08.07.2014 Soijaa pukkaa
Hikinen ämmä tässä moi! Kesä on ihana juttu, mutta sen jälkeen, kun musta on kilpparilääkityksen myötä huomattavasti aiempaa herkemmin hikoileva, niin on pistänyt pikkaisen ärsyttämään tämä lämpiminä päivinä koko ajan naama märkänä kulkeminen. Meikkaaminen on ihan turhaa (jaksan silti aina kerta toisensa jälkeen yrittää), kun kaikki naamaan ladotut tuotteet valuu ennätysvauhtia tissivakoon. On siis ihan älytön ryönä-pirjo-olo koko ajan. 😛
Tänään olen ryönäillyt Helsingissä leopardipöksyissä, joita en ollut muistanut vielä tänä kesänä aiemmin käyttääkään.
Vietän tänään kaivattua vapaapäivää ja yritän oikeasti ottaa hetken ihan relasti. Mun alkuvuoden pelot siitä, ettei töitä löydy ja riitä tuntuu ainakin tällä hetkellä kalenteria katsoessa hyvin kaukaisilta. Ei minulla nytkään siis mitään varmaa ole tiedossa kuin pariksi kuukaudeksi eteenpäin, mutta sen enempää varmuutta en kaipaakaan. Niin kauan, kun on aina seuraavan kuun vuokra- ja lainanlyhennysrahat jostain tiedossa, olen ihan tyytyväinen.
Olen huomannut itsessäni erään muutoksen entiseen ja se on parempi hetkessä elämisen taito. Aiemmin elin täyttäen pääni huolella jostakin tulevasta, kenties melko pitkänkin ajan päässä häämöttävästä. Viime kuukausina olen yhä useammin saanut ilokseni huomata fiilisteleväni juuri sillä hetkellä tapahtuvia ihan pieniäkin asioita. Olen myös ollut ylpeä itsestäni, kun olen onnistunut kuittaamaan päähän pyrkiviä ”apua mitenkähän se ja se asia sitten ensi viikolla sujuu” -kaltaiset etukäteismurehtimiset ja vatvomiset sopimalla itseni kanssa, että asialla saa vaivata päätään vasta sitten kun oikeasti sen aika on.
toppi-H&M/Housut-Gina Tricot/kengät ja laukku/Vagabond/aurinkolasit-Le Specs (saatu)/kaulakoru-Glitter/korvikset-Merry Go Round
Nyt siis keskityn tuohon viereisellä koneella istuvaan Iinaan ja tähän ihanaan kesäpäivään. Tarkoitus on hakea kaupasta mansikoita ja mennä läheiseen puistoon nauttimaan auringosta (ja hikoilemaan). Tämä taitaa nimittäin olla viimeinen Veera & Iina -päivä ennen kuin bebe syntyy. Sitten pitääkin alkaa tutustumaan uuteen tyyppiin, joka tulee olemaan läsnä, kun meinaan viettää aikaa bestikseni kanssa. Tuossa mun vieressä tököttää valmiiksi pedattu vauvansänky enkä siltikään ihan meinaa tajuta, että muutaman viikon päästä siinä jo nukkuu joku. Toivottavasti minäkin pääsen tyyppiä sitten pian tapaamaan.
