Neljän viikon loma (no ihan vähän tein töitä, mut oli se lähes loma) meni suurilta osin itsekseen kotona nyhvätessä, mutta viime viikolla tuli pyörähdettyä kulttuuririentojen merkeissä Helsingissä. Käyn Helsingissä vähän väliä, mutta ne on lähes aina aikataulutettuja työreissuja, joten olikin kiva viettää siellä tällä kertaa ihan vapaa-aikaa. Seuralaisina minulla oli molemmat siskoni ja äitini, jonka 70v synttäreitä juhlistimme käymällä oopperassa.

Olen kolunnut todella monta Helsingin ydinkeskustan hotelleista, mutta vasta nyt yövyin ensimmäistä kertaa Sokos Hotel Vaakunassa. Aivan hiljattain remontoidussa hotellissa on upeasti säilytetty rakennusaikakautensa funkkistyyli. Tilat olivat täynnä upeita huonekaluja ja mm. Tynellin valaisimia, jotka ottaisin ilomielin osaksi omaakin sisustustani, 

Huoneen seinissä oli hieno ja nyt niin kovin trendikäs vihreän sävy ja respaan sai yhteyden vanhalla kunnon veivipuhelimella. 

Hotelli oli kuin ihana aikamatka ja sen sijainti aivan kaupungin ytimessä tekee liikkumisesta todella helppoa. Aamiainen tarjoillaan 10. kerroksen Ravintola Loisteessa, joten unihiekat saa karistaa melko hienon kaupunkinäkymän äärellä.

Ihastelimme koko porukka hotellin sisustusta, jossa riittää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähän hotelliin palaan ehdottomasti! parin viikon päästä pitäisikin taas suunnata töiden puolesta isolle kirkolle, joten taidanpa laittaa huoneen varaukseen.

Parin yön reissumme sisälsi Oopperan kummituksen lisäksi paljon hyvää ruokaa (suuri suositus Pompier Espalle ja sen 4 ruokalajin yllärimenulle!) ja viiniä, vierailun Ateneumissa ja myös shppailua. Itse tein pari pinkkiä ostosta ja niistä toinen pääsi ylleni oopperaan.

Arelan kashmirneulemekkon pukeutuessa tuntui kuin olisi kotiinsa tullut. Materiaali on ihanan ohutta ja pehmeää ja tuo räväkkä väri tuntuu todella omalta. Tämä on vaate, jonka tietää pelastavan vielä monen monta pukeutumiskriisiä. Mekko menee hyvin ihan noin sukkisten ja saappaiden kanssa, mutta näytti hyvältä myös esim keinonahkalegginssien kanssa. 

Mekko – Arela

Saappaat – Högl (saatu)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – Viaminnet (saatu)

Olen ihastellut Arelan neuleita jo vuosia raskimatta mitään hankkia, joten minulla ei ollut aiemmin tietoa mitoituksesta. Mutta uskallan omien ja siskoni sovittamien mekkojen osalta ainakin sanoa, että sieltä löytyy päällepantavaa myös meille plussakokoisille. Oma mekkoni on kokoa L, XL oli monella tapaa aivan liian iso (käytän siis numerokoossa yleensä kokoja 48-50) ja 44-46 kokoinen siskoni päätyi loppujen lopuksi yhdestä mekkomallista kokoon XS/S. 

Nyt on mun lomat vihdoin lomailtu  ja olen tällä viikolla palaillut töiden ääreen käsittelemällä kuvia, kirjoittelemalla tarjouksia ja buukkaamalla kuvauksia. Ensi viikolla sitten taas kamera käteen ja tienaamaan vaihteeksi. Tuli tuossa vapailla tuhailtua rahaa muutenkin kuin tuolla reissulla (ostin esimerkiksi ihanan taulun uuden kotini kunniaksi), joten nyt vois olla aika laittaa pankkikortti vuorostaan lomalle!


 

Olen aivan hullaantunut vaaleanpunaisen ja pinkin sävyihin viime aikoina. Jopa siinä määrin, että harkitsin tänään kaupassa ostavani itselleni vaaleanpunaisen Muumi-mukin. Ja siis mulla ei ole lainkaan Muumi-mukeja ennestään, niin tämä himotus johtui ihan vaan söpöstä väristä.

Sain vihdoin ostettua saksetkin sohittuani kaikkea epämääräisillä puukoilla viimeiset pari kuukautta, ja valitsin siinäkin väriksi hempeän vaaleanpunaisen. Olen siis taantunut väripaletin puolesta viisivuotiaaksi itsekseni.

Ei siis ihme, että olen tänä talvena ollut todella iloinen tästä pari kuukautta sitten tiukan harkinnan jälkeen ostamastani Ril’sin hempeästä villakangastakista. Harkintaa piti todellakin käyttää, sillä ei ollut ihan edullinen ostos. Mutta olikin alkanut tympiä kaikki pari talvea siistinä kestävät halpistakit, joissa luonnonmatskut ovat olleet vähemmistössä. Niinpä nyt sitten päätin satsata talvitakkiin, jonka lämmöstä ja laadusta saan toivottavasti nauttia monta vuotta. 

Sitä lämpöä tässä villa-mohair-alpakka -sekoitteisessa takissa ainakin riittää. Itse asiassa siinä määrin, että tänä talvena on ollut usein liian lämpimät kelit tämän käyttöön. Mutta joka kerta, kun olen takin päälleni pukenut, on mua hymyilyttänyt kovasti. Sen sävy todellakin ilahduttaa mua ihan suunnattomasti, peiliin katsoessa. Mun on vaikea kuvitella yhdenkään mustan takin aiheuttavan mussa samaa fiilistä. 

Moni varmaan ajattelee, että kannattaisi satsata nimenomaan sellaiseen klassiseen ja monikäyttöiseen mustaan villakangastakkiin, mutta olen talven pimeydessä mieluummin hauskannäköinen hymyilevä hattara kuin klassinen ja synkkä. 

Takki -Ril’s

Farkut – Junarose

Pusero – Sara Lindholm, Klingel (saatu)

Kengät – Liva Loop, Klingel (saatu)

Huivi – mbyM

Panta – Katri Niskanen

Päivän kaulaliina ei ollut ihan paras match takin kanssa, mutta useimmiten käyttämäni viininpunainen huivi oli kuivumassa. Mutta ei se mitään, takki, huivi ja panta ovat joka tapauksessa kaikki ihanan pirteitä. 

Mitähän vaaleanpunaista seuraavaksi? 


Lempeä lämpöjooga, Hyvinvointicenterillä Porissa, oli ensi kokeilun perusteella juurikin nimensä mukainen. Etukäteen jännitti, että tehdäänkö siellä jotain itselle liian vaikeaa ja kuukahdanko kuumuuteen.

Pelkoni olivat kuitenkin aivan turhia sillä tunti oli kaltaiselleni rapakuntoiselle lähes joogan ensikertalaiselle (olen käynyt muutamalla astangajoogatunnilla joskus vuosia sitten) todella sopiva. Sellaista mukavan leppoisaa kehonhuoltoa, mikä sopi nyt loistavasti niin mielen kuin kropankin tilaan.

Salin lämpötilakaan ei ollut mitenkään pakahduttavan kuuma, vaan sellainen miellyttävän lämmin, mikä teki olosta rentoutuneen ja liikkeistä ja venytyksistä enimmäkseen nautinnollisen tuntoisia. 

Toki piti kestää myös hieman epämiellyttäviä tuntemuksia kehossa. Minulla on paljon yliliikkuvuksia (ihan diagnosoitu hypermobiliteettisyndrooma) ja muutamissa liikkeissä jouduin kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että en kiusaa liikaa esimerkiksi alaselkääni. Myöskään ranteet eivät pitäneet ihan kaikesta, mutta onneksi esimerkiksi nelinkontien tehdyt liikkeet pystyi tekemään myös kyynerpäät maassa, jolloin ranteet säästyivät niihin kohdistuvalta kipua aiheuttavalta asennolta. 

Koin kuitenkin, että tietyistä kivuista huolimatta tunti tarjosi keholleni ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa, joten menen kyllä toistekin. Toisin oli sen astangan aikoinaan, se tuntui monella tapaa vain pahalta ja loppuikin siksi lyhyeen. Mutta tällainen hellävarainen joogailu voisi olla minulle sopivaa.

Yksi aivan hirveä asia tunnista kuitenkin seurasi. Nimittäin aivan järjettömän kamala ”darra”. Pistin jo tunnilla merkille, etten hikoillut lämpimästä salista huolimatta juuri lainkaan. Nyt tänään todellisuus sitten iski ihan huolella. Kärsin ihan kunnollisesta nestehukasta.

Olen aina ollut huono juomaan ja tiedostanut kyllä, että minun pitäisi ehdottomasti pistää enempi nestettä koneistooni, mutta eilinen hikoilemattomuus ja tämän päivän totaalisen kamala olo päänsärkyineen ja lihaskramppeineen sai todellakin heräämään asiaan.

Mun keho on kuiva. Ei vain tänään, vaan se on ollut sitä jo pitkään. Ja tuo lämpimässä tehty aineenvaihduntaa kiihdyttänyt treeni oli sitten vähän liian kova niitti siitäkin huolimatta, että join sen aikana. 

Tänään menikin sitten pitkälle iltapäivään ennen kuin olo jotakuinkin normalisoitui. Pystyin vain lepäämään ja tankkaamaan enkä muista koska viimeksi olisin kärsinyt samanlaisesta pääkivusta. En edes oikeassa krapulassa.

Muistan kuinka joskus vuosia sitten kehonkoostumusmittauksessa mittaaja oli ihan kauhuissaan , ei suinkaan mun korkeasta rasvaprosentista, vaan huolestuttavan alhaisesta nestepitoisuudesta. Tää asia on nyt vihdoin oikeasti korjattava. On alettava juomaan. Todennäköisesti mun viimeaikaiset iho-ongelmatkin ovat vain seurausta tästä yleisestä kuivuudesta.

En tiedä miksi juominen on mulle niin vaikeaa. En edes tunne janoa kovinkaan helposti. Mutta nyt mä yritän tätä yhtä uudenvuodenlupausta, lisään vedenjuomista huomattavasti. Iho tarvitsee nestettä, aivot tarvitsevat nestettä. Ihan koko akka tarvitsee nestettä pysyäkseen hengissä.

Tiedän, että en ole ongelmani kanssa yksin. Kuka muu lupaa parantaa tapojaan juomisen suhteen?

– Kuvan Biancaneve -toppi ja BomBomin trikoot saatu