20.10.2015

Posted at 16:14h in Yleinen by
0 Likes

Viime viikko meni maanantaista sunnuntaihin Satakunnan Kansa -duuneissa ja pukeutuminen koostui pitkälti yhdistelmästä farkut, neulepaita ja Gore Tex -lenkkarit, joten sieltä ei paljoa asukuvia irronnut. Tänään kuitenkin pitkästä aikaa päällä jotain muutakin. Esittelin taannoin neulemekkopostauksessa yhden kollaasin mekoista myös päälläni ja nyt olisi vuorossa toinen. Tuli nimittäin hankittua tälle syksylle myös yksi uusi villaleninki.

Ihan eka kuitenkin lätkäistävä tähän tää naamakuva ja päivitellä vähän sitä, että kyllä se vaan alkaa ikä pikku hiljaa tämänkin naisen naamasta näkymään! Tuhti rasvaprosenttini on pitänyt huolen, että muuten ei hirveästi ole ryppyjä vielä näkyvissä, mutta ai kauhee miltä noi silmänaluset on alkanut näyttämään. Nyt äkkiä jotain ajan pysäyttävää anti age -tehoseerumia kehiin! Täytyy se toki alkaa jo noita iän merkkejä hyväksymäänkin, mulla tulee kuitenkin vajaan parin kuukauden päästä mittariin jo 34. En tajuu. 

Mut siinä missä ulkonäkö on rapistuvaista, niin vastapainoksi ikä sitten onneksi tuo koko ajan muita asioita vastapainoksi. Elämänkokemusta, viisautta, uusia taitoja jne, joten jospa näiden silmänalustenkin kanssa kykenee elämään. Iän tuomien muutosten hyväksyminen on varmaan vaikeampaa sellaiselle ihmiselle, joka on rakentanut vaikkapa itseluottamuksensa pitkälti ulkonäön varaan. Itse olen aina pitänyt vahvuuksinani ihan jotain muuta kuin pärstää, joten lohdutan itseäni sillä, että rypyt ja roikkuvat tissit ei vie multa pois taitoja taikka luonnetta. (mut siitä huolimatta, nyt jotain taikatippoja naamaan! 😀 )

Kuvan lähtökohtainen tarkoitus oli kuitenkin ikääntyvien silmäpussieni sijaan esitellä tämän päiväinen huulipuna. Lumene Wild Rose sävy 18 Lupiineja (saatu) on yksi syksyn hurmaavista uutuussävyistä. 

No sit se mekko. Mulla on ollut jo pari Benettonin merinovillaista mekkoa aiemminkin. Pitkä musta kokovartalovillasukka, ja polvimittainen harmaa ja molemmat ovat olleet jo useamman vuoden ajan luottoamineitani talven kovimmilla pakkasilla. Tämä Zalandolta tilaamani mekko on pikkaisen ohuempi ja sen verran lyhytkin, että siinä missä vanhat Benetton mekkoni ovat käytössä lähinnä keskitalvella, on tämä vähän leudompien kelien kolttu, eli hyvä just nyt syksyyn.

Jos joku miettii samaa mekkoa, niin kokoinfoa sen verran, että itselläni on suurin saatavilla oleva koko, eli XL. Mekko on mallien päällä pikkaisen pidempi, eli itsellä tuo leveys syö hieman helmasta mittaa. 😀 Mutta ihan on vielä kepeästi siveellisyyden rajoissa!

Tämä mekko on itse asiassa niin kivan mallinen, että mä vakavasti harkitsen myös mustan tilaamista. Kaapissa olevat mustat lyhythihaiset neulemekot alkavat olla vuosien käytön jäljiltä jo melko nuhjaisen näköisiä, joten uudelle työjuhdalle olis käyttöä. Kuten on jo monesti ilmi käynyt, niin jos mä jotain vaatetta käytän syksyllä ja talvella paljon niin se on tosiaan nää pehmoiset ja lämpimät koltut. Mekko päälle ja kivat kengät kaveriksi, niin näyttää heti suht siististi pukeutuneelta ja soppaan on helppo lisätä väriä asusteilla ja koruilla. 

mekko-Benetton, Zalando/nahkarotsi-Junarose (saatu)/laukku-Marc O'Polo/kengät-Calvin Klein Jeans/huivi-Aleksi 13/korvikset-Lapponia (Saatu)


08.10.2015

Posted at 21:11h in Yleinen by
0 Likes

Tällaiseen päivään, kun päässä ei liiku pitkän työpäivän jälkeen enää yhtään mitään, sopii hyvin arkistosta löytyneiden kuvien ympärille tehtävä postaus. Hakiessani muutama viikko sitten vaatteita kuvauslainaan, näin Lindexillä tuollaisen Extended -malliston pitkän liivin ja ihan vaan puhtaasta mielenkiinnosta nappasin sen mukaani testatakseni millaisen asun tuollaisen kanssa saisi kasattua. On nimittäin itselleni jotenkin hyvin vieraanoloinen vaate, mutta sellaisiahan on juurikin kiva toisinaan testailla. Tällaisen mustavalkoisen setin sain matkalaukkuni sisällön puitteissa koottua. 

housut-S.T.I./pusero-Kaaio/liivi-Lindex Extended (kuvauslainassa)/kengät-Vagabond/korvikset-Aarikka (kuvauslainassa)

Tuli tosta liivistä jotain samurai-viboja. Ja sit toisaalta ihan kuin olis jonkun lahkon univormussa. 😀 Vähän outo, mut silti omituisella tavalla kiva asu. Tavallaan mä tykkäsin tuosta liivistä ja mietin hetken jopa sen hankkimista, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani en oikeastaan keksinyt, että missä ja miten mä tollaista käyttäisin. Liian vaikea vaate mulle. Mutta tulipahan testattua. 

Onko tällaiset kokeiluasut mistään kotoisin? Haluaisitteko silloin tällöin nähdä tällaisia oikeiden päivänasukuvien lisäksi? Onko sillä siis erityistä merkitystä, että onko blogissa nähdyt vaatteet sellaisia joita oikeasti itse käyttäisin? Vois koittaa kehitellä jonkinlaisen postaussarjan, missä testaan itselleni vieraan oloisia vaatteita. Saa heittää ajatuksia ja ideoita jos tulee mieleen!

Huominen jo vähän jännittää ja voin kertoa, että syy ei siten olekaan se illan muotinäytös, sillä perjantaihin pukkasi toisen ihan oikeasti jänskän haasteen. Kyse on eräästä koekuvauksesta jossa pitäisi osata olla esiintymistaitoinen, sanavalmis, hauska ja vaikka ties mitä. Ou nou, mistä näitä jänniä juttuja ja haasteita oikein tipahtelee? Koko viikko ollut sellaista pusertamista ja omien kykyjen raja-alueilla liikkumista, että pää meinaa poksahtaa. Mutta koitan epätoivon vallatessa miettiä, että haasteet kehittää. Suunta on ylöspäin.


05.10.2015

Posted at 21:49h in Yleinen by
0 Likes

Eilisen Olympus-postauksen kuvia ottaessa tuli sivutuotteena myös asukuvat, joten tässäpä sunnuntaipäivän releet, joista huomasin vasta ulos lähdettyäni, että oli hyvin Junarose painotteista.

legginssit-Junarose*/pusero-Junarose*/nahkatakki-Junarose*/ballerinat-Crocs*/huivi-Esprit (*merkityt saatu)

Tänään tärähti kohtuullisen monipuolinen ja mielenkiintoinen viikko käyntiin. Aloitin sen pistäytymällä Raumalla Alusasuliike Helmin kamppeita sovittelemassa, sillä lupauduin kaverini vanavedessä malliksi perjantaina pidettävään muotinäytökseen. Pari alusvaatesettiä ja yksi yöpaita pitäisi käydä catwalkilla kävelyttämässä.

Ei mua jännitä mitenkään erityisesti se vähissä vaatteissa keekoilu, mutta mun kauhukuvissa mä aina vedän korkkareilla lipat siinä yleisön edessä. Tätä mä olen pelännyt joka kerta muotinäytöslavoille mennessäni ja sama kauhu on taas. Kuin noloa se olis kompuroida pelkät tissiliivit ja pikkarit päällä mukkelismakkelis ihmisten edessä, apua! Mä tuun niin näkee tästä asiasta painajaisia seuraavat yöt. Ja kun se on niin, että jos mä kaadun, niin se ei jotenkin ole kauhean sulokkaan näköinen pyllähdys, vaan siinä kuulkaa tanner tömisee. En kestä.

Mutta toisaalta, jos mä kaadun jossain pikkukaupungin ravintolassa pidettävässä muotinäytöksessä, niin sitä ei kuitenkaan ehkä muisteta enää 22 vuotta myöhemmin, toisin kuin on Naomi Campbellin pyllähdyksen kanssa vuoden 1993 Vivienne Westwood -näytöksessä. Voisinko mä nyt siis vaan koittaa olla maalaalatta piruja seinille??!?

Työn puolestakin riittää vähän jänskäiltävää, kun teen tällä viikolla vaihteeksi vähän muutakin kuin valokuvaan. Mulla on siis tuolla lehdessä hieman työnkuva laajentunut ja uusien hommien ja taitojen haltuunotto aiheuttaa pikkuista stressiä. Toisaalta uudet työtehtävät ovat ehtineet antaa myös jo hyviä fiiliksiä just uusien asioiden oppimisen vuoksi. Se on huippu tunne, kun eka miettii, että "äää, en mä osaaa!", mut sit vaan tekee ja saa lopuksi huomata, että hommahan meni ihan kohtuullisesti ja uutta tuli opittua. 

Viikonloppuna sitten kun työviikko ja catwalkilla kompuroinnit on (toivottavasti onnistuneesti) vihdoin ohi, onkin vuorossa yksi syksyn odotetuimpia hetkiä, kun pääsen kuulemaan Circukseen miltä Amorphiksen uuden Under The Red Cloudin biisit kuulostaa livenä. Eli kunhan vaan selviää arjen aherruksesta hengissä ja voittajana, niin palkinto odottaa! 

Jänskää ja kivaa alkanutta viikkoa teillekin!