Sotkamon helluntaiseurakunnan kirpputori Majakasta lasten kenkähyllystä löytyi kuudella eurolla jotain ihanan rouheaa syksyksi. Merkki Dockers, matsku nahkaa ja kunto loistava. Toinen kenkä vaatii ihan pientä venytystä suutarilla jalkapöydän päältä, mutta sehän hoituu.

Onhan ne vähän viime vuosituhannen vaihdetta ja teiniä, mutta siks just ne muhun iskeekin. Kovasti on näissä samaa henkeä kuin lukioikäisenä suuresti himoitsemissani New Rockin saappaissa joita en sitten kuitenkaan koskaan saanut hankittua.

Eihän tarvii vielä aikuistua? Vieläkö saan innostua samanlaisista kengistä kuin jo yli kymmenen vuotta sitten? 😀

Posted from WordPress for Windows Phone


Ihana ja aurinkoinen kirppispäivä Kirjurissa takana! Enemmänkin olisi porukkaa toki saanut paikalla olla, mutta kyllä minä siellä yhden kasillisen kampetta sain myytyä. Kauniissa ulkoilmassa oleilua, ihmisten kanssa turisemista ja vähän rahaakin kotiinviemisinä, ei reissu mitenkään hukkaan mennyt.

Kotiin tuomisina oli jäljelle jääneiden vaatteiden ja tienestien lisäksi mm. yksi auringossa palanut tissi sekä olkavarsi. Juuri kun olin aamulla ehtinyt intoilla, että Lumenen kokeiluun lähettämässä sävyttävässä päivävoiteessa on myös suojakertoimet,niin en sitten tajunnut etsiä tuolta purnukkakasasta mitään aurinkosuojaa muulle vartalolle. Urpo mikä urpo. No, onpahan nyt sitten kesä virallisesti avattu, kun on ehtinyt jo käryttää itsensä.

Mutta se mahtavin kotiintuominen kirppikseltä ei suinkaan ollut oma punoittava nahkani, vaan sopivasti kulunutta nahkaa mahtavien kenkien muodossa. Viereisen myyntipöydän mimmit kaivoivat kasseistaan jotain mikä sai sydämeni heti pamppailemaan kiihkeästi.

Nopea loikka kohteen luo, koon ja hinnan tiedustelu ja kenkien sovitus kaikkia mahdollisia jumalia ja lunnonvoimia rukoillen, että ne olisivat sopivat. Ja kyllä!!! Upeat bootseistaan tutun Joe Sánchezin jykevä korkoiset ja paksupohjaiset maiharit juuri sopivasti kuluneina 6 €!!! Paras upein mahtavin kirppislöytö aikoihin! Lähes sekosin onnesta.

Tuollaisia paksukorkoisia nilkureitahan näkyi taas viime syksynä ihan hirveästi mm.Vagabondilla ja monella muullakin kenkämerkillä ja niitä on luvassa tulevaksikin syksyksi.

Itsekin kävin syksyn ja talven aikana sovittelemassa useaan otteeseen mm. yläastevuosista suloisesti muistuttaneita Vagabondin Grace-nilkkureita,mutta totesin silloin, että tarvitsen vielä hieman lisää aikaa tuon teinivuosista tutun korkomallin paluuseen. No nyt se aika oli sitten selvästikin tullut, niin onnelliseksi nuo Sanchezit minut tekivät. Nämä voisivat olla kuin suoraan Tenetin yläasteen pihalta vuodelta -96, mutta samalla ne ovat myös taas ah niin ajankohtaiset. Rakastan, rakastan, rakastan!

Aamulla jalkaan laittamani sandaalit joutuivat heti kirppikseltä palattua väistymään uusien rakkauksieni tieltä ja ai, että mun pilkkumekkoasuni sai samalla roiman annoksen asennetta.

Moda-ketjun S.T.I.-malliston pallokuosinen rennoilla taskuilla varustettu viskoosimekko löytyi pari päivää sitten Ratsulasta. Vaikka pallot ja pilkut eivät ole ikinä olleet oikein mun juttuni, niin jostain syystä tämän mekon kohdalla tiesin heti, että tässä on just mahtava kesämekko minulle.

Koltun kanssa kävi itse asiassa niin, että nappasin vaan rekistä tottuneesti suurinta kokoa mitä löytyi, eli tässä tapauksessa XXL, ja syöksyin sovituskoppiin. Olin siellä sitten tyytyväinen, kun mekko mahtui ja lähdin kotiin kassan kautta. Kotona mekkoa paremmin sovitellessani sain kuitenkin huomata, että herran jestas, sehän oli mulle oikeesti ihan liian iso! Ja mikä ihmeellisintä, se oli liian suuri erityisesti rintojen kohdalta. Todella harvinainen tilanne meikäläiselle. 😀

Kipaisinkin sitten eilen vaihtamaan mekon yhtä äxää pienemmäksi ja sehän istui joka puolelsta huomattavasti paremmin. Suunnattoman ilahduttavaa saada kerrankin vaihtaa vaatetta pienempään. 😀

Mekko istuu kivasti rintojen kohdalta, mutta empire-leikkauksen ansiosta se laskeutuu kauniisti myös rintojen alta ja karmea telttaefekti vältetään. Kaula-aukko on kylläkin sen verran antava, että istuessa ja kumarrellessa saa kyllä vähän katsella, etä miten paahasti sitä tulee paljasteltua. Mutta se on niin pieni ja mitätön ”vika” kun mekko on muuten niin mahtava. Tunikaksi tuota itse asiassa hintalapussa nimitettiin, mutta kyllä tuo mulle mekosta menee.

Hieman mietitytti, että onko tuollainen pilkkumekko tällaisen pyllerön päällä jotenkin liian tätimeininkiä, mutta nuo isot roikkuvat taskut tekevät siitä kivan rennon ja yhdistettynä vaikkapa juurikin noihin maihareihin ja kirkkaanpunaiseen huulipunaan on kokonaisuus mielestäni vallan mahtava eikä lainkaan liian tätimäinen.

Sellaisia uutuuksia siis minun vaatekaapissani! Millaisen tuomion annatte asulleni?


Nyt seuraa sitten sellainen kuvapläjäys, että oksat pois! Mutta Naschmarktin kirpputori, jossa kävimme kiertelemässä lauantaina nyt vain oli niin kiehtova paikka, että kamerani yksinkertaisesti halusi laulaa taukoamatta.

Kirpputori oli  ihana sekasorto täynnä kaikkea taivaan ja maan väliltä. Uutta tavaraa, vaatteita, vintage vaatteita, antiikkia, perintöposliinia, korurasioihin unohtuneita aarteita, ihan mitä tahansa. Tällaisia kirpputoritaivaita ei vaan tunnu ikinä tulevan kotimaassa vastaan, mutta siinäpä se juju varmaan piileekin, että sitä ihanampaa niiden koluaminen on sitten reissuilla.

Myyjissä oli toki nuorempaakin väkeä, mutta enimmäkseen pöytien takana hääri sympaattisia pappoja ja mammoja jotka olivat hilanneet myyntiin aarrekammionsa kokoelmat vuosikymmenien ajalta. Osa myyjistä oli ihan yksityisiä, mutta paikalla oli myös suuret määrät esimerkiksi antiikkikaupan ammattilaisia.

Aurinkonen sää teki kirppistelystä todella mukavaa ja kiertelimmekin väenpaljoudessa pöytien aarteita tutkien varmaan pari tuntia. Paikalla olisi helposti saanut kulumaan vielä tovin jos toisenkin, mutta kurnivat vatsalaukkumme olivat hieman eri mieltä.

Huonekalujakin torilta toki löytyi. Huvitusta aiheutti erityisesti tämä nojatuoli-alusastia-yhdistelmä jollaista en ollut vielä koskaan ennen nähnyt. Aatelkaa nyt miten kätevää kun olis tollanen vaikka olohuoneessa. Ei tarttis missata minuuttiakaan lempisarjastaan, kun vois vaan hädän yllättäessä kiskaista penkin ylös, kannen auki ja istahtaa asioilleen. 😀

Niin kivalta kuin tuo silinteri kaukaa näyttikin, niin se oli melkoinen pettymys; ei mahtunut päähän, eikä sieltä tullut edes pupuja. Pöh.

Jostain taikapeilistä näkyi kaksi onnellista matkaajaa.

Minä iskin silmäni erityisesti kaikenlaisiin söpöihin pehmoeläimiin, kuten noihin LSD-huuruisen näköisiin bambeihin joita tuli vastaan useammassakin pöydässä. Jäi oikeastaan harmittamaan, etten sellaista itselleni ostanut.

Jonna hipisteli monenmoisia vintagemekkosia ja muita, mutta pysyi lujana eikä kaapannut mitään mukaansa. Minä puolestaan tuhlasin reilut parikymppiä kaikenmaailman koruihin. Ihania ihania löytöjä! Tulevat esiintymään vielä täälläkin.

Joo.. Eiks ois ollut kauheen kiva matkamuisto tollanen äimistyneen näköinen mäyrä? Ai ei vai?

Itse keskityin tonkimaan erityisesti korukasoja, mutta myös erilaisia nahkalaukkuja olisi riittänyt torilla kyllä pengottavaksi asti. Itse päätin kuitenkin olla edes kysymättä laukkujen hintoja, jotta pysyisin varmemmin kaidalla polulla.

Koriste-esineitä, taidetta, lp-levyjä, posliinia, leluja, vanhoja käsitöitä, lankapuhelimia, täytettyjä eläimiä, sota-aiheista keräilytavaraa, kävelykeppejä, öljylamppuja, lihamyllyjä, nappulakenkiä, turkkeja, pitsiverhoja, antiikkikoruja, merimieshattuja, karttapalloja, pikkuautoja, kirjoituskoneita, vanhoja vetimiä ja saranoita, kahvimyllyjä, ikivanhoja valokuvia, postikortteja, pinssejä, sarjakuvia, raamattuja, krusifikseja, kristallia, mallinukkeja, paperipainoja, kaasunaamareita ja ja ja ja…

Huh, en mä jaksa kaikkea luetella. Mut kävi ehkä selväksi, että tuolla oli IHAN KAIKKEA.

Kirpputorialueen vierestä löytyi myös ihan normit markkinat lukuisine kukka-, vihannes-, liha- ja juustokauppiaineen.

Eli jos siis joskus suuntaat Wieniin, niin Naschmarktilla on kirppis aina lauantaisin. Paikalle pääsee käyttämällä U-Bahn linjaa U4 (vihreä linja) ja jäämällä pois Kettenbrückengassella. Siitä kun sitten kiipeää metroaseman portaat ylös, niin onkin jo samoin tein mestoilla ja voi lähteä luovimaan tungoksessa.

Toivottavasti nämä Wien-kuvat eivät ala teitä vielä tökkimään, sillä niitä on luvassa edelleen muutaman postauksen verran! 😀