasemman yläkulman Ralph Laurenin mekko olisi mieleeni, mutta isoin koko on 44. Nyyh. Ylärivin kaksi muuta leninkiä ja alarivin vihreä paljettiyläosainen unelma ovat merkkiä Phase Eight, jota löytyisi mm. brittiläisestä House of Fraser -nettikaupasta. Punainen on malliltaan aika tasan samanlainen kuin tänään Ratsulassa sovittamani tummansininen Frank Lymanin mekko (ekassa kuvassa).

(Alarivin metallinhohtoisen mekon alkuperää en valitettavasti muista) Sininen Little Mistress Curvyn mekko Zalandolta puolestaan on tyyppiesimerkki siitä mitä pluskokoisille on ainakin nopealla silmäyksellä eniten tarjolla. 

 

Elikkäs, hakusessa olisi siis etiketin mukainen, mutta ei liian hieno iltapuku, jossa olisi helppo ja mukava olla. Ja kaveriksi tietenkin kengät, joissa ei itketä edes lähes parin tunnin paikallaan seisominen kättelyitä kuvatessa. Kollegalla oli melko montakin sanaa sanottavaa omasta väärästä kenkävalinnastaan jokunen vuosi sitten. Nimenomaan se pitkä paikallaan jököttäminen oli ollut vääränlaisilla koroilla yhtä helvettiä. Uskon.

Kävin tänään jo sovittamassa muutamia mekkoja Porissa. Yksi hieman kimaltava joustava pitsipuku oli melko lupaava. Siitä vaan pitäisi ottaa selvää onko omaa kokoani tilattavissa. Ihan hirmuisen montaa sataa ei näin töiden vuoksi viitsisi asiaan kuitenkaan satsata, joten pitää kompata kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

Joten todellakin sanon nyt, että APUA, MEKKOPANIIKKI!

Kampauspaniikki sen sijaan ratkottiin jo tänään, sillä ikioma luottokampaajani Maikku sattuu matkaamaan tuolloin myös Helsinkiin ja lupasi hoitaa tukkani tötterölle. Jes! Siirrettiin myös mun hiusten värjäysaika just kemuja edeltävälle viikolle ja laskettiin, että sivumarsut asettuvat ajelun jälkeen viikossa juuri pressanlinnakelpoisiksi. Se on kuulkaa tarkkaa ajoittamista. 😀

Mut entäs meikki? Minulla on tunnetusti ongelma saada pysymään meikit silmissä kuvatessa, joten kaipaan ehdottomasti ammattilaisen apua itse sotkemisen sijaan. Olisiko siellä ketään huikeeta meikkaajaa, jolla olisi vapaita aikoja itsenäisyyspäivänä Helsingissä tai hyviä vinkkejä asiasta?

Saatatte joutua kuulemaan tästä aiheesta kerran jos toisenkin! 😀