Edellisessä postauksessa vilahtikin jo yhden pienen kuvan verran Helsingistä mukaan tarttunut kirppislöytö, mutta tässä se olisi sitten vähän tarkemmin asukuvien muodossa.

Iinan ja Jonnan luottokirpparilta, eli Kaivarin Kanuunasta löytyi tällä kertaa tuo raidallinen, neulepintainen Z.I.P. -merkinen rento jakku.

20130512-174436.jpg

Kuvissa se ei näy, mutta jakussa on langan seassa pikkuruisia paljetteja, jotka kimaltavat hillitysti valon osuessa sopivasti.

Tosiasiahan on, että jakku on hitusen pieni itselleni. Etupuskurin kohdalta tietenkin. Tulin peilaillessa kuitenkin siihen tulokseen, että koska koko on ok hartioista, eikä vaatesiis tunnu pahalta,voin hyvin käyttää tätä tuollaisena avonaisena. Iina komppasi vierestä, joten kävelin kassalle.

Olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että vaatteiden on oltava oikean kokoisia ja että liian pienet vaatteet ovat hirveintä mitä tiedän. Erilaisten jakkujen ja muiden edestä avoimien yläosien kanssa on kuitenkin tilanne usein se, että on parempi valita koko joka ei yletä kiinni, mutta on sopiva hartioista, kuin mennä hartioista ja hihoista liian suureen versioon sen vuoksi, että vaate ylettyisi ryntäiden ympärille. Etenkin, kun en koskaan tykkäisi edes pitää tuollaisia vaatteita kiinni.

Joku kyselikin juuri pari postausta sitten,että mahtuuko mun rakas nahkarotsi kiinni, niin voi sanoa,että ei ole mahtunut aikoihin! 😀 Mutta en luovu siitä silti. Ei siis sääntöjä ilman poikkeuksia. Mutta muuten kyllä kannustan karsimaan kaapista kaikki pienet vaatteet.

20130512-174444.jpg

Muuten päällä oli tuona aurinkoisena helatorstaina aika tuttuja juttuja. Jo pariin otteeseen nähdyt vitosen H&M mama -pöksyt, paksupohjaiset Tamariksen mokkaballerinat, CK:n aurinkolasit ja Glitterin kaulakoru.

20130512-174452.jpg

Nämä ihanat kuvat minusta nappasi Iina, joka on aivan ihailtavasti imenyt itseensä valokuvausoppeja, siihen malliin se jo ottaa huomioon valonsuuntia ja käyttää hyväkseen syväterävyyden tarjoamia mahdollisuuksia sommittelussa. Oon ylpee mun oppilaasta! 🙂


En onnistunut alkuviikon Helsinki-pyrähdyksellä ihan kokonaan säästämään itseäni shoppailuhommilta vaikka mitään hinkua kauppojen koluamiseen ei ollutkaan. Iinan tai Jonnan luona ei kuitenkaan voi vierailla pyörähtämättä samalla reissulla myös läheisellä Kaivarin Kanuuna -kirpparilla. Niinpä tiistai-iltapäivän ajankuluksi suunnattiin yhdessä Jonnan kanssa tarkastamaan Kanuunan tarjonta eikä reissu ollut suinkaan turha.

Vaikka pääpiirteittäin Kaivarin Kanuunassa tuleekin korkeiden hintojen vuoksi sellainen olo, että ihmiset ovat täysin menettäneet suhteellisuudentajunsa, niin vastapainona sieltä saattaa tehdä toisinaan huimia löytöjä. Esimerkiksi Jonnan lukemattomat vintagemekot ja nahkatakit ovat ihan käsittämättömän hyvää kirppisonnea ja niistä aika monet ovat muuttaneet Jonnin kotiin nimenomaan Kanuunasta. Vilkaiskaa nyt esimerkiksi tätä upeaa papukaijamekkoa!

Ja mitäkö minä sitten löysin?

20121026-205318.jpg

Hillittömän hienon mustan salkkumallisen olkalaukun, joka on kuunnoltaan enemmän kuin täydellinen! Laukku on entisen omistajansa käytössä suloiseksi pehmittämä, mutta samalla edelleen riemastuttavan ryhdikäs.

20121026-205328.jpg

Kuten kuvatekstistä voi lukea, niin tuo käytännöllisen kokoinen upeus kustansi tasan kymmenen euroa. Saman oloisia nahkasalkkuja on näkynyt viimeisen parin vuoden aikana merkillä jos toisellakin ja hinnat eivät todellakaan ole kaksinumeroisia. Tämä eteeni pudotettu laukku on yhtä aikaa ajankohtainen ja klassikko ja sen olematon hinta kohottaa löytöpisteet kympistä sataan.

En tajunnut laukun upeutta ihan täysin ennen kuin vasta ihaillessani sitä kotimatkalla bussissa. Kirpparilla ajattelin sen olevan ”melko siisti”, mutta Poriin päästyäni olin jo päätä pahkaa rakastunut ja ymmärsin tehneeni yhden koko vuoden parhaista löydöistä.

20121026-205346.jpg

Laukku on edesmenneen kotimaisen Three Bagsin tekosia ja sen faktan valossa on varmaa, että veska on vähintään viisi vuotta vanha. Three bags -laukkuja valmistanut EJ-laukku nimittäin hakeutui konkurssiin vuonna 2007.

Mä olen löydöstäni ihan fiiliksissä ja silittelen onnellisena sen pehmoista pintaa. Huomenna me lähdetään uuden salkkurakkaan kanssa taas vähän reissuun. Tällä kertaa vuorossa reitti Pori-Tampere-Kuopio-Helsinki-Pori. Ja se alkaiskin sitten pikku hiljaa olla laukkujen pakkaamisen aika. Yäh, aina yhtä tympeetä puuhaa. Mutta tuon uuden laukun mä kyllä pakkaan innolla!

Kenen muun mielestä on kyseessä huippulöytö?


Voi kaikki mustat neulemekkoni, en kesän aikana muistanutkaan kuinka paljon teitä rakastan! Nyt kun sitten taas kaivelin nuo lukemattomia kertoja päälläni nähdyt Espritin koltut taas esiin, olen viihtynyt niissä jo monta päivää putkeen.

Ja miksikö puhun monikossa? No siksi, että minulla on samaa mustaa mekkoa 3 kpl! Se osoittautui aikoinaan niin loistavaksi ja monikäyttöiseksi vaatteeksi, että tuli hamstrattua niitä lisää kun olivat Elloksella superalessa. Ja kaikki ovat tulleet tarpeeseen. Aina on vähintää yksi kaikki ongelmat ratkaiseva rakkausmekko puhtaana.

Tänään lempivaate pääsi kanssani aamun alkajaisiksi labraan verikokeisiin, sitten yhdelle lehtikuvauskeikalle, teatterin kirpputorille ja loppupäiväksi studiolle kuvauksiin ja toimistohommiin. Kokonaisuutena tämä eukko näytti tältä:

20121016-212758.jpg

neulemekko-esprit/nahkarotsi-saki/huivi-la redoute/laukku-alternative/kengät-Ten points (saatu)/hattu-kirppislöytö

Nuo koko kuvassa näkyvät kengät ovat iloinen ylläri sunnuntailta, kun menin kenkäkauppaan ihan vain viattomasti katselemaan. Tyhjin käsin jaloin en sieltä kuitenkaan lähtenyt, sillä  liikkeessä minua odotti viesti Ten Pointsilta, että saisin valita itselleni veloituksetta yhdet heidän kengät mikäli haluaisin. Jei! No halusin kai! Mutta uusista ihanuuksista lisää myöhemmin ihan kunnon kuvien kanssa.

20121016-212804.jpg

Hatun nappasin eilen mukaani Lähetystorilta, kun se passasi väriltään niin kivasti uusiin kenkiin. Mä tahdon lisää hattuja! Ne pidentää kivasti kampaajakäyntien väliä. 😀

Kuten sanoin, niin kävin tosiaan tänään verikokeissa. Olen täällä blogissakin tainnut jossain kohtaa mainita, että minulla on jo jonkin aikaa ollut koelääkitys hieman huonojen kilpirauhasarvojen vuoksi vaikkei sitä varsinaista vajaatoimintadiagnoosia ole yksikään lääkäri vielä päätynyt antamaan.

Nyt sitten tsekkaillaan, että millaisia arvoja tämän hetkinen lääkitys antaa. Jos verrataan vaikka viime kevääseen jolloin kirjoitin mm. tämän väsymyksen täyteisen postauksen, on olo parantunut jo melkoisesti. Kesä meni vielä melkoisessa aivosumussa, mutta nyt syksyn tullen synkkyys ja toivottomuus on alkanut pikku hiljaa helpottamaan eikä arki ole enää karmivaa tervassa tarpomista.

Muuten oireita kyllä riittää vielä melkoisesti, joten lääkäri sanoi, että thyroxin-annosta varmasti nostetaan näyttipä TS-H ja T4v arvot sitten mitä hyvänsä. Mutta nyt mulla on ekaa kertaa todella pitkään aikaan sellainen olo, että mä nään jopa hieman valoa sen ainaisen väsymys-tunnelin päässä. Että ehkä mä en ihan oikeesti olekaan vain masentunut, laiska ja lihova möykky, vaan ehkä mä vielä löydän vanhan iloisen ja aktiivisen itseni. Pitäkää peukkuja ja vilkuttakaa majakan valoja, jotta löydän pois sumusta.