31.07.2015

Posted at 19:39h in Yleinen by
0 Likes

Kuinka moni on jo lukenut eilen ilmestyneen Me Naiset-lehden? Siellä on nimittäin sivun verran meikäläisen ajatuksia pian saapuvan syksyn trendeistä. Päädyin sitten sanomaan, että kun nyt kerran leveät lahkeet ovat tehneet tuloaan jo jokusen aikaa, niin ehkäpä vihdoin tänä syksynä minäkin opettelisin niitä käyttämään. Ja koska pitää elää niin kuin opettaa, piti tänän sitten kaivaa kaapista leveälahkeiset farkut ja kokeilla miltä ne oikein tuntuu.

Kuvat on tällä kertaa ihan kuraa, pahoittelen sitä. Olen nimittäin jo melkoisen päissäni aloitettuani skumpan kittaamisen tuossa kolmen aikaan kaverin päästyä töistä ja suuntana on tänään Porispere. Niinpä tuuppasin kameran jalustalle ja poseerasin huonossa vastavalossa olohuoneen nurkassa ennen kuin vaihdan vaatteet. Tässä asussa siis kävin iltapäiväskumpalla Annin kanssa, mutta Kirjurinluodolle lähtiessä pitää vaihtaa matalat mutaa kestävät kengät ja sen myötä myös lyhyemmät pöksyt. Mutta tuli nyt ainakin kokeiltua tätä boot cutia!

 

farkut-Liu Jo (saatu)/ alustoppi-Maidenform/alta vilkkuvat rintsikat-Gorsenia, Lumingerie/pusero-Vero Moda/kengät-Vagabond

Nämä Liu Jo:n farkut on olleet mulla jo ainakin pari vuotta, mutta käyttökerrat ovat jääneet vähäisiksi. Siinä missä pillilahkeet olivat kymmenen vuotta sitten kauhistus, niin nyt se taakka on siirtynyt leväemmille punteille. Vaihtelun vuoksi mä kuitenkin haluaisin oppia käyttämään boot vutia ja flarea ja muotilehdissä ne näyttävät kyllä kauhean kivoilta pitkien ja hoikkien mimmien päällä. Mutta, asiaan sisältyy selkeä mutta. Mä tunnen itseni ihan hirveeksi amatsoniksi! Olen lyhennyttänyt farkkujen lahkeet korkeisiin kiilakorkoihin sopiviksi ja minkään matalan kanssa niiden käyttö olisi katastrofi. Nyt kuitenkin tepstellessani kaupungilla koroissa ja näissä hulmuavissa lahkeissa olo oli todella iso ja jotenkin roteva. Tunne  oloni paljon naisellisemmaksi ja sirommaksi käärityissä pillilahkeissa, nilkat paljaana ja ballerinoissa. Kiilakorkonilkkureissa ja leveissä farkuissa olen kuin joku vieras ihminen.

Kuvista katsoen se vieras ihminen on kyllä ihan linjakas ja pitkäsäärinen ja jokusessa ruudussa persekin näytti aika kohtalaiselta. Mutta kun mä oon tottunut olemaan lyhyt ja pyöreä! 😀

 

Ehkä mua vaivaa leveälahkeisissa farkuissa se, että A) kengät ei näy ja B) mun kroppani paras puoli,. sääret, jää piiloon. Sen vuoksi mulla tulee jotenkin iso ja roteva olo, kun näkyvillä ei ole ne harvat vartaloni kapeat kohdat: nilkat ja sääret. Ja onhan se nyt ihan hirveetä tuhlausta käyttää housuja jotka peittää mageet kengät.

Mutta en aio luovuttaa vielä. Eiks se oo uusien makujenkin kanssa niin, että useamman kerran pitää kokeilla ennen kuin tottuu? Leveiden lahkeiden testailu siis varmasti jatkuu syksyn myötä. Jos muutkin näyttää niissä hyvältä, niin miksi en minäkin!

Nyt jotain festarirypemiseen sopivampaa niskaan ja luodolle riehumaan. Puolentoista tunnin päästä aloittaa Danko Jones, joka on aiemman kokemuksen perusteella livenä aivan kipeen hyvä! Lupaamani turbaanivideo kaipaa vielä vähän säätöä.. katsotaan jos saisin ulos huomenna. Mikä on yleisön tuomio leveille lahkeille? Yleisesti? Entä mun päällä?


30.07.2015

Posted at 00:25h in Yleinen by
0 Likes

Instassa ehtikin jo tänään näkyä, että vuorossa oli todella pitkästä aikaa turbaanipäivä. Edellisessä postauksessa näkynyt kirppishuivi passasi päähineeksi juuri niin kivasti kuin olin kuvitellutkin. Turbaani oli alunperin nätimmin sidottu, mutta töistä päästyäni kuvasin huivin laitosta videon (julkaisen sen huomenna!) eikä lopputuloksesta tullut enää yhtä hieno kuin aamulla. Jokainen huiviviritys on aina yksilö ja toisina päivinä solmut asettuvat kauniimmin kuin toisina.

Hiihtelin tässä työpäivän mammafarkuista, löysästä neuleesta ja sandaaleista koostuvassa lököasussa vielä illankin, kun käväisimme Tommin kanssa ilmaislippujen innoittamana Kirvatsin Jytä -tapahtumasa kuuntelemassa mm. Agentsia ja Beatles-covereita. Viikonloppuna sitten vähän enempi oman maun mukaisia säveliä samassa paikassa. Porisperestä odotan etenkin Danko Jonesia, joka ainakin vuosia sitten Ruississa osoitti olevansa rautainen livepumppu.

farkut-H&M Mama/neule-Lindex Generous (saatu)/sandaalit-H&M/laukku-Lumi/huivi-kirppislöytä/korvikset-Uhana Design

Noi vaaleat mammafarkut ovat olleet tämän kesän käytetyimmät duunipökät ja tänään huomasin kauhukseni reiän haaruksissa. Pitänee tehdä äkkiä jotain ensiaputoimenpiteitä tai muuten mulla on edessäni taas se hetki, kun farkut ratkeavat kesken työpäivän juuri tietenkin kuvattavan edessä. Been there, done that, liian monta kertaa. Se on tää ainainen sisäreisipalleroiden vuoksi vastaan tuleva ongelma, että haarat hinkkautuu rikki melko vauhdilla. Ja tää ei ole itselläni mikään ylipainon tuoma ongelma, vaan mulla ei ole ollut sitä kuuluisaa tigh gapia hoikimmillanikaan. Aina on ottanut reidet yhteen. Joskus alle 60 kiloisena farkkukauppaan astellessanikin myyjä totesi, että "sulla on noita reisiä vähän reippaamin!". Jep… thanks.

No mutta se reisihorinoista. Asusta sen verran, että se on mukava, mutta hieman epäimarteleva. Neule ei lyhyessä mallissaan ole todellakaan tarkoitettu mun tissivarustuksella pidettäväksi ja sitä saa olla vähän väliä korjailemassa parempaan asentoon. Hihatkin ovat vähän väärän mittaiset ja levyiset, mutta kaikista viosta huolimatta en ole osannut siitä luopuakaan. Tykkään siitä jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä ja kiskon sen siksi aina toisinaan päälleni muistaakseni taas kerran sen kaikki viat.

Mut tarviiko sitä kaikkien vaatteiden aina ollakaan just oikeen mallisia? En mä ainakaan joka päivä jaksa miettiä, että miten sitä taas korostais niitä harvoja hyviä puoliaan ja häivyttäis kaikkia yleisen mielipiteen mukaan virheinä pidettäviä asioista vartalossaan. Vois itse asiassa vaikka huomenna pukeutua vapaapäivän kunniaksi johonkin löysään kaapuun, joka saa mut muistuttamaan muumien mörköä, ihan vaan siks koska se olis ihan hirveen mukavaa.

 


28.07.2015

Posted at 14:36h in Yleinen by
0 Likes

Eilen kaupungilla kävellessäni katsoin näyteikkunasta heijastuvaa kuvaani ja mietin, että "enpä olisi tätä vielä muutama vuosi sitten uskonut".  Hymyillen muistelin vaikkapa tätä vuonna 2010 blogissa nähtyä asua ja mietin miten tuo pvc-leggareihin ja mustiin valuviin asioihin pukeutunut Veera olisi reagoinut nähdessään kuvan itsestään reilut viisi vuotta myöhemmin päällään vaaleaa farkkua, valkoista ja hempeää roosaa. Olisi varmaan puklannut lepakkoasunsa helmoihin.

No, kesällä 2015 on vähän eri ääni kellossa. Viikonlopun kirppiksille suuntautuneelta juttukeikalta löytyi kolmella eurolla päälläni olleeseen Creamin trikoojakkuun täydellisesti sointunut puuvillahuivi, jonka ajattelin lähtökohtaisesti turbaanimateriaaliksi. Eilen kuitenkin kietaisin huivin aamulla kaulaani ja poimin yläosan lisäksi muutkin värit asuuni sen printistä. Huivista löytyi niin vaaleaa farkunsinistä kuin ballerinoihin passelia tummempaa punaistakin.

Vannoin tuolloin 2010 jämähtäväni pukeutumisessani kyseiseen vuoteen. Valuvalinjaiset mustat vaatteet on mielestäni ihania edelleenkin ja tuon linkkaamani postauksen kollaasissa ylävasemmalla nähty huitulapaita on käytössä edelleen, mutta jämähtämisen sijaan olen kuitenkin tainnut vähän laajentaa näkökenttääni pukeutumisen suhteen. Vuoden 2010 Veera ei olisi pukeutunut vaaleanpunaiseen, mutta vuoden 2015 Veera pukeutuu sujuvasti vaaleanpunaiseen ja myös siihen kokomustaan.

Aika siis rientää, pvc-legginssit lentävät nurkkaan, värit haalistuvat ja hiuksiin kasvatetaan oma luonnollinen sävy. Tätäkö se ikä nyt sitten teettää?