Koska Tyyliä on viime päivinä metsästetty täällä kovin nihkeästi, niin halukkaat voivat käydä lukaisemassa Fashion TV by Indiedaysin blogista jutun minun parhaimmista kirppislöydöistäni.

 

 

Jaa että mikä Fashion TV, saattaa siellä nyt useampikin teistä miettiä. Kyseessä on Voicella ja TV5-kanavalla näkyvä muotiaiheinen ohjelma, joka alkoi tuossa pari viikkoa sitten. N. viiden minuutin mittaisia jaksoja on luvassa kaiken kaikkiaan syksyn aikana hieman toistakymmentä ja kutakin jaksoa esitetään aina viikon ajan muutamia kertoja päivässä muun ohjemiston välissä. Jaksot ovat nähtävillä myös netissä.

Itse liityn asiaan sillä tavalla, että juonnan ohjelmaa yhdessä Jennin, Majn ja Emmin kanssa. Meitä on vaihtelevasti aina yksi tai kaksi bloggaaja-juontajaa per jakso ja itse olen mukana muistaakseni viidessä tai kuudessa jaksossa. Ensin sitä aina pitää ideoita hyvinä ja innostuu ja sitten myöhemmin vaan miettii, että mihinkäs sitä tuli taas pistettyä itsensä oikein mokailemaan. Tää on just taas sitä settiä. Mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa, mutta omien jaksojen katsominen kyllä jännittää. En tiedä pystynkö. 😀

Mutta vaikken itse uskaltaisikaan katsoa itseäni ruudussa, niin uskaltakaa te! Jos ei jaksot osu silmään telkkarissa, niin voit katsoa jo lähetetyt jaksot TÄÄLTÄ. Fashion TV:n blogia kannattaa muutenkin vilkuilla, sillä moneen jaksoon liittyy myös kivoja kilpailuja.

Ja tämän viikon jaksoon liittyen esillä siis minun kirpputoriaarteet top-3!

 

PS: Muita kuulumisia sen verran, kun kommenttiboksissa on mun quasimodo-tilanteesta (jos et ole kärryillä mistä kyse, tsekkaa postaukset 1 ja 2) kyselty, että oireilu on edelleen jatkunut ollen aina välillä muutaman päivän poissa. Perjantai ja lauantai meni taas luomet turvoksissa ja kutina kasvoissa on edelleen joinakin päivinä varsin mahdoton.

Silmäluomien hilseilevä kuivuus on levinnyt näkyvästi myös alaluomille. Ilman meikkiä on tullut kuljettua siis jo useampi viikko ja alan olla jo melko tottunut melko rupiseen olemukseeni. Mutta kyllä tämä on selvästi hillinnyt intoani olla sosiaalinen ja lähteä ihmisten ilmoille kauheasti esiintymään. Tunnen itseni varmaan ihan prinsessaksi, kun seuraavan kerran uskallan vetää ihan normaalit arkipakkelit naamaan. 😀

Mitään käryä oireiden aiheuttajasta ei edelleenkään ole eikä apuakaan siis vielä yleislääkäriltä löytynyt, mutta huomenna on vihdoin vuorossa aika ihotautilääkärille. Vien pahoina päivinä ottamani kuvat mukanani ja toivon, että saisin jotakin apua. Pitäkää peukkuja! Raporttia seuraa kyllä sitten taas tännekin, kun nyt on tämä julkisesti sairastaminen tullut kerran aloitettua.

Tänä aamuna kyllä veikkasin facebook-statuksessani seuraavaa: ”mä alan aavistella mistä tämä jo muutaman viikon minua aamuisin piinannut quasimodo-turvotus ja näppylät johtuvat. ei tää mitään allergiaa tai muuta sairautta ole. mä vaan täytän parin kuukauden päästä kolkyt! Hyvästi nuoruus ja kauneus!”


Hei vaan täältä Satakunnan liikenteen bussista jostain Huittisten kohdalta! Muru jäi tekemään muuttoa, kun minä aamupäivällä karkasin ensin töihin ja kuvausten jälkeen sitten suoraan linja-autolla kohti Helsinkiä ja Flowta. Palatessa onkin sitten uusi koti. Aika hurjaa. Jännittää vähän.

Muutto on ollut oiva syy käydä kaikki omistamansa tavara kriittisellä asenteella läpi ja kyllä säkki poikineen on saanut kyytiä mikä roskalaatikkoon mikä kohti kirpputoria. Mutta vastapainoksi uusi koti on myöskin mahtava (teko)syy tehdä joitakin hankintoja. Mitkään sisustustavarat, astiat tai huonekalut eivät ole kiinnostaneet minua juurikaan usemapaan vuoteen, mutta nyt kaupoissa kuljeskellessa on ihan erilainen tutka päällä.

Kirppikselläkin olen tähän saakka pitänyt silmät auki vain lähinnä kenkien, vaatteiden ja asusteiden varalta, mutta nyt täytyy pysähtyä vielä jokaisen kiinnostavan kipon ja kupinkin kohdalla. Torstaina vein taas lisää kampetta omalle kirpputoripöydälleni (Porin Sisätori, paikka 77!), enkä ihan onnistunut poistumaan paikalta kädet tyhjänä. Kuvat näyttäköön mitä löytyi.

Silmäni osui oman paikkani viereisessä loosissa kauniiseen Riihimäen Lasin  karahviin hintaan 8 € ja näin sen jo osana tulevien illalliskutsujeni kattausta. (saan vihdoin keittiön johon mahtuu oikea tuokapöytä! Voin kutsua ystäviä illalliselle, jihuu!!) En ehtinyt kuin muutaman metrin kassalle päin, kun toisesta loosista kurkisti sama karahvi ilman korkkia hintaan 3 €. Molemmathan ne oli mukaan napattava.

Kotiin päästyäni Google osasi kertoa minulle, että kyseessä on Olga niminen sarja jostain 70 -ja 80-lukujen taitteesta. Sarjaan on olemassa myös laseja ja ilmeisesti jäkiruokakulhoja, mutta ne eivät säväyttäneet toisin kuin nämä karahvi-kaksoset. Ihana, ihana löytö!

Nyt loppuu koneesta akku! Kuullaan taas!

………….. ja muutama tunti myöhemmin.. Kävi aika klassiset, akku loppui just sillä hetkellä olin painamassa julkaisenappulaa. 😀 Eli nyt siis uudelleen moikka moi täältä Helsingistä! Tää lähtis nyt Jonnan ulkoilemaan!


Olin keräillyt koneelle kuvia erilaisista itseäni miellyttäneistä naulakoista aikeinani tehdä niistä postaus samalla kun pohdiskelen mikä passaisi parhaiten kotiimme. Yksi talteen otetuista oli Innon Oka-niminen painavalla metallijalalla tukevasti seisova naulakko joka miellytti milläs muulla kuin modernilla yksinkertaisuudellaan.

Juuri nyt ei kuitenkaan olisi ollut irrottaa yli kahtasataa naulakkoon, joten se oli lähinnä ihastelu asteella. Kunnes kävi melkoinen munkki…

Että silleen. Säästöä 183 €. Ei huono löytö. Priimakunnossa, ei naarmun naarmua. Kannoin seipään tänä aamuna suoraan uuteen kotiin. Mä rakastan kirpputoreja!!