26.08.2010

Posted at 21:20h in Yleinen by
0 Likes

Koitin tänään pitää vapaapäivän ja onnistuinkin muutamia asiakaspuheluita lukuunottamatta tavoitteessani. Ja kuten onnistuneeseen vapaapäivääni usein kuuluu, oli tänäänkin ohjelmassa lounas hyvän ystävän kanssa ja piipahdus kirpputorilla. Ja siitä mitä mä olen tehnyt sen jälkeen, pitääkin kirjoittaa joskus erikseen tarkemmin. Mutta toteanpa kuitenkin, että vaate-ja kenkäkaapissa käy nyt melkoinen myrsky. Kokonainen kengille varattu hyllykkö jäi tämän päivän raivonpuuskan tuoksinassa tyhjäksi. Että semmoista.

Tuossa päivänasussa ei ole mitään ihmeellistä, vaan päällä on jo aiemminkin nähtyjä lemppareita, mutta katsokaa mitä mulla roikkuu kädessä!!!

2010_08_26_asub

martensb2

martensb

Just oikean kokoiset, juuri sopivan pehmeäksi kävellyt, mutta kaikin puolin loistavassa kunnossa olevat Dr. Martensit kirpputorilta. Ja mikä parasta, ne kustansi huikeat 5 €!! (mulla on joku 5 € nahkasaapastaika kirppareilla. Myös viime keväänä ostetut pitkät maiharit kustansi saman verran) Nauhojen puuttuminen tietenkin korotti hieman kokonaishintaa, kun piti sellaiset hankkia, mutta eipä niihinkään uponnut kuin reilut kolme euroa.

Mä olen niin fiiliksissä tästä löydöstä! Mulla ei yläasteella ollut oikeita Martenseja, mutta varrettomat ihan samannäköiset jotkut merkittömät ja ne oli kovin rakkaat.  Muistan vieläkin kuinka ne ostettiin muutama päivä ennen seiska luokan alkua ja istuskelin autossa niitä ihailemassa sillä välin, kun äiti kävi iskän asioilla autopurkaamossa. Muistan siitä hetkestä kaiken. Missä kohti purkaamon pihaa meidän auo oli parkissa, kuinka aurinko paistoi jne. Hetki autopurkaamon pihassa ei varmasti olisi piirtynyt vuosikausiksi niin tarkasti mieleeni, ellei jalassani olisi ollut juuri ostetut suunnattoman räyheät kengät. Yläasteelaisen kengät.

Muitakin maihareita on vuosien varrella ollut, mutta ei koskaan Martenseja. Usein on tullut kenkiä kaupassa soviteltua, mutta uutuuden jäykkyys, on aina saanut jättämään ne loppujen lopuksi kauppaan. Nyt sitten joku on muhjannut ne puolestani pehmeiksi ja tarjoili ne vielä käsitämättömän edulliseen hintaan. En voi uskoa onneani. 🙂


25.08.2010

Posted at 20:24h in Yleinen by
0 Likes

Muutama kuva uudesta nahkarotsistani, joka on jo hieman kuvissa vilahdellutkin. Se on tainnut muuttaa päälleni pysyvästi. Kuvissa olen pukenut takin alle kesäkuussa Sokokselta ostamani neuleliivin, jossa on tuollaiset harsomaiset liehukkeet etukappaleessa. Passaavat takin kanssa mielestäni todella hyvin yhteen ja läpikuultava sifonki luo hienosti kontrastia kiiltelevälle nahalle.

Sain kuviin mielestäni aika hyvin kaiveltua muotoja ja materiaalit erottumaan kaiken tuon mustan keskeltä. Harmittaa vaan, kun muuten olis kerrankin omasta mielestä kivoja kuvia blogiin laitettavaksi, niin jostain syystä kuvat näyttää ainakin mun selaimessa liian punaisilta. En jaksanut säätää enää enempää. 😛

rotsi2

rotsi3

rotsi1

Kaulassa viime sunnuntainen kirpputoriostos ja ranteessa ukin vanha kello, joka on asusteistani ehdottamasti kaikista rakkain.

Takin hihojen alapuolet eivät ole nahkaa, vaan joustavaa kangasta, mikä mahdollistaa loistavasti hihojen ruttaamisen lyhyemmäksi. Juuri siten, kun minä hihani yleensä haluan. Takissa ei ole lainkaan vuorta, joten syksyn viiletessä sen voi kätevästi siirtää ulkoa sisäkäyttöön ja se jos mikä on aivan loistava ominaisuus, kun kyseessä on vaate jota ei raskisi heittää päältään edes nukkumaan mennessä. 🙂

Takki siis hankittu Porin Ratsulasta ja on Moda-ketjun omaa S.T.I.-merkkiä. Hintaa takilla oli nahkarotsille aika maltilliset 139 €

Tiedättekö sen olon, kun joskus tuntuu, että joku yksi ainoa vaatekappale skarppaa koko vaatekaapin sisällön ja nostaa oman pukeutumismotivaationkin ihan uusiin sfääreihin. Minulle tuo takki on juuri sellainen. Kaikki muutkin vaatteet yhtäkkiä paljon paremmilta kuin vielä kaksi viikkoa sitten, kun ne vaan yhdistää tulokkaan kanssa. Ja kaiken lisäksi takilla on se maailman paras vaikutus mitä vaatteella voi olla. Se saa mut tuntemaan itseni upeaksi. Ihan sama näyttääkö se siltä ulospäin, mut se on se olo.

Tuo parissa kuvassa näkyvä ukin vanha kello muuten kuuluu samaan voimauttavien vaatteiden ja asusteiden kategoriaan. Sen metallinen miehekkyys yhdistettynä suunnattomaan tunnearvoon on ihan lyömätön yhdistelmä. Uskaltaakohan takkia ja kelloa ede pitää yhdessä, ettei ihan mene överiksi tuo itsensä upeaksi tunteminen. 😀


13.06.2010

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Aika esitellä loput torstain kirputorisaaliista. Kyseessä oli tosiaankin Rakastajat-teatterin kirpputori ja esittelin jo aiemmin tämän upean pääkallosormuksen. Vitosen kokonaissijoituksella matkaani tarttui sormuksen lisäksi kaikki seuraavien kuvien killuttimet sun muut.

tuntolaatat2

tuntolaatat

Himmeäksi harjatut ”tuntolevyt” hyppäsivät korukasasta suoraan päälläni olleen armyvihreän t-paidan kimppuun. Ketjun pituus on hieman ikävästi juuri pituutta tissivako, mutta en anatnut asian häiritä. Pitää vaan valita kaveriksi juuri oikean kokoisia kaula-aukkoja.

kirppiskorut2

Etualalla näkyvä pyörein niitein koristeltu clutch on alunperin kotoisin Biancosta ja muistan hypistelleeni sitä jo viime talvena liikkeessä. Nyt tuo himotusteni kohde tarttui käteeni kirppiksen laukkulaatikosta silkkipaperit ja alkuperäinen hintalappu (23 €) vielä sisällään. Läpän toinen neppari oli kylläkin onnistunut irtoamaan, mutta se ei muuten priimakuntoisen laukun kohdalla paljoa huolettanut, etenkin kun ostoksia ei ollut hinnalla pilattu. Minulla onkin ollut melkoista kyllästymisen tunnetta ilmassa mitä tulee mustiin pikkulakkuihini, joten tämä veska oliihan tervetullut piristys kokoelmaan.

Vasemmassa reunassa puolestaan lepäilee leveällä niittikoristeisella hihnalla varustettu kello, jonka toimintakunnosta ei ole varmuutta ennen kuin siihen kokeillaan uutta patteria, mutta järeän ulkomuotonsa vuoksi sekin pääsi kotiin vietävien löytöjen kasaan. Mutta kuten Ostos-tv:ssäkin sanottaisiin: ..eikä siinä vielä kaikki, lisäksi saat kaiken tämän!

kirppiskorut

Pronssisia koruja on alkanut viime aikoina näkyä etenkin toisissa blogeissa siinä määrin, etten ole voinut välttyä niiden pikku hiljaa hiipivältä vaikutukselta. Yllättävän hyvälyä tuo rannerengas sitten näyttikin sopivien väristen vaatteiden kanssa. (eli siis mustan 😀 ) Hopean värisiä rannerenkaita puolestaan löytyy jo ennestäänkin, mutta lisää mahtuu korulippaaseen aina.

Monivärisen pienistä renkaista kootun kaulaketjun kaupanpäälliksi sain näyttelijä Angelika Meuselilta tarinan sen vaiheista. Koru on ollut teatterin lavalla Meuselin esittäessä Suomi-iskelmän legendaa Armi Aavikkoa Rakastajien pikkujoulu-showssa. Rooliasuun oli tuon kasariketjun lisäksi kuulunut mm. mustat nahkahousut. Nyt siis nahkahousut ja vaalea peruukki vaan hakuun ja minäkin voin olla oman elämäni Armi Aavikko. Sitten puuttuu enää Iso-D.