Minulle kevään odotetuin päivä on se, kun vihdoin tarkenee pukeutua nahkarotsiin. Omiin hartioihin muotoutuneeseen mustaan nahkatakkiin kietoutuminen tuntuu aina kuin kotiin palaisi. Vuodesta toiseen nahkarotsi on ollut voimavaatteeni, se päällä olo tuntuu aina omalta. Sopivasti huolettomalta ja skarpilta yhtä aikaa.

Tänä vuonna avasinkin rotsikauden vanhan tutun ja itselle muotoutuneen vanhan ystävän sijaan uudella tulokkaalla. Säät eivät varsinaisesti vielä kannusta nahkatakissa hillumiseen, mutta eilen tuli liikuttua autolla ja lämpötilakin oli hintsusti plussan puolella. Niinpä otin pienen varaslähdön nahkarotsivuodenaikaan. 

Oma uusi tulokkaani on tämä plusmerkki Samoonin tämän kevään malliston rotsi, jonka ostin Ratsulasta. Todella pehmoisen nahkansa ansiosta minä ja takki sulimme heti ihanasti yhdeksi. 

Porin Ratsulasta minä nappasin takin viimeisen kappaleen, mutta samaa tuotetta myy ainakin Lorella missä normaalihinnaltaan 349 € maksava rotsi on nyt -20% alennuksessa. 

Samoonin takkia on olemassa ko’oissa 42-54. Koot ovat reiluja ja itselläni onkin koko 44. Jos haluaisin pitää takkia kiinni, olisi koko 46 ollut parempi, mutta vuosien kokemuksella tiedän, että en ikinä koskaan milloinkaan niin tee, joten tämä hartioiden mukaan valittu koko on hyvä. Ja testasin, niin kyllä tästäkin halutessaan just ja just saa vetskarin ährättyä kiinni. Tisseille tosin voi silloin iskeä ahtaan paikan kammo. 😀

Poimin internetin ihmeellisestä maailmasta muutaman muunkin aitonahkaisen klassikkorotsin, joista on saatavilla myös isoja kokoja.

Kollaasissa vasemmassa ylhäällä siis tuo minun päälläni nähty Samoonin takki. 

River Island. Koot UK18-28, hinta 200,00 €

Ellos. Koot 34-46, hinta norm 189,95 €, nyt alessa 142,00 €

Zizzi. Koot 42-50, hinta 399,95 €

Nahka-Albert. Koot 42-56, hinta 179,99 €

Saki, Kekäle. Koot 38-46, hinta 229,00 €

Saman tyyppinen perus bikermallinen rotsi on kesällä tulossa myös Junarosen valikoimiin. Kuvan takki saatavilla heinä-elokuun tienoilla.

Jos vinot vetskarit ja nepparit kauluksissa eivät nappaa, tässä myös muutama muu vaihtoehto:

Sara Lindholm, Klingel. Koot 44-56, hinta 249,00 €. Saatavilla myös ruskea ja punainen.

Junarose. Koot 42-54, hinta 249,99 €.

Saki. Koot 36-54.

Sakilla ei ole omaa verkkokauppaa, mutta merkin lähimmän jälleenmyyjän löydät täältä. Ainakin monesta Moda-ketjun myymälästä löytyy Sakin tuotteita, samoin Sokokselta. 

Alla vielä jälkimmäisen kollaasin Junarose-rotsi päällä kuvattuna.

Edullisimmillaan aitonahkaisen rotsin voi siis hyvällä tuurilla metsästää jopa alle sadalla viidellä kympillä. Jos budjettia löytyy 250 € onkin valikoimaa sitten jo melko hyvin. 

Jos itse olisin nyt vielä nahkatakin tarpeessa, niin tsekkaisin tuon Samoonin lisäksi ensimmäisenä Sakin saatavilla olevat eri vaihtoehdot. Syystä, että tuon merkin takeista minulla on kokemusta ja tiedän ne laadukkaiksi ja kestäviksi. Edullisen hinnan ja jämäkän näköisen mallin vuoksi myös Nahka-Albertin myymä biker vaikuttaa kiinnostavalta. Omaa juuri ostamaani takkiani puolestaan muistuttaa eniten River Islandin rotsi, joka sekin näyttää varsin kivalta.

Tätä postausta varten en muistanut tsekata Mangon Violeta-mallistoa, mutta senkin valikoimissa muutama nahkatakki lähes joka vuosi!

Tässä vielä koko eilisen asu: mekko – Evans / rotsi – Samoon / nilkkurit – Wonders, Zio (saatu) 

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä nahkarotsin metsästäjille!

Jos mielessäsi on nahkan sijaan keinonahkaiset versiot, niin niitä löytää varsin helposti. PU-rotseja tuntuu olevan myynnissä lähes jokaisella merkillä ja kaikissa kaupoissa. Zizzi, Junarose, Asos, Zalando, Ellos, Mango Violeta, Yours, Evans, Marks & Spencer, Evans, River Island… Valikoimaa on vaikka kuinka. Hintahaitari yleensä 50-100 € välillä.

Itse olen ulkonäön puolesta katsellut ihaillen tämän kevään monia kirkkaan värisiä keinonahkarotseja, mutta käyttömukavuuden, tai siis sen puutteen vuoksi, en itse vaan muovitakkiin taivu. Eli klassisella mustalla siis mennään!

 


Marks & Spencer on kuulunut suosikkikauppoihini siitä saakka, kun ketju saapui muutama vuosi sitten Suomeen. Kun merkin vaatteisiin tutustui livenä, on ollut helppo tehdä ostoksia myösM&S:n brittiverkkokaupasta, joka toimittaa myös Suomeen.

Koot yltävät Marks & Spencerin vaatteissä pääasiallisesti UK22 (50) saakka ja osassa tuotteista UK24:een asti. Nyt kuitenkin bongasin heidän nettikaupastaan uuden M&S Curve -malliston, joka tarjoaa naisten vaatteita kokovälillä 18-32 (46-60). 

Ainakin ensimmäisten tuotteiden perusteella kyseessä on todella basic-tuotteiseen keskittyvä mallisto. Mitään yllättävää tai kokeilevaa ei ole tarjolla, vaan lähinnä siistiin arkipäivän peruspukeutumiseen sopivia tuotteita. Farkkuja, t-paitoja, siistejä puseroita ja neuletakkeja sekä muutama juhlavampi mekko.

Omien Marks & Spencer -kokemusteni perusteella heillä olisi muun valikoimansa perusteella mahdollisuuksia tässä Curvessakin vähän monipuolisempaankin tarjontaan. 

Suomen Marks & Spencer -myymälöihin Curve-tuotteita ei ole ainakaan toistaiseksi luvassa. Mutta verkkokauppa tosiaan toimittaa myös tänne Suomeen. Olen itse tilannut useammankin kerran ja paketit ovat aina saapuneet noin viikossa. Toimituskulut Suomeen ovat 7,50 £.

Mahdolliset palautukset täytyy kustantaa itse, joten olen itse shoppaillut M&S:n verkkokaupasta lähinnä tuotteita, joiden koosta olen voinut olla aiempien kokemusten vuoksi hyvin varma. Tällä hetkellä himottaisi esimerkiksi vihreässä asussa nähdyt ja hyväksi havaitut kengät mustana. 😀


En siis ole menossa naimisiin, vaikka jokunen ehti pelkän otsikon ja morsiuspukusovitukuvan perusteella niin ehättää luulemaan. Pukeuduin pitsiunelmiin siis Porin häämessujen näytöksen vuoksi. Mutta eihän mun toki tarvitse aito morsmaikku olla voidakseni postata nämä päälle saamani puvut myös teidän nähtäväksenne.

Jotta postauksesta ei tulisi ihan hirmuinen kuvaoksennus, säästän yhden puvun + yhden mallikollegan kuvat toiseen postaukseen. Kuvat on otettu kiireessä tapahtumapaikan kirkkaan vihreällä käytävällä karmivassa sekavalossa, joten siitä syystä mustavalkoista settiä.

Näytöksen hääpuvut ovat siis kaikki Porin Juhlavasta, mistä löytyy morsiuspukujen lisäksi kattava valikoima muitakin juhlapukuja sekä naisille että miehille. Pukuja on myös vuokrattavissa. 

Kuten jo aiemmin kirjoitin, en ennen näiden sovitusta ollut ikinä aiemmin kokeillut ainuttakaan hääpukua. Vannehameeseen, tylleihin ja korsettimaisiin yläosiin pukeutuminen oli siis jo elämys sinänsä.

Huiman korkeat korot ja muhkeat helmat hieman pelottivatkin lavalle astuessa, mutta näytökset sujuivat onneksi ilman kompurointeja. Yhden puvun helma meinasi pari kertaa jäädä hieman kengän alle, mutta onneksi oli vierellä mallisulho, jonka käsikynkässä oli tukeva kulkea.

Tämä olkaimeton puku on sama, joka näkyi minulla jo sovituskuvassa. Silloin kokeilimme puvun kanssa myös irrallista pitsiboleroa/viittaa mikä härpäke se nyt olikaan, mutta se päädyttiin jättäämään näytöksestä pois. Keskivartaloon muotoa tuovin rypytyksin varustettu puku on merkkiä Eglantine Creations.

Sovitukseen mennessä iski jännitys ihan kuin varmaan monelle oikeallekin morsiamelle, että mahtaako sieltä löytyä pukuja jotka mahtuvat päälleni. Pelko oli kuitenkin turhaa, Juhlavassa oli laajasti kokovalikoimaa ja moni puku osoittautui hyvinkin säädeltäväksi ja muokattavaksi. 

Hääkuvaajana olen tavannut hirmuisen määrän morsiamia. Yksi asia, joka silmiini on pistänyt, on se miten usein hääpuvuiksi valitaan juurikin tällaisia olkaimettomia mekkoja, vaikka samaan aikaan ne tuntuvat monelle olevan iso epävarmuuden aiheuttaja. Pyynnöt photoshopata sitä sun tätä ja ahdistus alleista, ovat asioita joista on tullut keskusteltua morsianten kanssa paljonkin.

Ja toki minä kuvaajana aina koitan tehdä parhaani, jotta kuvattavat kokisivat olevansa kuvissa upeimmillaan. Osa hommasta hoituu ihan vaan mallinohjauksella, mutta toki niitä selkämakkaroitakin kuvista korjaillaan. Tuollainen olkaimeton puku, kun on helposti siinä kohtaa hyvinkin armoton, että riittävän kireälle laitettessa, syntyy väkisinkin vähän muhkua ja makkaraa (ainakin meille runsaammalla rasvaprosentilla siunatuille), joita ei muunlaisessa vaatteessa tulisi näkyviin.

Itselleni tämä puku istui edestä varsin kauniisti eikä ole mielestäni liian antavan ja avoimen oloinen runsaasta rintamuksesta huolimatta, mutta kyllähän tämä tosiaan takaosan yläreunan päälle tiristi vähän makkaraa esille. Mutta muuten pidin takaosan puolesta nimenomaan tästä puvusta napituksen vuoksi, mikä on minusta kiristysnauhoja kauniimpi vaihtoehto.

Alla lavalla leikkisulhoni kanssa. Kuvista näkyy mun mielestä hyvin noiden pukujen ero sen suhteen minkä kokoiselta niissä näytän. Tässä olkaimettomassa ja hyvin istuvassa puvussa koen olevani siromman näköinen kuin oikean puoleisessa puvussa.

Tämä ero tosin voi johtua siitä, että tuo pitsipuku oli ihan oikeasti minulle huomattavasti liian suuri. Puvusta ei ollut pienempää kokoa, joten 52 koon mekkoa kavennettiin pariin otteeseen, mutta yläosa oli siitä huolimatta liian suuri.

Meni siis ihan hyvin tuolla näytöksessä, kun vaan muistin pitää ryhdin koko ajan ihan tikissä, ettei olkaimet pääse valahtamaan, mutta jos olisi pukua oikeasti hankkimassa, olisi pitänyt tilata pienempi.

Tämä olkaimellinen kermanvärinen pitsipuku on merkiltään Amelie. Tässä kivointa oli nuo keveät olkaimet. Niiden ansiosta pukua ei tarvitsisi kiristää aivan niin tiukalle kuin täysin olkameitonta pukua, joten selkämakkarat pysyvät maltillisempina.

Pisteitä mekolle myös kauniista pitsistä ja vyötärön ohut nauhakin oli kiva pieni yksityiskohta. Pienen laahuksen kanssa eläminen tuntui tottumattomalle vähän hankalalta. Mutta eikös siitä huolehtimista varten ole sitten oikeilla morsiamella ne kaasot. 😀

Sain muuten taas kerran hiuksiini ihan uudenlaisen kampauksen. Porilaisessa Blushissa loihdittu kampaus oli kiva sekoitus itselle tuttuja elementtejä korkeaksi nostettuine pääliosineen ja jotain uutta ollessaan osaksi auki. Tykkäsin!

Puvut – Porin Juhlava / korut – Oona Armia Jewelry / näytöksen kukat – Kukka Ulvila / meikki ja kampaus – Blush 

Kauniita pukuja molemmat ja hyvin voin ne kuvitella itseni kokoisen ja tyyppisen ihmisen päälle, mutta kyllä ne itselle aika lailla rooliasuilta tuntuivat. Mutta vaikka peilistä ei näissä lookeissa katsonut minä itse, niin kyll toki tunsin oloni nätiksi. Silleen klassisella tavalla kauniiksi.

Kaikin puolin kiva kokemus tämäkin mallikeikka ja lupauduin jo mukaan ensi vuodeksi, jos vaan tarvitaan!