Taisin tänään vähän innostua nähtyäni ulkona pienen pilkahduksen lumenvalkeaa. Tuli fiilis, että nyt on oikeasti talvi, joten kerrostin pistin sitten päälleni kaksi kerrosta 100% villaa ja vielä paksun villakangastakkini. Ulkona oli kokonaista yksi miinusaste. Takki piti avata ja päähän kiskomani panta napata pois jo muutaman korttelin kävelyn jälkeen. Missä se oikea talvi oikein luuraa??

Oli siis jo hetken ollut ikävä kaapissani luuraavia talven lempivaatteita, eli villamekkoja. Yhdistämällä tämän päiväiseen settiin vielä merinovillasukkikset, pärjäisi vaikka -15 asteen pakkasissa, joten pitää vähän hillitä ja yhdistellä noihin neulemekkoihin nyt toistaiseksi jotain hieman kevyempää kuin lisää villakerroksia. On sekin, kun joutuu pettymään, kun ei ole tarpeeksi kylmä. 😀

Olen viime aikoina pukeutunut niin paljon mustaan, että halusin tänään sitä vältellä. Musta vaan on usein niin helppo ratkaisu. Olisin voinut tänäänkin helposti valita mustan mekon tuon neuletakin alle tai vaihtoehtoisesti yhdistää tämän mekon mustaan pitkään neuletakkiin, mutta tuli halu kokeilla jotain niiden itsestäänselvimpien yhdistelmien ulkopuolelta. 

Tämä kahden pehmeäsävyisen neuleen yhdistelmä olikin sitten loppujen lopuksi aika kiva vaikka hieman aluksi epäilyttikin. Mustat sukkikset ja pitkät saappaat kuitenkin pitivät huolen, ettei mene ihan päästä varpaisiin saakka pelkäksi hempeilyksi.

Olen sanonut tämän joka talvi moneen kertaan, mutta lämmin suositus neulemekoille, etenkin tällaisille kokonaan tai runsaasti villaa sisältäville. Niin loistavia, mukavia ja monikäyttöisiä vaatteita. Sopivasti luonnomateriaaleja kerrostamalla ja vetämällä jalkaan lämpimät sukkikset ja pitkät saappaat, pärjää neulemekoilla kylmimmilläkin keleillä. Kun pakkaset taas vihdoin alkavat paukkua, en suinkaan kisko päälle toppahaalaria, vaan monta kerosta villaa. 

Minä, ihan itse, onnistuin tänään vääntämään tukan vähän erilaiselle mutkalle kuin ennen. Haluaisin ottaa noita lettihommia pikku hiljaa haltuun ja harjoittelu pitää kokemattomana aloittaa alkeista. Niinpä letitin hieman etummaisia hiuksia yksityiskohdaksi toispuoleiseen pinnisyherööni. Baby steps, mutta aion treenata lisää.

Neulemekko – Benetton (XL)

Villatakki – Selected Femme (XL)

Saappaat – Högl (saatu)

Korvikset – Aarikka (saatu)

Kuka muu jo vähän kaipaa talvisempia kelejä? Odottaako kaapissa jotkut kivat vaatteet kylmempiä säitä?

Huomenna muuten tulossa vihdoin yksi kotipostaus. Sain makuuhuoneen kaaoksen vihdoin selätettyä!


-Kaupallinen yhteistyö Asos ja Ellos. Postaus sisältää mainoslinkkejä –

Olin tänään kolarissa. Tai siis perus peräänajo hiljaisessa vauhdissa, ei onneksi mitään sen dramaattisempaa. Mutta kyllä mä tässä nyt viikonlopun ajan niskaani ja päätäni saan hieman tarkkailla, sen verran tuntui kuitenkin se tömähdys. Olinkin tässä jo muutaman päivän sairasloma päällä käden vuoksi, joten lisää vaan kipua ja jumia! Jospa siitä ei kuitenkaan sen enempi nyt niska alkaisi vihoittelemaan. 

Kädessäkään ei mitään sen vakavampaa kuin aina silloin tällöin uusiva rasitusvamma. Epikondyliitti, eli tenniskyynärpää, ja ranteessa jännetuppitulehdus oireilee. Sellasia peruskipuja näin kuvaajana. Vuosia sitten, kun kuvasin kaikki omatkin työt painavalla peilijärkkärikalustolla, kärsin ranne-, kyynerpää- ja olkapääkivuista todella usein. Vähintään pari kertaa vuodessa tilanne äityi aina todella pahaksi ja sain juosta lääkärissä piikitettävänä. Sittemmin kevyempään Olympus-kalustoon vaihdettuani on oireilu vähentynyt todella paljon. En muista käsien vaivanneen ainakaan viimeiseen pariin vuoteen juuri lainkaan.

Jos mulla valokuvaajana ne on kädet, jotka on kovilla ja toisinaan kipuilee, niin mitä paikkaa kropassa sun työt erityisesti rassaa?

Nyt kun olisi enää vajaa viikko pitänyt kestää ennen yli parin viikon taukoa kuvaamisesta, niin tuli näköjään räpylällä jo tältä vuodelta raja vastaan. Mutta tämä nyt on vuoden paras aika saada rasitusvamma, kun tosiaan joulun ja uudenvuoden vuoksi kuvaamiseen tulee ihan selkeä tauko. Hyvä mun vasen ranne, melkein ajoitit täydellisesti väsähdyksesi!

Sellaista sairaskertomusta siis perjantai-illan ratoksi. Mielenterveydestä en edes aloita. 😀

Mut hei, vähän harmaasta viikosta huolimatta muistin ja ehdin yks päivä ottaa asukuvia. Ihan älyttömän hyvän värinen tuo Junarosen samettibomber, mutta mietin pitäiskö napata tuostakin alaresorin kuminauha kokonaan veks, niin tulisi käytettyä enemmän. Olen useammastakin tuon tyyppisestä takista ottanut sen kumpparin pois, kun tykkään helmasta enemmän sellaisena suorana kuin kuminauharesorin rypyttämänä. Ehkäpä kaivan sakset esille..

Paitsi että tajusin just, että saksethan ne olikin mikä multa täältä kämpästä edelleen puuttuu. (Toinen ostoslistalla oleva asia on patakinnas!) Ja onhan mulla äidiltä joskus lahjaksi saadut viinirypälesakset, kai ne käsityöt ja purkuhommat niilläkin onnistuu. 😀

Pusero ja samettibomber – Junarose (koko M) (saatu) 

Farkut – Ellos (koko 46)

Kengät – AGL

Korvikset – Anette Ahokas Design (Saatu)

Junarosen samettinen vetskaritakki on jo jotain mennyttsä mallistoa, mutta Asoksesta sitä löytyy vielä hyvällä alella! 

 


Näitä kuvia ehti monikin jo instan puolella kysellä. Että millaiseen linnan juhla -asuun minä loppujen lopuksi viikkojen epätoivon jälkeen päädyin. Jokunen harmaa hius ehti tosiaan asun metsästyksen vuoksi jo päähän kasvamaan, mutta loppujen lopuksi löysin ihan yllättävän hyvän mekon.

Sovittelin marraskuun aikana valehtelematta ainakin parikymmentä eri iltapukua. Kävin kivijalkaliikkeissä Porissa ja Helsingissä ja tilasin läjän kolttuja sovitteille eri verkkokaupoista. Ei ollut helppo rasti, ei. Koska olin menossa töihin, piti asun täyttää vähän erilaisia kriteerejä kuin jos olisin ollut menossa juhlimaan. Joustava materiaali ja sellainen yläosa, että alle sopii ihan tavalliset rintaliivit, olivat ykköstoiveita.

Lisäksi valinnassa piti ottaa huomioon se, ettei yläosassa voinut olla kauheasti paljetteja, strasseja, liehukkeita tai mitään muutakaan ylimääräistä mikä hajoaisi tai menisi ruttuun ja sotkuun kamerahihnan ja kameralaukun niihin hinkatessa. Käytän kamerassa kaulahihnan sijaan sellaista crossbody-mallista hihnaa, joten se sulki pois monta pikkuruisilla koristehelmillä ym kuorrutettua leninkiä. Eli hyvin pitkälti käytännöllisyys edellä etsin asua. 

Kollegat olivat myös varoitelleet linnan kuumuudesta, joten hylkäsin suosiolla pitkät hihat ja materiaaleista esim paksun sametin.

Olin jo luovuttamassa etsinnän suhteen ja tyytymässä yhteen kaapista ennestään löytyvään mekkoon, josta olisi ompelijan avustuksella saatu istuva. Sen viime talvisen alelöydön ongelmana oli kuitenkin pääntie, joka olisi vaatinut olkaimettomia rintaliivejä (en innostunut ajatuksesta tuon työmoodin vuoksi), joten olin todella iloinen kun vielä vihoviimeisellä nettikaupparundilla silmiin osui Zalandolta tämä My Mascara Curve -merkkinen iltapuku.

Vähän meni hommat pyrstölleen tämänkin kanssa sillä tuotteen tiedoissa mainittiin mekon olevan pientä kokoa ja kehotettiin ottamaan normaalisti käyttämäänsä kokoa suurempi. No minä tottelin ja lopputulos oli että mekkoa jouduttiin hieman kursimaan kasaan helman lyhentämisen lisäksi.

Toinen pikku probleema oli etuosan ”tissi-ikkuna”, joka ulottui hieman turhan alas saaden rintaliivit pilkistämään reiästä. Ratsulan ompelimossa onneksi ehdittiin toteuttaa korjaukset vaikka hieman viime metreille menikin. 

Mekko on tosi basic, enkä tällaista varmaankaan valitsisi, jos tuollaiseen juhlaan vieraana menisin, mutta tähän työtarkoitukseen leninki kyllä täytti kaikki kriteerit. Kivaa oli myös se, etten joutunut tyytymään mustaan asuun mikä olisi ollut jo vähän tylsää mallin ollessa näin yksinkertainen.

Pieniä kivoja yksityiskohtia mekosta kuitenkin löytyi. Takaosan rypytykset ovat kivan armolliset selkämakkaroille ja vyötäröllä olevat strassikoristeet toivat kimalluksellaan hieman lisää juhlavuutta.

Asuun sopivat korut sain valita suosikkimerkkini Viaminnetin valikoimista. En halua kuvatessa korvissani roikkuvan mitään painavaa ja häiritsevää, joten kepeät ja näyttävät nahkakorut olivat juuri täydelliset. Näitä samoja hopean värisiä Midi Feathers -korviksia näkyi linnassa ainakin kahdella muullakin juhlijalla!

Käsien alastonta oloa korjaamaan valitsin ranteeseen saman värisestä nahasta tehdyn Viaminnetin Tokyo-rannekorun. Mitään kovaa ja kolisevaa en olisi rannekorunakaan sietänyt kameraa käsitellessä.

Vähäisen meikin sudin kasvoilleni itse, mutta kampausta varten halusin ehdottomasti ammattilaisen asialle. Kävikin loistava munkki, sillä oma luottokampaajani jo vuodesta 2002, eli Hiusmuotoilukeskus Glazen Maikku lähti sopivasti myös Helsinkiin, joten minun ei tarvinnut turvautua keneenkään vieraaseen. Tiedän aina saavani Maikun käsistä ihan itseni näköisiä upeita kampauksia joihin olen sataprosenttisen tyytyväinen ja niin kävi tietenkin tälläkin kertaa.

Ensimmäistä kertaa ikinä mun päähän laitettiin myös hieman lisätukkaa. Ei paljoa, mutta yhdellä klipsipidennyksellä saatiin tötteröön hieman lisää volyymiä. Mitään liian siloiteltua juhlakampauskypärää en voisi itselleni kuvitella, joten tämä kreppipohjainen luomus lettiyksityiskohtineen oli ihan just eikä melkein. Pientä juhlablingiä kampaukseen toi viime talvena toista kemukampausta varten Glitteristä ostamani strassipinnit. 

Kampaus näytti tosi hyvältä myös toiselta puolelta. Tätä mun hiusmallia on aina toisinaan haukuttu epänaiselliseksi, mutta omaan makuuni tää on kyllä tukka josta saa ihan vaikka millaisia luomuksia ja tämäkin kampaus on mielestäni todella naisellinen ja kaunis. 

Kengät piti toki valita myös mukavuus edellä, joten päädyin muutaman sentin tukevilla koroilla varustettuihin Höglin klassisiin avokkaisiin. Kengät löytyi -30% alella Tampereen Tullintorilla sijaitsevasta Paulan Kengästä. Minulta onkin puuttunut kaapista tällaiset aivan perusavokkaat jotka sopii mihin tahansa virallisempaan tilaisuuteen. Vapaa-ajalla tosin valitsen jalkaani aina jotain näyttävämpää, mutta työn puolesta tulee vastaan tilanteita, mihin tällaiset huomiota herättämättömät ”aikuisen naisen avokkaat”, kuten näitä nimitin, ovat juuri täydelliset.

Muuten kengät veivät minua suunnattoman mukavasti koko illan, mutta yli tunnin paikoillaan seisominen kättelyn kuvaamisen aikana olisi epämiellyttävää millä tahansa kengillä. Niinpä päädyin jossain puolen tunnin jälkeen huomaamttomasti riisumaan kengät jalastani kuvaajakorokkeella. Jätin vain korkkaeiden kärjet vilkkumaan helman alta ja seisoin helman suojissa sukkasillani. 😀

Kuvissa näkyvä korviksiin upeasti mätsäävä Tahto Designin hopeinen clutch ei valitettavasti päässyt linnaan, sillä siellä laukkuvalintaani saneli kamerakamat. Mutta miten upeasti se olisikaan asuuni sopinut!

Kaiken kaikkiaan linnan juhlat olivat varsin hieno kokemus. Työnteon puolestahan se kiire ja ryysis yhdistettynä ensikertalaisen tietämättömyyteen ja pieniin teknisiin probleemiin oli lähinnä hermoja kiristävää, mutta jotenkin siitä selvisi. Kättelyä kuvatessa ja ihmisvirrasta omia kohteita epätoivoisesti zoomaillessa (on sit muuten hieman vaikeaa tunnistaa etenkin miehiä niissä pingviinipuvuissa) mietin jo että ei ikinä uudelleen tällaiselle keikalle.

Mutta sitten kun hommat saatiin epätoivon otsalle nostattamista hikikarpaloista huolimatta pakettiin, niin mietinkin jo että olispa siisti päästä uudelleen samaan hommaan. Nyt kun on yhden kerran harjoitellut, niin seuraavalla kerralla tietäisin monta juttua paremmin! 

Kun työt oli ohi, niin heitettiinkin sitten isolla mediaporukalla vapaalle. 37 vee -synttärimalja tuli siis kilisteltyä linnan kuuluisalla boolilla! Itseä yllätti miten rento tunnelma kemuissa oli. Sellaiset Salen ja Jennin kotibileet! Toki ihan kaikissa kotibileissä ei tönötä esimerkiksi kadetteha rivissä pyörtymisen partaalla (mun edestä lähti yksi kundi kättelyiden aikana hyvin hyvin huonovointisena vaihtoon) eikä paikalla ole hirmuista medialaumaa, mutta noin niin kuin tunnelman puolesta oli kivan välitöntä. 

kampaus – Maikku Salmi, Hiusmuotoilukeskus Glaze

mekko – My Mascara Curve, Zalando

mekon korjaukset – Ratsulan ompelimo

laukku – Tahto Design (saatu)

korut – Viaminnet (saatu)

kengät – Högl

Kun tuli pressan linnasta poistumisen aika, iltaa jatkettiin vielä Kämpissä virallisilla jatkoilla. Siellä tuli jutusteltua mm Li Anderssonin, Ville Niinistön ja pressan adjutanttienkin kanssa. Niinistölle kävin ihkuttelemassa hänen Rusko-koiraansa, jota seuraan lässyttäen instassa ja pressan adjutanttia dorka luulin soittokunnan jäseneksi. ”En mä mitään soittaa osaa, mutta olen presidentin adjutantti.”, kuului vastaus. 😀 😀

Ihan omia kavereita ja tuttujakin oli Kämpissä niin paljon, että nauroin tunteneeni sieltä enemmän jengiä kuin koskaan Porissa baariin lähtiessä. 

Jo lapsena olin siis haaveillut, että pääsisinpä joskus viettämään syntymäpäivääni pressan linnassa ja nyt niin tapahtui. Aika ikimuistoiset synttärit siis!