08.12.2018

Posted at 17:34h in Yleinen by
0 Likes

Olin jo aiemmin viikolla postaamassa, mutta täällä blogialustassa oli jokin vialla enkä pystynyt edes tallentamaan tekstejäni saati julkaisemaan. Joten vaikka joku jo kommenttiboksissa totesi, että koko blogi joutaiskin jo loppua, kun päivittyy niin harvoin, niin joudun hänen ja muiden samaa mieltä olevien kiusaksi toteamaan, että ei tämä blogi mihinkään ole loppumassa.

Blogi on aina päivittynyt oman jaksamiseni ehdoilla ja tänä syksynä ja etenkin viimeisen parin kuukauden aikana voimat ovat menneet ihan muuhun. Fiksummat teistä onneksi ymmärtävät asian.

Enempää en jaksa tätä huonoa julkaisutahtia vatvoa tai pahoitella. Postauksia tulee sitä mukaa, kun se hyvältä tuntuu. Ja sen voin sanoa, että ainakin linnan juhlien asua on luvassa heti huomenna! Tähän väliin nakkaan kuitenkin nämä jo valmiina olevat asukuvat viime viikonlopulta, kun kävin kyynelehtimässä Vestan keikalla. 

Myös tänään luvassa livemusiikin lumoa, sillä seuraavaksi pitää alkaa valitsemaan kostyymiä Amorphiksen keikalle!

Nyt onkin vihdoin jo hieman helpompi löytää jotain päällepantavaa, kun vaatteet ovat suureksi osaksi löytäneet paikkansa. Tommi nimittäin ystävällisesti kokosi uuden vaatekaappini itsenäisyyspäivänä minun ollessa Helsingissä.

Nyt on siis kämpässä kaikki huonekalut paikoillaan! Meinasin sanoa, että samalla on exän kaikki kokoamishommat pulkassa, mutta vielä se lupasi yhden lampun mulle kattoon asentaa.

Oon nauranut, että Tommille tää ero tarkoitti yhtä hemmetin työleiriä. Niin paljon on saanut mun kanssa kantaa huonekaluja ja laatikoita ja olla pora ja ruuvimeisseli kädessä asentamassa ja kokoamassa sitä sun tätä. Kunnon riidoissa eroaminen olis säästänyt ainakin hänet monelta hommalta. Mut kivempi näin. 

mekko – Junarose (saatu)

takki – Marks & Spencer

saappat – Högl (saatu)

laukku – Rebecca Minkoff

korvikset – Viaminnet (saatu)

huivi – mbyM

 

Vestan keikka sujui rennossa trikoomekossa ja syksyn suosikkisaappaissa. Nyt Amo-keikalle kenkävalinta on varmaankin sama, mutta mitäs sitä lopun vartalon peitoksi pistäis…

Äsken vaatteita kaappiin latoessa käteen osui kultainen paljettihame ja kuulosti ihan kuin se olisi sanonut haluavansa pitkästä aikaa ulos. Toivotaan, että jostain löytyy näin illan pimeydessä nurkka jossa saisi asukuvat tänäänkin aikaiseksi.


28.11.2018

Posted at 00:29h in Yleinen by
0 Likes

Missä mä olen ollut? En oikein tiedä itsekään. Tai siis, fyysisesti olen ollut lähinnä töissä ja edelleen muuttolaatikoiden seassa. Ajatuksen tasolla olen ollut lähinnä hukassa. Jossain välitilassa. 

Uusi koti tuntuu ihan viihtyisältä, mutta sellaisella tavalla kuin olisin vierailulla jossain Airbnb-asunnossa. Ei se minun kodilta tunnu. Käyn siellä vierailuilla. Aivan kuten olen vielä käynyt tavaroita pakkaillessa vierailuilla vanhassakin kodissa. Siinä mikä on nyt riisuttu versio entisestä. Missä asuu se tuttu ja rakas tyyppi ja vaatekaapeissa pyörii vielä mun riepuja. Mutta ei sekään enää kodilta tunnu. Mun koti ei oo täällä, eikä siellä. Olen matkalla jonnekin, mutten tiedä minne.

Mutta just nyt tänään mä olen Tampereella. Heräsin aamulla Helsingistä ja menen nukkumaan täällä Mansessa. Dream Hotellin pienessä, mutta viihtyisässä huoneessa. Tuntuu helpommalta olla näin oikeasti jossain matkalla kuin kodilta tuntumattomassa kodissa. Hotellin lakanoissa on luonnollista tuntea olevansa irrallaan, etäällä omasta arjesta. Omassa virallisessa osoitteessa se tuntuu vain ahdistavalta.

Eilen aamulla Porin katuja koristi ensilumi. Ilma tuntui vihdoin riittävän talviselta, jotta saatoin ottaa käyttöön tuon Ril’sin ihanan takin. 

Yövyimme täällä Dream Hostel & Hotelissa reilu kuukausi sitten bloggaajien tykypäivillä ja tykästyin paikkaan. Niin tähän majoituspuoleen kuin myös samassa yhteydessä toimivan Tullin Saunan palveluihin. 

Nyt palasinkin sitten Olympus-koulutusta pitämään samaan mestaan. Kiva löytää uusia paikkoja missä palvelu pelaa ja fiilis on kohdallaan. Tiedän, että tänne on helppo palata, kun taas tulee koulutustilan tai majoituksen tarve Tampereella. Ja sinne ihanaan saunaankin olisi kyllä ollut kiva tänään ehtiä, mutta piti tehdä töitä! 

Jos on ollut ämmä vähän välitilassa niin niin on ollut kuulkaa garderobikin. Osa vaatteistani on edelleen Tommin luona, sillä minulla on vaatekaappi vasta tilauksessa. Ei ole mitään järkeä viedä kaapissa siististi roikkuvia vaatteita lojumaan mun kämpän lattialle. Ne vaattet, jotka ovat mukanani jo muuttaneet, ovat puolestaan osittain vielä kasseissa ja muuttolaatikoissa. Alusvaateosasto sentään on täydellisessä järjestyksessä lipaston laatikoissa! Kuinkahan kauan sitä järjestystä kestää? 

Uuteen kotiin muuttaessa vallitsee jossain kohti vähän aikaa sama järjestyksen illuusio kuin uuden tietokoneen kanssakin. Aivan ohikiitävän hetken ajan kuvittelet tästä lähtien viikkaavasi kaikki alushousut nätisti niille kuuluvaan laatikkoon ja pitäväsi tiedostokansiot ja kuva-arkistot selkeinä. Tämä optimistinen kuvitelma kuitenkin romahtaa pilvilinnojen lailla ensimmäisen pyykkihelvetin tai kiireisen ja sekavan työviikon myötä. 

Sitä helposti kuvittelee koko elämästä samalla tavalla. Että nyt on uusi alku, nyt pistän kaiken ojennukseen. Alan naiseksi joka syö aamuisin hyvän aamiaisen ja petaa petiinsä kauniin päiväpeiton. Todellisuudessa uudessa elämässä aamiaistarpeet homehtuvat jääkaappiin ja aamulla lähtiessä makuuhuoneeseen jää toisistaan erilleen liukuneet patjat lattialle. (Sänkyrunkokin on tilauksessa!)

Että sekavaa on. Jossain takaraivossa kolkuttelee pieni ääni, joka koittaa vakuuttaa, että kyllä elämä vielä jossain kohti antaa onnentunteita. Mutta isompi ääni huutaa, että en jaksaisi odottaa.

Työkiireet tuntuvat tässä kohtaa tervetulleilta. On pakko pysyä liikkeessä. Aika kuluu kuin huomaamatta. Jos oikein kiireisenä pysyn, niin ehkä ihan kohta saankin huomata ruohon jo vihertävän. Ehkä ensi vuosi, seuraava kesä ja joku kiva asia elämässä ovatkin jo ihan nurkan takana. Mutta jos sitä jää sohvan pohjalle hetkeksikään epätoivoisena odottamaan, käy aika pitkäksi ja olo epätoivoiseksi.

Mutta siis, ennen kuin harhauduin tuohon pääni sisäiseen dadaan, niin piti jotain vaatteista sanoa. Että ne on tosiaan vähän sikin sokin ja mullin mallin ja siellä sun täällä, joten pukeutumishommatkaan ei ole ollut ihan ykkösenä mielenpäällä. Olen minä siis joka päivä jotain loimea päälle laittanut, mutta lähinnä sitä mitä on käteen jostain laatikosta osunut. Tänään oli kuitenkin ilo ottaa pitkästä aikaa asukuvia!

Mekko/tunika – S.T.I. (XL)

legginssit – Lindex (L)

neuletakki – J.Lindeberg (L)

kengät – Wonders (Saatu Ziosta)

korvikset – Aarikka (saatu)

 


18.11.2018

Posted at 21:12h in Yleinen by
0 Likes

Jörn Donner lausui mainoksessa, että lukeminen kannattaa aina. Minä puolestaan haluaisin muistuttaa, että myös juhliminen kannattaa silloin tällöin. Eilen ainakin kannatti, kun kokoonnuimme Helsinkiin juhlatila M6:een viettämään pikkujouluja isolla bloggaajaporukalla. Sai kyllä nauraa vatsalihakset kipeiksi! Hyvät juhlat kohottavat mielialaa ja saavat unohtamaan hetkeksi arjessa vaivaavat ajatukset.

Illan primus motorina toimi rakas ystäväni Iina, jolle pitääkin vielä kerran sanoa suuret kiitokset järkkäilyistä. Mahtavaa aina välillä saada kasaan tuota jengiä joista monien kanssa on tunnettu blogihommien myötä jo vuosikymmenen ajan. Allaolevassa luokkakuvassa onkin siis blogikokemusta yhteensä yli parin sadan vuoden verran! 😀

Kuvia ei juuri tullut otettua, sillä piti keskittyä höpöttämään muiden kanssa ja maistelemaan herkullisia drinkkejä. Mutta asukuvat sentään muistettiin napata.

Alunperin suunnitelmissani oli pukeutua joko paljettimekkoon tai isoin strassein koristeltuun Joseph Ribkoffin pikkumustaan, mutta loppujen lopuksi kaipasinkin hieman rennompaa fiilistä kovin juhlavan asun sijaan. Niinpä päälle päätyi keinonahkainen luottohame uuden hapsupuseron kanssa.

Pikkujouluihin sopivaa juhlavuutta kokonaisuuteen toi kuitenkin Ivana Helsingin paljettilaukku, normaalia vahvempi meikki tekoripsineen ja arjesta poikkeava kampaus. Sitä kun osaa itse vaan ne pari tukkatötteröä, on kiva toisinaan juhlia jonkun muun laittamalla tukalla. Tämä pikakampaus loihdittiin Fredalla sijaitsevassa Salon Nyytissä. Varauspalvelu Timman kautta oli helppo etsiä itselle sopiva kampausaika ja vielä ihan oman hotellin läheltä. 

Tällainen kuva löytyi muistikortilta. Kysyn vaan, että missä ihmeessä mun hame on? Se oli kyllä lyhyt, mutta ei sentään näin lyhyt! Mitä tässä tapahtuu? Ja miksi en muista tällaisen kuvan ottamista? 😀 😀

Hame – Ellos / Pusero – Samoon, Ratsula / Kengät – Marks & Spencer / Laukku – Ivana Helsinki / Korvikset – Lindex

Aika mustaa, mutta kokomustat asut ovat mielestäni parhaimmillaan juuri noin erilaisia pintoja ja struktuureja yhdistellen. Samoonin läpikuultava hihainen hapsupusero oli mielestäni tosi hauska löytö. Liikkuessa heilahtelevat ”strysselit” (kuten eiliseen seurueeseen kuulunut mieshenkilö hapsuja nimitti) tuovat eloa asuun.

Vaikka useampikin drinksu ja skumppalasi tuli eilen kumottua, niin vältyin pahalta darralta. Jotain sitä on vihdoin iän myötä oppinut ja muistin juoda illan aikana myös melko paljon vettä. Vältyin siis täysin päänsäryltä ja kömmittiin aamulla reippaana hotelliaamiaisellekin. Eli hyvin juhlittu! 

Kemuista Iinan lisäksi kiitokset ne sponssaneille tahoille: Zadaa, Venuu ja Timma.