19.04.2015 Joko kävit piirtämässä numeron lappuun?

Pikaisesti pistän saman messagen nyt tänne blogiin kuin meni jo instaankin. Vielä on jokunen tunti aikaa suunnata vaaliuurnille, joten nyt persus ylös sohvalta, jos et ole vielä käynyt!

Itselle vaalipäivä on jo lapsesta asti ollut merkittävä päivä. Muistan jo lapsuudesta kuinka vanhemmat aina vaihtoivat hieman siistimpää päälle, kun suuntasivat äänestämään. Kun he olivat numerot lappuihin piirtäneet keitettiin joko kotona vaalikahvit tai suunnattiin vaikka jäätelölle. Kun täysi-ikä sitten koitti, en intoillut niinkään baariin pääsystä tai ajokortista, mutta muistan olleeni todella innoissani siitä, että pääsin heti reilua kuukautta myöhemmin äänestämään vuoden 2000 presidentin vaaleissa. Oli tosi aikuinen ja tärkeä fiilis saada olla mukana valitsemassa valtion päämiestä.

Jos oikein laskin, niin nämä eduskuntavaalit ovat jo 14. vaalit täysi-ikäistyttyäni. Kaikista kunnallis-, eduskunta-, europarlamentti- ja presidentin vaaleista muistelisin, että yhden kerran on jäänyt äänestämättä. Syy ei tuolloinkaan 2009 europarlamenttivaaleissa ollut etteikö olisi kiinnostanut, tai ettenkö olisi halunnut käyttää äänioikeuttani, mutta urpoilin päivämäärien kanssa siihen malliin, että ennakkoäänestys oli jo ehtinyt loppua ennen kuin tajusin, että olisin varsinaisena vaalipäivänä reissussa. Harmitti.

Tänään suunnattiin sitten äänestyspaikalle yhdessä Tommin kanssa ennen minun töihinlähtöä. Mies huitaisi numerot lappuun alta aika yksikön, minä tuhersin kopissa hetken kauemmin. Mulle iskee siellä aina sellainen tuhanteen kertaan varmistamisen tarve, että vaikka tiedän jo numeron, niin se on moneen kertaan sieltä listasta vielä tarkastettava, että muistanko varmasti oikein. Ja sitten tulee suorituspaineet käsialan suhteen. Pelottaa, että saako ne nyt mun harakanvarpaista selvää. 😀 Paineista huolimatta hoidin homman himaan ja sen jälkeen suunnattiin sitten kahvilaan aamiaiselle ja spekuloitiin siinä syödessämme hieman mahdollista vaalitulosta. Satakunnan vaalipiirin paikkamäärä laskee aiemmasta yhdeksästä kahdeksaan paikkaan ja se tuo hommaan ihan uuden jännitysmomentin. Minkä puolueen kohtaloksi tuokin vähennys käy? Ajatella, että vielä 60-luvulla Satakunnan vaalipiirillä on ollut eduskunnassa 14 paikkaa!

Mulla oli vielä alkuviikosta epäselvää, että kenelle ääneni menee, mutta vaalikonemaratoni ja sieltä esiin nousseiden muutaman lupaavimman kandidaatin puheisiin ja tekoihin paremmin tutustuminen kantoi hedelmää ja sopiva tyyppi löytyi. Ilokseni törmäsin tuohon ehdokkaaseen vielä yhdellä keikalla ja pääsin haastamaan juttua hetken aikaa ihan livenäkin, joten fiilis siitä, että ääni menee hyvään osoitteeseen, vahvistui.

Jos siellä on joku, joka miettii, että jättää äänestämättä sen vuoksi, ettei tiedä kenelle äänensä antaisi, niin nyt on vielä hyvin aikaa täytellä muutamat vaalikoneet ja lähteä niiden avustamana etsimään tyyppiä jonka ajatukset osuu yksiin omien kanssa. Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka olisi kanssasi 100 % samaa mieltä joka ikisestä asiasta, mutta kun valitsee ne omasta mielestä tärkeimmät asiat joissa ainakin haluaa ehdokkaan liikkuvan samoilla linjoilla, niin varmasti löytyy sopivia.

Vaikka se oikean tyypin valitseminen saattaakin tuntua tuskaiselta ja toisinaan tuntuu, ettei sillä omalla äänellä ole mitään väliä, niin kyllä sillä on. Jokainen käyttämättä jätetty ääni, on ääni jollekin sellaiselle, jota et ainakaan halua asioistasi päättämään. Äänioikeus on todellakin oikeus, kaikilla maailmassa ei tällaista ylellisyyttä todellakaan ole. Eikä muuten ollut meillä suomalaisilla naisillakaan vielä 110 vuotta sitten! Isoisoisomummut kääntyy haudassaan kiukusta, jos ei me muijat nyt sitä saamaamme oikeutta käytetä!

Itse olen tänään seuraamaan ääntenlaskennan etenemistä oikein työn puolesta, sillä väijyn illalla kamera kädessä pettymyksen kyyneliä ja riemun ilmeitä isoissa vaalivalvojaisissa. Hieman jo alkaa jännittää!

Anna #äänestänään, mene #äänestämään!

05.04.2015 Mahtava maaliskuu

Maaliskuu oli melkoista "lentoa" ja olinkin pois kotoa puolet kuusta. Mutta paljon kaikkea kivaa tuohon taakse jääneeseen kuukauteen sitten kyllä mahtuikin. Tässä hieman maaliskuun meininkejä instagramin kuvavirrasta. (Voit seurata mua instassa nimellä @vieruska)

Maaliskuun kohokohtia oli ehdottomasti pitkä viikonloppu Sotkamossa perhettä tavaten. Siellä suvun nuorimmainenkin näytti jo vihkiytyneen selfieiden maailmaan. Mamma puolestaan pyysi minua nappaamaan hänestä muutaman tuoreen kuvan ja pitää kyllä sanoa, että kun oma mutsi on noin hehkeä vielä 66-vuotiaana, niin ei omakaan tulevaisuus juuri huoleta.

Isän tukasta oli ihan pakko napata kuva, koska näytti, että herra olisi tarkemminkin seurannut viime aikojen pastellisia tukkatrendejä. Mintunvihreä likuvärjäys, anyone?? 😀 Sama sävy tietenkin myös parrassa. Muistan miten ipanana mun ihan lempiarvausleikkejä oli aina äidin kanssa miettiä minkä värisenä automaalari-isäni tulisi työpäivän päätteeksi kotiin.

Rakkaan mummin kanssa ehdin myös viettää aikaa ja napattiin samalla hieman yhteiskuviakin. Oli siellä joukossa ihan nättejä poseerauksiakin, mutta jotenkin tuo kuva jossa mummi "kurittaa" mua kävelykepillään, on ehdottomasti eniten meidän näköinen. Mun ja mummin kesken riittää aina naurua ja pientä pelleilyä. Tältäkin puolen näyttäis geenit olevan aika kohdillaan, sillä tämä isäni äiti täyttää pian 95, mutta on edelleen aivan skarppi tapaus ja asustelee itsekseen.

Vaikka SK-työvuoroja ei maaliskuussa juuri ollutkaan, niin muita duuneja sitten senkin edestä. Olympus-kouluttajan roolissa esimerkiksi tuli pyörähdettyä Oulussa, Tampereella ja Helsingissä ja kameran taaksekin ehdin muutamaan otteeseen kuvaten esimerkiksi yhdet rippikuvat meidän ullakolla (kollaasin vas. alareuna) ja ikuistamalla Joannan pirteisiin kuviin hänen uutta blogiaan varten.

Maaliskuussa saapui myös pressikortti. Mun haaveammatti lapsena oli toimittaja ja nyt naureskelinkin, että ei tullu toimittajaa, mut sentään journalistiliton jäsen. Pääsinhän mä sentään lehteen töihin! Niin ne unelmat toteutuu. Nim. Mun lempikirja ipanana oli Mauri Kunnaksen Etusivun juttu. 😀

Pori-helsinki-pori-sotkamo-oulu-helsinki-pori-helsinki-tallinna….. jne jne.. Jokunen tunti tuli istuttua busseissa ja junissa ja laivassa ja Instaan taltioitua juna-selfie jos toinenkin. Ekaa kertaa vuosiin pääsin myös matkaamaan yöjunassa makuupaikalla, tuntui ihan nostalgiselta touhulta. Kotiseudulle menevä yöjuna kun lakkautettiin joku kymmenisen vuotta sitten. Nyyh.

Olen ihan sairaan nihkeä matkalaukkujen pakkaaja ja purkaja, mutta eilen kävi kuulkaa kassin purkaminen kätevästi. Mun 50 litranen Helly Hansenin matkareppu oli edelleen purkamatta viimeisen reissun jäljiltä, kun mun mies päätti tarvita sitä. Se oli n. kaks sekuntia, kun koko repun sisältö oli kumottu olohuoneen toiselle sohvalle. Elikkäs.. Laukku purettu juu, mut kuka ne kamat tosta sohvalta siivois???

Kirjanpitoni mukaan mä tuhlasin maaliskuussa ihan järkyttävän summan vaatteisiin. En kehtaa ees sanoo. Nyt on selkeesti pienen kurinpalautuksen paikka. Vaatteiden lisäksi tuli muutenkin tuhlailtua ulkoisiin asioihin kuten kampaajalle ja meikkiosastolle. Sokoksen Kutsu Kauneuteen -päivillä tuli sorruttua mm. Diorin ripsariin ihan vaan koska mukana tuli niiiiin söpö luomiväripaletti. Mut on se kyllä mun lempiripsarikin, että ei nyt ihan heräteostos.

Berneriltä saadulla lahjakortilla puolestaan valitsin itselleni uuden keväisen hajuveden ja olenkin viime viikot tuoksunut raikkaan kukkaiselta. See by Chloen Si Bellessä ihastutti tuoksun lisäksi myös hieman lintuhäkkiä muistuttava kaunis pullo. Hyväkin tuoksu jää itselläni kauppaan, jos pullo on ruma!

Hiusten osalta maaliskuu toi sen verran uusia tuulia, että mua alettiin nähdä tukka suoristettuna entistä useammin. Yksi syy tähän suoristusinnostukseen on kokeiluun saamani Babylissin wet'n dry suoristusrauta, jota saa nimensä mukaan käyttää myös märkään tukkaan (no ei nyt tietenkään läpimärkään, mutta pyyhekuivaan). Passaa hyvin kaltaiselleni kärsimättömälle, joka ei jaksa kuivatella ja föönailla. 

Pukeutumisen puolesta tuntui viime kuussa kiinnostelevan etenkin raidat ja nahka. Odoteltuaan kuukausia vaihtoaitiossa, pääsi nahkarotsit vihdoin taas ulkoilemaan ja se jos mikä vetää hymyn tän mimmin naamalle. Myös Elloksen nahkahame ehti ilahduttaa hetken aikaa kunnes ratkesi. (Reklamaatiohommat on vielä kesken, katsotaan saanko uuden hamosen. )

Private Blendin Mikon kanssa päätettiin perustaa perhe ihan vaan koska passattiin raidoissamme niin hyvin yhteen ja vauvakin löytyi perheellemme kuin tilauksesta. Kesäksi suunnitteilla raitojen täyteisiä purjehdusreissuja Turun saaristoon!

Yksi maaliskuun kohokohdista oli ehdottomasti Synsamin blogikamppiksen kuvauspäivä. Oli niin siistiä päästä taas ammattilaisten laitettavaksi. Mä saan aina meikkaajien ja kampaajien tuolissa istuessani ihan uusia oivalluksia laittautumisen suhteen. Nyt esim alkoi kiharrushommat kovasti kiinnostelemaan! Ja hitsi miten kauniiksi sitä tunteekaan itsensä ammattilaien pakkeloinnin jälkeen. Rakastan tuota meikkiä vas. alakulman kuvassa!

Huikeita hetkiä tarjosi myös reilun viikon takainen PING Helsinki -tapahtuma, jossa itsekin vedin yhden lyhyen Olympus-workshopin. PING kokosi yhteen ison läjän netin sisällöntuottajia ja yritysmaailman edustajia ja siinä sitten kuunneltiin mielenkiintoisia esityksiä ja minglailtiin yksi perjantaipäivä laivalla ja Tallinnassa. Inspiraation ja innostuksen lisäksi päivä tarjosi myös paljon uusia mahtavia tuttavuuksia ja mielenkiintoisia kontakteja.

Päällimmäisenä fiiliksenä mieleen jäi se miten tuolta puuttui kokonaan sellainen jähmeys vieraiden ihmisten kesken. Sen sijaan PINGillä oli ihan luonnollista mennä juttelemaan ihan kenen tahansa kanssa. En muistakaan koska olisin viihtynyt noin hyvin tuollaisessa tapahtumassa joka on täynnä vieraita ihmisiä. Erakko-Korhonen olikin tuolla ihan harvinaislaatuisen innoissaan ja sosiaalisena!

Sekalaisia pieniä ilon hetkiä mahtui myös maaliskuuhun myös roppakaupalla. Sain mm. kerran herätä iloinen aamuvauva kainalossa ja muutenkin viettää aikaa tuon lempivauvani kanssa. Iinan Nöppis on aivan sulattanut mun sydämen ja meistä on tullut niin hyvät kaveri, että tuo Synsam-kuvauspäiväkin sujui oikein hienosti, Nöppiksen tyytyessä loistavasti minun seuraani ja huolenpitooni äidin ollessa saavuttamattomissa.

Yhden ilahduttavimmista maaliskuun ylläreistä tarjosi S-marketin itseäni huomattavasti nuorempi kassaneiti kysymällä paperit ostaessani yhden Happy Joen. Ai että yli kolmekymppisen akan mieltä lämmitti! Ei oo kulkaa vuosiin paljon papereita tivattu, joten tällä kohteliaisuudella mennään nyt taas kuulkaa kauan.

Kulttuurielämyksiä viime kuuhun puolesyaa tarjosi viime viikonloppuna koluamani Mapplethorpen valokuvanäyttely Kiasmassa. Mutta pitäisköhän siitä sanoa jokunen sana ihan omassa postauksessaan.. Ehkäpä.

Jotta semmonen maaliskuu! Tästä huhtikuusta uskaltaisin veikata melkoisen paljon rauhallisempaa ja tylsempää. Tämäkin viikonloppu on mennyt lähinnä syödessä ja nukkuessa. Mut ehkäpä se on ihan hyvä välillä olla vähän paikoillaankin. Kai.