15.06.2011

Posted at 22:56h in Yleinen by
0 Likes

Näin harmaan ja hieman sateisen päivän päätteeksi on kiva palata viime viikonlopun helteisiin ja leppoisiin tunnelmiin. Sain pitkästä aikaa vanhemmat vierailulle luokseni ja vietimme sunnuntaita Meri-Porin kauniisiin maisemiin tutustuen. Kymmenestä Porissa viettämästäni vuodesta huolimatta monet upeat paikat olivat minullekin aivan uusia tuttavuuksia. Ei siis tarvinnut lähteä muutamaa kymmentä kilometriä kauemmas kotoa päästäkseen turistitunnelmaan.

Uusien maisemien lisäksi viikonloppu toi mukanaan jotain muutakin ennennäkemötäntä. Olen pitkän aikaa varsin ponnekkaasti vannonut, että maksimekot eivät ole minua, tissevää pylleröä varten ja olenkin suosiolla jättänyt maata viistävät koltut sovittamatta. Sunnuntaina kaipasin kuitenkin jotain ilmavaa päällepantavaa ja totaalisessa kesämekkojen puutteessa päädyin sovittamaan mamman matkalaukusta löytynyttä mekkoa. Voi sitä helppouden, vapauden ja mukavuuden tunnetta! En paljoa jaksanut välittää siitä miltä loimi päälläni näytti, vaan nautin vaan helposta olosta ja painelin koko päivän menemään helmat hulmuten.

Pitkä helma osoittautui parhaaksi ystäväkseni mm. hyttysiä vilisseessä Reposaaren linnakepuistossa missä kävimme ihmettelemässä sodan aikaisia juoksuhautoja ja bunkkereita. Kun sääret olivat mekon alla piilossa ei hyttysten häätämiseen tarvinnut keskittyä muualta kuin päästä ja käsivarsilta.

Mun elämäni miehet, isi ja muru tiirailemassa Linnakepuiston tähystystornista merelle.

Reposaaressa sijaitseva ravintola Merimestakin oli itselleni uusi tuttavuus. Vaikka kalaravintolasta onkin kyse, niin tällainen vesien antimia syömätönkin sai vatsansa varsin hienosti täyteen buffet-pöydästä. Tuonne menen varmasti toistekin.

Hikinen ja lähmäinen, mutta onnellinen!

Mites on kelpaisiko kelluva kesämökki? Ei ole nähtävästi kauheasti kelvanneet, sillä kolmen vuoden takaisille loma-asuntomessuille rakennetut hassut hökkelit ovat edelleen vailla asukkaita.

Vaikka musta lähes maahan saakka ulottuva kaapu aiheuttakin itselleni lievät Muumien Mörkö -vibat, niin tätä mekkoa ei mamma enää kotiin palatessaan saanut laukkuunsa pakata, vaan se jäi ainakin hetkeksi lainaan minulle. Toimikoon tämä nyt ainakin jonkin aikaa minun löysäily kesämekkonani, johan se mamma on ehtinyt nauttia mekosta vuosikausia. Amerikan reissulta yli kymmenen vuotta sitten ostettu mekko on ehtinyt reissata mamman kanssa maassa jos toisessakin ja  minä puolestaan meinaan lennättää sen ensi maanantaina Bulgariaan.

Napattiin Encen kanssa halpa äkkilähtö tavoitteena pistää aivot narikkaan viikoksi rannalla maaten. Olin ensin ajatellut jotain kivaa pikku kaupunkilomaa vaikkapa Lontoossa, mutta sitten tajusin etten nyt todellakaan jaksa mitään kaupunkilomien vaatimaa nähtävyyksien ja putiikkien kiertelyä.

Mun energiataso riittää just ja just tuopin huulille viemiseen ja kyljen kääntämiseen auringossa. Ainoa velvollisuus on muistaa levittää riittävästi aurinkorasvaa. Josko sitä viikossa akut sen verran latautuisi, että jaksais sitten viettää loppulomaa  jopa hieman aktiivisemmin.

Nyt Muumien Mörkö kiittää ja kuittaa tältä illalta, sillä minulle muutamaksi yöksi majapaikan tarjonnut ihana Jonna palasi juuri kotiin, joten pitää alkaa päivittää sen kans kuulumiset.

Mut ai niin, yks juttu vielä! Tuo kuvissa näkyvä maksikolttu ei itse asiassa ole nyt sitten ainoa laatuaan minun kaapissa.. hankin nimittäin sitten samaan syssyyn viidellä ja puolella eurolla trikoisen mustan mekon henkkamaukasta. Että näin se takki kääntyy niin että saumat ratkeilee! 😀


15.06.2011

Posted at 08:38h in Yleinen by
0 Likes

Heipä heiii! Täällä ollaan edelleen hengissä vaikka postaustauon perusteella olisi jo voinut muuta luullakin. Verkon ulkopuolinen elämä on välillä ikävästi näiden harrastusten tiellä eikä ensi viikolla juuri helpota, silloin nimittäin alkaa kolmen viikon kesäloma!! Sitä joutuu kuulkaa pakkaamaan kassinsa ja suuntamaan mm. hyvän ystävän kanssa etelään ja murun kanssa festareille, melko rankkaa eikö.

Niin ihanaa kuin helteet toisaalta ovatkin, niin olin eilen todella tyytyväinen että laskeneet lämpöasteet mahdollistivat pitkästä aikaa farkkuihin pukeutumisen. Mulla kun tuntuu tuo hellekelpoisten vaatteiden varasto olevan enemmän kuin olematon. (Miksi en omista esimerkiksi yhtään kunnon kesämekkoa!?) Eilisen vielä tällä hetkellä salaiset puuhat olivat sellaisia, että minun piti koittaa keksiä päälleni jotakin muutakin kuin pelkkää kokomustaa.  Kävinkin viikonloppuna hädissäni sovittamatta tempaisemassa henkkamaukasta pari toppia joilla hieman elävöittää kalmaista olemustani ja siinä saattoikin käydä niin, että minulle löytyi uusi lempiväri kesäksi.

Miksi mä en ole ikinä ennen tajunnut tuollaisen raikkaan oranssiin potentiaalia itseni kohdalla? Osa teistä lukijoista on aina yrittänyt sanoa, että minun pitäisi käyttää värejä, mä alan pikkuhiljaa uskoa teitä. 😀 Paidan lisäksi myös huulipunan sävy on itselleni jotain uutta. Pitänee pyörähtää tänään jonkin kosmetikkaosaston kautta.

Alaosasta toki löytyi sitten turvaa tuovaa mustaa. Mutta tuo oranssin ja valkoisen käsittämättömän fressi liitto! Ah ja oih! Vielä kun ämmä itse saisi hieman jotain väriä pintaan, niin minun voisi kuvitella olevan kotoisin jostain muualta kuin ruumishuoneelta. Tuo huomattavasti terveemmän värinen vieruskaveri ei ainakaan paranna tilannetta. 😀  Huvitukseksemme huomasimme Majn kanssa olevamme melkoiset tekstiilikaksoset. Ei välttämättä ihan sellainen bloggaajakaksikko jolle uskoisi käyvän näin.

Suosittelen muuten kaikkia muitakin tisseviä tyttöjä kokeilemaan tuota t-paitojen ja toppien helman solmimista. Itselläni ainakin helman solmiminen tai sen reunan taskuun survominen on kikka joka on käytössä lähes kaikkien hieman löysempi linjaisten yläosien kanssa. Tuokin hieman a-linjainen toppi nimittäin luo suorana laskeutuessaan melkoisen raskausteltta efektin, mutta tuolla pienellä solmulla saa kätevästi hieman imartelevampaa silhuettia esiin. Pitää demonstroida asiaa jonain päivänä vähän lisää.

Vaatteidenvaihdon jälkeen huomasimme tehneemme sen taas! Ei kai sitä nyt kahteen peräkkäiseen asuun voi värejä valita, joten samikset sieltä taas pölähti paikalle.

Näistä kuvista muuten näkee hyvin tuon miksi suosin useimmiten vartalonmyötäisiä linjoja vaatteissani. Lihoinko nimittäin ehkä kymmenen kiloa vaihdettuani ekan kuvan yläosasta tuohon pussittavan malliseen. Tässä sitten taas syy miksi tuollaisia resorilla varustettuja pussimalleja ei useinkaan päälläni nähdä. Tämän Espritin neulospuseron kohdalla kuitenkin tein poikkeuksen sen täydellisen mukavuuden vuoksi.

Mitäs raati sanoo, kumpi vei tänään voiton kokomusta vai oranssi ilmestys? Itselleni ainakin vastaus on varsin selvä.


04.06.2011

Posted at 12:47h in Yleinen by
0 Likes

Terkut täältä työmaalta! Meneillään on hengähdystauko ennen kuin ovesta astelee seurava valkolakki ikuistettavaksi. Tekemistä riittää kyllä tuhannesti kuvausten väliinkin, mutta varastin silti töiltäni muutaman minuutin kuvatakseni myös itseni.

Saadessani keväällä nuo Swedish Hasbeens for H&M sandaalit, mietiskelin hieman epävarmana, että mahtaako niille herttaisen tyttömäisyytensä vuoksi löytyä  käyttöä. Yhdistin kengät vahvasti sellaiseen hippeilyyn ja kukkamekkoiluun enkä oikein nähnyt itseäni mielikuvieni mukaisissa asuissa. En kuitenkaan heti alkanut kyselemään kavereilta uutta kotia kengille, vaan päätin antaa niille mahdollisuuden ja jätin ne näkyville odottelemaan inspiraatiota ja sopivaa hetkeä. Ja tänä aamuna se hetki sitten tuli.

pyykkimuijaB

Kuten olen jo usein aiemminkin maininnut, minulle on töihin pukeutuessa tärkeintä mukavuus. Vaatteissa on voitava kykkiä, kiipeillä, kontata, ryömiä, hyppiä ja tanssia. Ai niin, on niissä kaiken tuon lisäksi pystyttävä vielä kuvaamaankin. Niinpä kiskoin ammulla päälleni kesän ehdottomat mukavuusfarkkuni jotka ilokseni mahtuivat talven kaapissa piileskelyn jälkeen edelleen päälle ja seuraksi mustan perus t-paidan. Katsoessani tässä vaiheessa peiliin tuumasin, että enpä olisi juuri mielikuvituksettomampia ja tylsempiä vaatteita niskaani kiskoa. 😛

Koska mikään keskittymistä ja räpylöiden tarkkaa koordinaatioita vaativa tukanlaitto ei tullut kysymykseenkään siinä seitsemän jälkeen aamulla, päädyin kahlitsemaan kurittomana silmille valuvat karvani helposti huivilla. Ja tuosta pirtsakasta huivista se ajatus sitten lähti. Tajusin, että mitkään muut kenkäni eivät sopisi yhtä hyvin pyykkimuija-lookkiini kuin retroa henkäilevät puukkarit!

Punaisten yksityiskohtien avulla tylsyys muuttuikin omassa silmissäni varsin pirtsakaksi kokonaisuudeksi jossa kengät ja huivi saavat lähes unohtamaan kaiken niiden välissä sijaitsevan tylsän ja asu sai teeman kuin vahingossa. Me likes!

hasbeensB

Taas yksi oma epäileväinen ennakkoluulo siis kumottu, ja sandaalit löysivät paikkansa talossa!