01.07.2010 Itsensäpaljastelua Raumalla

Olin suunnitellut pitäväni tänään vapaapäivän, mutta päivä ei lähtenyt kovin lupaavasti käyntiin herättyäni vaativana pärisevään työpuhelimeen. Onneksi päivä ei mennyt ihan ihan reisille, vaan työhommat sai hoidettua piipahtamalla studiolla kerran aamupäivällä ja toisen kerran illalla. Siihen väliin mahtuikin sitten mukava aurinkoisen päivän road trip Porin ikiaikaiseen viholliskaupunkiin Raumalle.

Päivän releet koostuivat alennusmyynnistä hankitusta InWearin tissitopista, shortseista (on ne siellä, uskokaa pois), Seppälän raitaneuleesta ja mun ainoista tyttömäisen värisistä kesäronttosista. Tukan laitto unohtui aamun työkiireessä ihan täysin ja lompsin  sitten maailmalla täysin luomutukalla. Ei mitään tököttiä ja täysin ilman apua paikalleen kuivunut. Mutta ei se kesäpäivä yhdellä huonolla kampauksella pilalle mene.

Vanhan Rauman kujilta löytyi mulle suloinen vaaleanpunainen kaveri.

Tässä todistusaineistoa niistä shortseista. Olen jo aiemmin kertonut olevani hieman ujo shortsien suhteen, mutta kerran tai pari kesässä ne eksyy silti jalkaan. Viime kesän shortsiasu nähtiin helteislelä Tallinnan reissulla. Kesällä sitö tulee aina välillä kokeiltua omia rajojaan sen suhteen miten paljastavasti voi pukeutua.

Tämän päiväisessä asussa rajoja koetteli sekä ala, että yläosa. Olo oli kylä itsellä mukava, mutta silti pisti miettimään onko lahkeeni liian lyhyet ja kaula-aukko liian avara.. muiden mielestä. Pisti mietityttämään, että onko asu silloin liian paljastava jos se pistää miettimän mitä mieltä muut ovat, vai riittääkö se, että kuuntelee ainoastaan omaa fiilistään? Mitäs mieltä yleisö tästä?

Raumalle päästyämme meillä ei Encen kanssa ollut mitään kummempaa suunnitelmaa kuin pyöriskellä katselemassa maisemia, syödä lounasta ja poiketa yhdessä ainoassa kaupassa. Olen kuullut Rauman Busstopista pelkkää hyvää ja halusin viimein tarkastaa paikan itse. Kehujat eivät ole olleet väärässä  vaan liikkeestä löytyi paljon kuolattavia vaatteita ja asusteita mielenkiintoisilta merkeiltä niin lapsille kuin aikuisillekin.

Tuotteita löytyi mm. seuraavilta merkeiltä ihan vain muutamia mainitakseni: Filippa K, Whyred, Dr. Denim, Cheap Monday, Titi Madam, Lumi ja Tiger Of Sweden. Juuri Busstopin kaltainen vaateputiikki puuttuu Porista ihan täysin. Muutenkin Raumalta osui silmiin muutamia sellaisia liikeittä jollaisista täällä karhukaupungin ketjuliikkeiden keskellä saa vain haaveilla. Busstopin plussaksi on mainittava myös äärettömän mukava ja lämminhenkinen palvelu. Suosittelen kaikille Rauman reissaajille.

Kuten yllä olevan kuvan hymystä ja kädessä keikkuvasta paperikassista voi päätellä, niin ihan tyhjin käsin ei tältäkään reissulta kotiin päässyt. Postauksen lopussa pientä vinkkiä hankinnastani, mutta koska löytöni ansaitsee täysin oman postauksen, palaan asiaan tarkemmin lähipäivinä.

Matkaseurani ja kuskini Ence näytti yhtä häikäisevältä kuin aina ja oli taaskin todellista laatuseuraa. Tätä on jo useampikin bloggaaja vakuutellut blogeissaan, mutta kyllä se vaan niin on, että tämän harrastuksen paras asia on nimenomaan ne mahtavat tyypit joihin on saanut tutustua. Ilman blogiristeilyä tuskin oltaisiin Encen kanssa tutustuttu vaikka samassa kaupungissa asutaankin ja nyt mä en tulis ollenkaan toimeen ilman tuota ihanaa ämmää. Uutta reissua tiedossa varmaan taas lauantaina. Can’t wait! 🙂

Ja viimeisenä vielä vinkkiä siitä mun ostoksesta. Ei kauhean suuri ja asuu dust bagissa. Kyseessä on jotain mitä olen jo jonkin aikaa etsiskellyt ja tiedän tämän olevan juuri se oikea yksilö. Olen todella rakastunut. Sen näkee varmaan ilmeestäkin. Lisää aiheesta myöhemmin.

22.06.2010 Just another wedding party

Koska lauantai oli merkittävä päivä kaikille meille prinnseistä haaveileville prinsessoille, piti naapurimaan suuren rakkaustarinan huipennusta tietenkin juhlistaa asiaan kuuluvin eväin. Viikolla luontokuvausreissulla bongaamani tirppa Enceus kesyyntyi sen verran nopeasti, että sain hänet seurakseni herkuttelemaan prinsessakakulla, tuulihatuilla ja skumpalla sekä tirauttelemaan kyyneliä. Se joka väittää, ettei vuodattanut minun punaisella sohvallani muutamia hyvin kosteita tippoja silmäkulmistaan, valehtelee räikeästi.

Onnen huuma oli kotikatsomossakin siinä määrin, että juhlintaa oli ehdottomasti jatkettava pitkälle yöhön ja kiskoimmekin mekot päälle ja party-korot jalkaan ja lähdimme hippaamaan. Itse meinasin ensin hieman ujoilla oman minimekko-strippikorkkarit-komboni kanssa, mutta Encestä ja murustani koostunut kannustusjoukko valoi minuun uskallusta lähteä vilauttelemaan säärtä oikein urakalla. Kai sitä nyt kesällä hieman saa paljastella ja etenkin kun mekko on niin upea!

Kuvat eivät kerro totuutta, mutta hitsi, että mun sääristä tuli mahtavan väriset ja säihkyvät muutaman päivän Acon-itseruskettavakuurilla ja päälle levitetyllä Acon hehkua antavalla Sparkling Body Lotionilla. Mä tiedän suurimman osan mielestä olevani edelleen ihan kalkkuna, mutta minulle tämä väri on lähes ennennäkemötäntä ja varsin upeaa. Ainakin yksi mimmi vakuuttui kyseisten töhnien tehosta siinä määrin, että vannoi syöksyvänsä apteekkiin asap. Kerrankin muuten mulla oli sen verran korkoa, että jo melkein pärjäsin pitkän huiskean kaverini vierellä enkä altistanut  kumpaakaan meistä kauhealle niskasärylle, jonka kahden melko eri mittaisen henkilön pitkäkestoinen yhdessä hengailu voi aiheuttaa.

Siitä huolimatta kuinka paljon tuosta Dorothy Perkinsin farkkumekosta tykkäänkään, ei se ole päässyt päälle aikaisemmin kuin kerran ja se tapahtui Indiedaysin launch-kekkereillä. Ne on nuo uskomattoman typerät kylkiläskiaukot jotka mua ovat hillinneet mekkoa käyttämästä, mutta lauantaina päätin haistattaa epävarmuudelleni ja muiden mahdollisille pahoille katseille ja päätin heilua baarissa ilman mekon päälle vedettävää peittävää loimea. Oli nimittäin siinä määrin hiostava ilma, että sisätiloissa ei olisi kyllä pysynyt hengissä minkään bleiserin kanssa. Joten pois alta risut ja männynkävyt ja silmät kiinni niiltä jotka ei kestä katsella, kun tämä tyttö päättää  paljastella.

Meitä tyttöjä meinas melkoisesti hymyilyttää, kun kameran takana oli yks melkoisen kuuma kolli joka jaksoi kuvailla meistä monta ihanaa ja hyväntuulista otosta. Mihin muuhun käyttöön tuo komistus pääsi, voitte tsekata Encen blogista.

Ulkona toki kuljin astetta peitetympänä kuin kuumassa baarissa. Kenkinä toimivat viime kesänä Nellystä lahjakortilla hankitut 13 stripparikorot, laukku puolestaan oli löytö reilun viikon takaiselta Rakastajat-teatterin kirppikseltä ja uusi rannekoru tarttui mukaan kahdella eurolla Seppälän alesta.

Kylkiläskiaukoista huolimatta mä rakastin tota asua. Noin huimissa koroissa ei voi tuntua muuta kuin itsevarmalta. Tahtoo päästä käyttämään sekä mekkoa, että kenkiä pian uudelleen!