04.04.2011

Posted at 20:03h in Yleinen by
0 Likes

Luonnoksiin oli jäänyt muutama viime- tai toissaviikolla studiossa yhdestä kirpparilöydöstä nappaamani kuva, joten uudempien asukuvien puutteessa pistetäänpäs julkaisten.

marimekko_takki4

SPR:n Kontin -50% tanko tarjosi miellyttävän tuntoisen ohuesta villakankaasta tehdyn Marimekon takki-jakku-asian hintaan 3,50 €. Kakrivinapitus ei kyllä ole oikein koskaan ollut mieleeni koska kaksiriviset takit toimivat kovin huonosti auki pidettyinä.  Vaatteen plussat (loistava koko, laadukas materiaali, huippu kunto, halpahinta) mitätöivät kuitenkin tuon yhden pikku miinuksen ja vein löydön iloisena kassalle.

marimekko_takki3

Unohdin kuvata takin kiinni olevana, mutta eiköhän tuostakin jotain selkoa sen yksinkertaisesta ja suorasta mallista saa. Ihan hyvä kevätpäivien päällysvaate niihin hetkiin kunnahkarotsi ei jostain syystä passaa asuun. (ja milloinkahan mulla olis sellanen tilanne?)

marimekko_takki5

Tämä asun harvinaisena väripilkkuna toimi muotiviikoilta Noir & Blancin näytöksestä saatu kangaskassi. Olen talven aikana koukuttanut itseni ihan täysin kangaskasseihin ja arkisin kaikki tavarat kulkeekin sellaisessa ns. parempien veskojen levätessä kotona. Tähän tarpeeseen tulikin itse asiassa aika paljon apua Tukholmasta, kun merkki jos toinenkin lahjoi näytösyleisöä kangaskasseihin pakatuilla lahjuksilla.

Tuollaiseen kaiken nielevään isoon kassiin on jotenkin niin helppoa paiskata kaikki tarpeellinen. Mutta ei sieltä pohjalta kyllä mitään ikinä löydä. Useamman kerran on tullut pyllistettyä koko veskan sisältö milloin ulko-oven eteen milloin torille tai bussin penkille, kun avaimet tai soiva puhelin ovat olleet hukassa.

Ihan tervetullut hurahtaminen tämä, on nimittäin jäänyt laukkuhimotukset viime aikoina todella vähälle, kun olen tajunnut, että jäisivät arjessa kuitenkin aika vähälle käytölle. Hieman kyllä pelottaa tää mun syvemmälle ja syvemmälle mukavuuteen ja käytännöllisyyteen liukuva pukeutumiseni. Kohta mä varmaan kuljen päivät pitkät reppuselässä jossain kokovartalo collegessa. 😀

Olin muuten tänään haastateltavana Satakunnan Kansan viikonloppuliitteeseen. Ihan yllättäen toimittaja ja kuvaaja kertoivat haluavansa kuvata mua myös studiossa ja kävinkin sitten viidessä minuutissa repimässä jotain vaatteita kaapista matkaani. Nyt sitten hieman ahdistaa se millaisia kuvia lehteen päätyy. On aina jotenkin niin turvaton fiilis heittäytyä toisen kuvattavaksi ilman, että pääsee itse karsimaan kuvia. Apuaaa. Mutta totuuttahan se vaan on ei sen kummempaa. Joten ei auta kuin odottamaan. 😀


24.03.2011

Posted at 22:06h in Yleinen by
0 Likes

Esitellessäni jokin aika sitten helmikuussa tekemiäni Vagabond-ostoksia kerroin myös hieman epävarmoista tunteistani puhtaanvalkoisia korkonilkkureita kohtaan. Kaikki epäröinti on kuitenkin taakse jäänyttä ja minun piti todellakin pidätellä itseäni, etten kiskonut kenkiä jalkaani jo loskakeleihin saamaan roiskeita. Tänä aamuna sitten vihdoin tiet näyttivät melko kuivilta ja uskalsin sujauttaa varpaani kaunoluistimiin. Ja voi miten ihana päivä meillä yhdessä olikaan! Jopa eilen hieman nyrjähtänyt kipeä nilkkani viihtyi loistavasti näissä todella tukevissa jalkineissa.

Koska valkoinen on itselleni melko vieras väri, on sen seuraksi tietenkin puettava turvallisesti mustaa ja vielä vähän lisää mustaa.

240311_b2

240311_b3

kengät/Vagabond, farkut/H&M, läpikuultava paitapusero/Lindex

Nämä farkut nyt siis ne maananaina hankitut H&M high squinit eli samanmoiset kuin aiemmin hehkutetut siniset. Eilen illalla juuri mietin ihmeissäni, että miten sitä pari vuotta hurahtikin lähes kokonaan legginseissä ja mekoissa niiden mukavuuden vuoksi, kun nyt tuntuu puolestaan siltä, että juuri housut on maailman mukavin ja kaikin puolin ihanin vaate.

Nyt on vaan selkeästi pieniä puutteita vaatekaapissa. Legginssi -aikakaudella tuli esim. kaikki perustopit ostettua pitkinä pyrstön peittävinä malleina ja muutenkin kaappi pursuilee kaikkia melko pitkiä yläosia. Napakoiden ja hyvin istuvien housujen kanssa kaipaisin kuitenkin hieman omaksi yllätykseksenikin lyhyempiä yläosia. Aamuisin koenkin melkoisia epätoivon hetkiä, kun kaapista ei tahdo löytyä mieleisiä yläosia kaikkien uusien ihanien housujeni kaveriksi.

Tänään päälle päätyi jokin aika sitten Lindexin alerekistä mukaan tarttunut läpikuultava paitapusero, joka piti saada siitä huolimatta, että omaa kokoa ei enää ollut jäljellä. Ei nimittäin ole toivoakaan, että tuo koko 42 yltäis mulle kiinni tissien kohdalta, mutta päätin tavalla tai toisella löytyyä sille käyttöä. Tapa 1 on tietenkin ihan vaan auki ja kuvissa on sitten se toinen tapa. 😀

Paitapusero ja valkoiset kengät.. Mitä ihmettä mulle oikein tapahtuu?! Ei kai mun tarvitse pelätä tätä muutosta? 😀


22.03.2011

Posted at 00:13h in Yleinen by
0 Likes

Vaikka uudet farkut ovatkin toki imartelevimmillaan korkeiden korkojen kera, niin muutaman päivän tutustumisen perusteella farkku-uutuudet toimivat mainiosti myös arkisemmissa asuissa. Vapaapäivän kaupunkipyörähdys (eli mustien farkkujen ostosreissu) tapahtui käärityin lahkein.

210311_b

farkut/H&M, merinovillaneule/SAND, nahkarotsi/Saki, bikerit/Clou, neulehuivi/mamman luomus

En tiedä onko kukaan teistä pistänyt asiaa koskaan merkille sitä, että minä pukeudun lähes aina niin, että kengät ovat selkeästi näkyvillä. En tykkää peittää kenkiäni housujen lahkeiden alle, vaan mieluummin joko käärin lahkeet tai tavalla tai toisella sullon lahkeet kenkiin. Tai sitten turvaudun lyhyisiin helmoihin.

Kengät ovat minulle niin tärkeä osa pukeutumista, että tuntuisi tyhmältä piilotella rakkaitaan. Ne harvat vaatekaappini housut jotka on pakko laskea kenkien päälle, saavat kaverikseen sitten yleensä jalkineet jotka erottuvat jollain muulla tavalla, kuten värillä.

Muistan tänä talvena kerran lähteneeni kiireessä tapaamaan kaveria läheiseen kuppilaan niin, että kiskoin jalkaani ensimmäisenä käteen sattuneet suoralahkeiset farkkuni. Eteisessä tuli ongelma, kun en viitsinyt 25 asteen pakkaseen lähteä juoksemaan pienissä korkkareissa eivätkä kyseisten housujen lahkeet taivu oikein mihinkään ruttaus- tai käännöstouhuihin.

Päädyin kiireessä kiskomaan jalkaan pienellä korolla varustetut mustat täällä nähdyt Asoksen nilkkurit joiden yksityiskohtana toimivat vetoketjut tietenkin peittyivät lahkeiden alle. Ette voi käsittää kuinka suunnatoman kriisin kehitin tästä yhdistelmästä jo hississä. Jalassani oli omasta mielestäni maailman tylsin lahje/kenkä -yhdistelmä. Kivat kengät muuttuivat lahkeiden alla piilossa ollessaan ihan tylsiksi mummonilkkureiksi ja tunsin itseni ihan idiootiksi ja vieraaksi ihmiseksi. 😀

Tiedän, että voi kuulostaa vähäpätöiseltä asialta, mutta mulle tärkeimmät pukeutumisen luomat fiilikset tulevat kengistä. Kenkien mukaan tunnen itseni joko reteäksi ja rennoksi hieman jätkämäiseksi tyypiksi, keinuvalanteiseksi ja itsevarmaksi kissaksi, huolettomaksi ja kepeästi askeltavaksi tytöksi, tai sitten näköjään myös tylsäksi ja huomaamattomaksi. Ei siis ole ihan pikku juttu minulle.

T’änäänkin jalassa olleet Cloun pohjasta jykevät, mutta varresta pehmeät ja rennot bikerit loihtivat poikkeuksetta rennon reteän fiiliksen. Käärityt puntit ja nahkarotsi eivät varsinaisesti riidelleet tuon tunteen kanssa. Tukkakin tuli kampailtua hieman ”rasvaisesti” taaksepäin (ei ole kuosissa enää näissä kuvissa), joten kokonaisuudesta tuli peiliin katsoessa väkisin mieleen pienet James Dean ja 50’s vibat.

Sinistä denimiä ja nahkatakki.. melkoista klassikkokamaa sanoisin. Enää puuttuu valkoinen t-paita, mutta se ei taida olla ihan mun juttu. 😀