15.05.2012

Posted at 23:08h in Yleinen by
0 Likes

Hyvää iltaa hyvät matkustajat. Tervetuloa Indiedaysin lennolle nro. 768767. Hätäpoistumistie sijaitsee selaimen oikeassa ylänurkassa ja on merkitty rastilla.

Voi eiiiii! Mä näytin tänään ihan lentoemännältä. Ei kyllä ollut ihan tarkoitus, mutta niin siinä nyt vaan kävi.

Menin jossain mielenhäiriössä tilaamaan H&M:n aleosastolta tuollaisen sini!!valko-raidallisen mekon, kun hintaa oli vain onnettomat 12,45 €. Mekko tupsahti postiluukusta juuri sopivasti samalla hetkellä, kun ryntäilin ympäri kämppää etsien jotain päällepantavaa.

Mekko mahtui, tuntui mukavalta päällä ja näytti kaikesta sinistä väriä kohtaan tuntemastani ennakkoluulosta huolimatta mielestäni aika kivalta. Ja pirteisiin oransseihin ballerinoihin yhdistettynä kokonaisuus oli jopa itselleni ennennäkemättömän raikas. Joten niin se sitten kymmenen sekunnin puntaroinnin jälkeen jäi päälleni siitä huolimatta, että sininen väri tai raidat ei ole kumpikaan ollut ikinä mun juttu. (Mekkoa muuten löytyy alesta edelleen)

Matkalla töihin aloin sitten pohtia, että ehkä tämä uusista väreistä sun muista aiemmin vieraalta tuntuneista vaatteista tykkääminen johtuu nyt siitä, että sitä mukaa kun mun perse leviää ja vaatteita on sen myötä entistä vaikeampaa löytää, on mun vaan pakko opetella tykkäämään niistä vaatteista jotka sattuu mahtumaan päälle. 😀

Oli muuten kevään eka päivä paljain kintuin! Menin kylläkin autolla töihin, joten ei tuo nyt akauhean hurja temppu ollut, mutta tuntuihan tuo nyt vähän oudon kesäiseltä. Ja ai että se on niin näyttävä tuo säärieni raakaa kalkkunafilettä muistuttava väritys. On siis ehkä aika testailla kaikki kaapeista löytyvät blogilahjoina tulleet itseruskettavat mömmöt. Ja todeta viimeistään viikon päästä, että ne ei vaan oo mun juttu.

*Loppupostaus sisältää mainontaa

Mekko ei sitten ollutkaan tämän päivän ainoa sinivalkoraidallinen asia. Kipaisin töihin mennessä noutamassa postista lähetyksen jonka pakettikortissa sisällöksi sanottiin Coca cola light. Hieman mietitytti, että mitä sieltä oikein tulee…

No sieltähän tuli suloinen pieni Coca Cola light -designer-pullo, jonka ulkoasun on suunnitellut Jean Paul Gaultier.

Tiedote kertoi, että tämän raitapaitaisen Day-version lisäksi Gaultier -Colasta on julkistettu myös pitsikorsettikuosinen Night-pullo. Myöhemmin julkaistaan vielä yksi tatuointikuvioin koristeltu Light Cola.

Suomessa nämä ihanat fashion-colapullot tulevat myyntiin Stocmann-tavarataloihin elokuun 30. päivä.

Nyt mä sitten mietin, että raskiiko tuommoisen söpöläisen avata ja juoda vai pitääkö se nyt sitten museoida. 😀

Hyvät matkustajat, aloitamme nyt laskeutumisvalmistelut. Kiinnittäkää turvavyönne ja istukaa rauhassa paikoillanne kunnes turvavyön merkkivalo sammuu. Lentoemäntänne kiittää kaikkia tästä matkasta. Tervetuloa uudelleen!


12.05.2012

Posted at 14:20h in Yleinen by
0 Likes

Voi ei.. mä sorruin tuohon otsikkoon!! 😀 No mut oli oikeesti pienet häät eilen. Vain vihkipari, bestman, kaksi todistajaa ja toisen todistajan mies.

Hämmensin Facebookissa kavereitani laittamalla statukseksi ennen kolmea, että ”Matkalla maistraattiin”, mutta homman oikea laita selvisi kyllä pian toimituksen jälkeen.  Eli minä ja muru oltiin kyllä molemmat paikalla, mutta vain todistajan ja vieraan roolissa. Tällä kertaa rouva-säätyyn saateltiin ihananinen isosiskoni.

Vaikka oli toki sulhanenkin komeana, niin väittäisin silti, että sormuksista huolehtinut bestman oli päivän tyylikkäin ja upein mies. Vai mitä sanotte Hiiripupun lookista? Jätkä on ihan kuin englantilaiseen sisäoppilaitokseen menossa. 😀

En ole koskaan ennen ollut maistraattivihkimisessä ja siskoni sanat toimituksen jälkeen kiteyttivätkin kaiken. ”Siis oliko se nyt tässä?” 😀 Kohtuullisen nopea operaatio oli siis kyseessä. Tahdotko ja julistan ja siinäpä se. ”En ehtinyt edes itkeä”, jatkoi siskoni johon henkikirjoittaja lohdutti, että ”kyllä sinä vielä ehdit itkeä”. Mahtoiko tarkoittaa hääpäivää vai avioliittoa yleensä…

Hääpäivällistä siirryttiin sitten sitten nauttimaan aivan mahtavaan Tampereen Rautatienkadulla sijaitsevaan pieneen ravintolaan nimeltä Ravinteli Bertha.  

Berthan konsepti on mahtava, menu vaihtuu raaka-aineiden saatavuuden mukaan joten lista muuttuu lähes tulkoon viikkottain. Tarjolla on aina kolme alkuruokavaihtoehtoa, kolme pääruokaa ja kolme jälkkäriä. Valitsetpa minkä tahansa kustakin kategoriasta on kolmen ruokalajin menun hinta aina 39 €. Käsittämättömän halpa hinta niin laadukkaasta illallisesta.

Itse söin alkuun parsaa ja kananmunaa bearnaisekastikkeen ja Pecorino-krutonkien kera. Pääruoaksi possua kahdella tapaa (possun poski oli niiiiin mureaa!) kera ohran, herneiden ja bataattipyreen ja jälkkäriksi appelsiinia, kermavaahtoa ja mustaherukkaa. Oih ja voih. Melkoisia nautintoja kaikki. Jo se aluksi pöytään tuotu uunituore luomuleipä sai kaikilla silmät pyörimään päässä silkasta onnesta.

Voin suositella Berthaa todella lämpimästi!

Syöminkien jälkeen oli hetki aikaa nappailla asukuvia ennen taksin tuloa. Minä sain kuviini vauhdikasta seuraa.

Minun ja murun lähtö Porista Tampereelle oli taas töiden jälkeen melko viimetinkaista. Vihkiminen oli klo 15 ja vielä kaksi tuntia aiemmin muruseni ajeli tukkaansa ja minä säntäilin kämppää ympäri repien vaatteita kassiin.

Laittautumiseen ei ollut kummemmin aikaa, joten tuuppasin päähän höyhenkoristeisen mustan pannan ja kiskoin päälleni varman valinnan eli Nanson tiilenpunaisen mekon joka sai kaverikseen Guessin leopardikorot. Yksinkertaista ja nopeaa. Meikki hoitui naamaan autossa matkalla Tampereelle.

Maistraatin parkkihalliin kurvattiin tasan 14.46 eli minuuttia miehekkeen arviota myöhemmin. Eli ei mennyt edes tiukalle. 😀

Morsian oli kauniina ja keväisenä omenanvihreässä silkkileningissä ja pinkeissä koroissaan. Kaulassa oli isoimmalta siskolta lainatut helmet jotka siskojeni isä on aikoinaan ostanut äidillemme ensimmäisen lapsen syntymisen kunniaksi. Eli helmet olivat asun ”jotain vanhaa”.

Mekon alla piilossa olleen ”jonkun sinisen” sulhanen nakkasi kotiin päästyämme seurueen ainoalle naimattomalle miehelle eli minun murulleni. Hiiripupua ei vielä otettu mukaan sukkanauhasta taistelemaan. 😀

Naimiasten (hiiripupun sana) juhliminen jatkui valkoviinin ja Suomi-Kanada matsin parissa kotosalla. Tai no minä en kyllä katsonut matsia vaan Hiiripupun kanssa jännää elokuvaa nimeltä Pikku Kananen. Melkoista avaruusrytinää oli se. Ja leffaseurani osasi laulaa kaikki elokuvan biisit mukana ja taisipa olla vuorosanatkin tuttuja.

Kaikin puolin kiva päivä siis. Ei niitten naimiasten tosiaan tarvitse aina olla mahdoton spektaakkeli.


06.05.2012

Posted at 22:23h in Yleinen by
0 Likes

 ”Onpas sinulla taas paljon väriä päällä! Oranssi paita, oranssi laukku, vihreät korvikset ja huulipunaa.” Vuosien mustan jälkeen tämän kevään väripurskahdukseni jaksavat aina yllättää murun.

Mutta kyllä sitä mustaakin tarvitaan, ainakin nahkatakkien muodossa. Tänään naulakosta löytyi päälle jo talvella Elloksen outletin alen rippeistä 28 € hintaan tilaamani nahkatakki. Takin ostamisesta oli jo niin kauan aikaa, olin melkein jo ehtinyt unohtaa sen kokonaan.

Oranssi silkkitoppi on viime kesäinen löytö Helsingin Forumin Silkki Centeristä. Täysin mummokaupalta vaikuttava liike on oikeasti todella vierailun arvoinen, sillä sieltä löytyy laajalla väriskaalalla ihanat silkkitopit ja -puserot samalla rahalla minkä saa maksaa ketjuliikkeissä polyesteriversioista. Silkki-Centerillä on liikkeet ainakin Forumissa ja Itäkeskuksessa.

Ja toi huivi… joko mä oikeesti huomenna muistaisin varata sen kampaaja-ajan?

Jalassa oli tänään Bronxin leopardikenkien rinnalle toisiksi kevään suosikeiksi nousseet Vagabondin Mapale-nimiset mokkaiset herrainkengät, joissa on vaaleanoranssit pohjat. Nämä ovat jalassa puhdasta mukavuutta.

Ihan meidän lähistöllä olevan kerrotalon seinään on muotoutumassa hieno maalaus! Jos asuisimme vielä vanhassa asunnossamme, saisimme ihailla tuota kuuden tai seitsemän kerroksen kokoista teosta makuuhuoneemme ja olohuoneemme ikkunoista. Mutta nyt asutaan eri puolella toria. Höh. 🙁

Toinen höh on se, että mulla oli ajatuksena mennä huomen aamuna kokeilemaan kahvakuulatuntia, mutta mulla on vieläkin toinen puoli selästä aivan tuskaisen kipeä torstain salitreenien jäljiltä ja mietinkin, että olen tainnut venäyttää sitä jotenkin. Voi siis olla, että jotkut kahvakuulaliikkeet voisivat tuottaa vähän liikaa kipua, joten täytynee hieman muuttaa huomista liikuntasuunnitelmaa ja testata kahvakuulailu myöhemmin.

Nyt uuden Jäkiä jättämättä -tuotantokauden avaus ja unille. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!