20.01.2019

Posted at 14:58h in Yleinen by
0 Likes

– Kaupallinen yhteistyö Elloksen kanssa –

Vaikka ulkona tuiskuttaakin vielä lunta ja vaatekaapista päälle etsiytyy lähinnä lämpöisiä neuleita, niin myönnän jo alkaneeni kurkkia kevätmallistojen uutuuksia. Huomioni tuntuu kiinnittyvän edelleen erilaisiin printtikuoseihin ja punaisen moniin sävyihin. Myös kiinnostus röyhelöihin on entisestään kasvussa! 

Ellos on jo vuosikausia ollut verkkokauppasuosikkieni kärkipaikoilla hyvän kokovalikoimansa vuoksi. Ellos Collectionin tuotteista suuri osa löytyy kokoskaalalla 34-50 ja plusmallisto jatkuu kokoon 60 saakka. Todella monet ahkerimmin käyteistä ja usein asukuvissa näkyvissä vaatteistani ovatkin juuri noista Elloksen omista mallistoista.

Alet ovat edelleen käynnissä, mutta verkkokauppaan on saapunut jo runsaasti myös kevätuutuuksia ja minä olen niitä tietenkin jo ahkerasti tutkinut. Keräsin tähän muutamia kiinnostavia tuotteita, joilla voisi olla paikkansa kevättyylissäni.

Jostain syystä tuollainen punasävyinen leopardikuosi on viehättänyt mua jo todella pitkään. Ja kun siihen on yhdistetty vielä pikkuisen röyhelöä, niin kiinnostus nousee entisestään. 

Nyt kovassa nousussa olevan käärmekuosin suhteen sen sijaan olen vielä hieman varuillani. En tiedä johtuuko se ihan vaan matelijakammostani vai onko tämä vaan taas hidasta syttymistä muotivirtauksille. Mutta sellainen bubbling under -kuosi se kuitenkin on, eli hieman kiinnostelee.

Pinkki viskoosi kukkamekko huutaa kaverikseen valkoisia tennareita, paljaita sääriä ja lyhyttä farkkutakkia. Vaalealla pohjalla väri-iloitteleva kukkapaita on omaan makuuni ehkä jo liian villi, mutta sinisen paitapuseron näkisin päälläni farkkujen ja punaisten ballerinojen kanssa.

Vasemmanpuoleista puseroa saatavilla kokoon 48 saakka, mekko yltää kokoon 50 ja sininen Vera-paita on saatavilla ko’oissa 34-52.

Kaltaisilleni pinkin ystäville tämän kevään mallistot tarjoavat vaikka ja mitä. Raitapaidat ovat aina ajankohtaisia, mutta nyt voisin minäkin vaihtaa ainaiset mustavalkoraidat pirteämpiin sävyihin. Toki plusmalliston raidallisesta trikoopaidasta löytyy myös klassinen mustavalkoversio. Se on muotia ihan joka kevät.

Jos pinkki ei uppoa, niin esimerkiksi plusmalliston pliseeratun tunikan maltillisempi värivaihtoehto on tummansininen ja vasemman yläkulman satiinipuserosta on saatavilla myös lempeä sininen.

Käy katsomassa nämä kevätfiilistä nostattavat tuotteet ja monet muut Elloksen uutuudet TÄÄLTÄ!


19.01.2019

Posted at 23:31h in Yleinen by
0 Likes

Pukeutumisen oltua viime viikkoina kohtuullisen onnetonta muutamia hieman harkitumpia päiviä lukuunottamatta päädyin vähän fiilistelemään viime vuoden kivoimpia vaatteita. Nämä kollaasit summaavat aika hyvin viime vuoden tyylin.

Raidat jatkoivat voittokulkuaan vaatekaapissani. Mulla on aina välillä erikseen raitapaitojen pyykkipäivä. 😀 Pilkut saivat lisää jalansijaa raitojen rinnalla puseroiden kuvituksena.Vaaleanpunaisista hankinnoista yksi parhaista oli Selected Femmen merinovillatakki.

Kuvissa näkyy myös monta viime vuoden suosikkikenkäparia: käytettynä ostetut Minna Parikan roosat puputennarit, Ziosta saadut Wondersin solkinilkkurit ja kesän suloisimmat punaiset Wondersin sandaalit.

Ihan hirmuisesti ei tullut viime vuonna juhlissa juostua, mutta jokunen juhlavampi asukin kuvista löytyi ja yllä suosikit. Avainsanoja ovat selkeästi drapeeraukset vyötäröllä, vartalonmyötäisyys ja vahvat värit!

Asos Curven fuksian värinen mekko on ollut lemppari jo muutaman vuoden, mutta Marks & Spencerin upean vihreä pitsimekko oli viime alkuvuoden löytö Satakunnan Kansan 145 v -juhliin. Samalla hankitut vihreät remmikengät ovat osoittautuneet loistavaksi väripilkuksi moneen muuhunkin asuun.

Iltapuvun metsästys linnanjuhliin meinasi jo muuttua painajaiseksi, mutta kriteerit täyttävä mekko löytyi lopulta Zalandolta ja muuttuis sopivaksi ompelijan avustuksella. Vaikka mekko tuntuikin epätoivon keskellä tuntua hieman kompromissilta, tunsin itseni asussa todella upeaksi. Ja mikä tärkeintä, siinä oli hyvä tehdä töitä.

Kukkakuosit valtasivat vaatekaappini tsunamin lailla. Oli kukkasia jonkin verran jo ennestään, mutta viime vuonna kuoseista tuli rohkeampia ja räikeämpiä. 

Kaikki kuvien kukkavaatteet ovat sellaisia, että epäilyttivät ensin hieman, mutta jokin kumma niissä kiehtoi ja sovitettuani en voinut enää luopua.

Suosikkihousujen kanssakin kuvissa lisää kukkakuoseja! Ja leopardia. Kesällä pukeuduin kerta toisensa jälkeen Tokmannista löytyineisiin Polan leveisin ja kepisiin housuihin. Kevät ja syksy puolestaameni pitkälsi keinonahkahousuissa ja mokkaa imitoivissa Lindexin leggareissa. 

Kesän lempihameen tittelin vei röyhelöinen leopardihame. Nyt talvella mietin, että se voisi näyttää kivalta myös saappaiden ja neuleen kanssa. Pitänee kokeilla. Kesällä myös törkeän lyhyt farkkuhame ilahdutti. Kun yläosaksi pukee hieman peittävämpää, ei kokonaisuus mene liian paljastavaksi. Viime vuoden suosikkivaatteisiin on luettava myös tuo pitsihihainen Joseph Ribkoffin pusero, jonka sain näiden upeiden pinup -kuvausten myötä.

Syksyn yksi eniten käytetyistä alaosista oli puolestaan Elloksen keinonahkahame. Hameen seuranä tämän talven hamepukeutumisen pelastaneet Höglin mokkasaappaat (saatu). 

Siinä vuoden 2018 suosikkivaatteita ja asusteita, jotka kaikki jatkavat vaatekaapissani edelleen uusia kivoja yhdistelmiä odotellen!


18.01.2019

Posted at 18:58h in Yleinen by
0 Likes

Yksi kuva elämän tavallisuudesta joka viikko (Paitsi, että heti jäi viime viikko väliin. Uups!)

Tätä kuvan näkymää mä usein tuijotan tippa linssissä. Ikkunasta näkyy Keski-Porin kirkontorni, siihen keskitän katseeni, kun puhun siitä kuinka hukassa tunnen olevani. On helpompaa tuijottaa ikkunalaudan viherkasveja ja silittää sohvatyynyn kulmaa kuin katsoa terapeuttia päin käydessämme keskustelua siitä, että vain minä itse voin auttaa itseäni voimaan paremmin. Tai siitä miksi tunnen itseni yksinäisenä arvottomaksi.

Olen joitakin vuosia sitten käynyt kolmen vuoden mittaisen psykoterapian. Tuolloin käsittelin paljon mm. ammatillista itsetuntoani ja opettelin stressinhallintaa. Sain tuosta terapiajaksosta todella paljon. Opin vetämään itselleni ja jaksamiselleni rajoja. Opin ymmärtämään, etten ole vastuussa muiden ihmisen tunteista ja sanomaan rohkeammin ei. 

Löysin tuon terapian aikana negatiivisten ajatusten alta yllättävän positiivistakin virettä ja sain huomata, että en ole oikeasti pohjimmiltani niin pessimisti kuin luulin. Ennemminkin realisti. Mutta opin uskomaan myös siihen, että hyviä asioita voi tapahtua koska vaan. 

Ei nuo aiemmin terapiassa opitut asiat ole mihinkään kadonneet. Tiedän, että olen ihan kelvollinen ja pärjäävä ihminen, mutta nyt vaan on isommassa äänessä tunne, ja se tunne koittaa huutaa järkeni yli.

Niinpä tällä kertaa kohtaankin terapeutin sohvalla enimmäkseen sellaisia asioita, joita en pystykään selittämään hyväksi pelkällä järjellä. Rakkaus, pettymykset ihmissuhteissa ja masennuksen aiheuttama pimeä näköalattomuus ovat asioita, jotka eivät ihan heti taivukaan aiemmin opettelemiini ajatuskulkuihin. Mutta pienin askelin. Kyllä puhuminen auttaa ja pieniä oivalluksia syntyy. 

Sisälläni on kaksi ääntä. Vuosia järki onnistui huutamaan sopivasti lujemmin. Nyt tunteiden volyymi on huomattavasti lujemmalla. Ja tämän hetkisessä tilanteessa se sattuu. Jatkan tuossa sohvan kulmassa istumista ja kirkontornin tuijoittelua. Ehkä äänille vielä löytyy tasapaino.