31.05.2016

Posted at 12:35h in Yleinen by
0 Likes

Blogissa on ollut viime päivinä hiljaista ihan siitä ihanasta syystä, että olen kotikotona lomailemassa ja olen keskittynyt viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Yhteiset hetket täällä asuvien rakkaiden kanssa ovat harvassa, mutta sitäkin arvokkaampia. 

Tässä kuitenkin muutaman kuvan verran lomatunnelmia ennen kuin lähden kylälle (kuten keskustaa täällä kutsutaan) asioille ja mummia moikkaamaan. Huomenna loma loppuu, hyppään jälleen junaan ja puksutan töihin Jyväskylään. Seuraavan kerran onkin lomaa sitten syyskuussa. Jos on.

Perjantain iltalenkki tehtiin ystävän kanssa Hiukan maastossa ja muisteltiin samalla teini-iän rymyämisiä samalla harjulla ja auringonpalvomispäiviä ranalla. Tämä näkymä Hiukasta Sapsojärven yli Vuokatin vaaroja kohti on ehkä lempimaisemani maailmassa. 

Viikonloppuna vietettiin kolmen mimmin voimin kesäkauden avajaisia kuohujuoman ja saunomisen merkeissä. Saunan omistajatar esitti illan alkajaisiksi loistavan suunnitelman "jos minä pesen tuon saunan ja te sillä aikaa pidätte mulle seuraa ja tarjoilette skumppaa tasaisin väliajoin". Ja näin me teimme.

Niin mielelläni kuin kaupungin keskustassa asunkin, niin eihän siitä mihinkään pääse, että olin taas kateudesta soikeana mittaillessani veden äärellä asustavan ystäväni tiluksia. Miten ihana olisikaan oma piha ja tuollainen saunamökki. Puhumattakaan siitä, että kuulisi lintujen laulua aina ovesta ulos lähtiessään. Eikä jäänyt lauantaina vain sirkutuksen kuunteluksi, vaan saimme ihailla myös kahden joutsenparven ylilentoa. 

Eilisen parhaasta seurasta vastasi ehdottomasi tämä pikku jätkä, jolle minä saan kunnian olla isotäti. Miettikää, isotäti, eli mummun sisko! 😀

Iltapäivän ohjelmaan kuului saippuakuplahommien lisäksi melko paljon jääkiekkoa. (tai no pelialustana nurmikko tai olohuoneen matto ja välineenä pallo, mutta jääkiekkoa silti) Vajaa 3 vee kiekkoilija esitti joka kerta tätä onnettonta maalivahtia nöyryyttäessään mahtavat tuuletukset joihin kuului ison maailman tyyliin niin mailan, hanskojen kuin kypäränkin teatraalinen riisuminen ja maahan heittäminen ennen hurjaa "jeee" –huutoa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt jotkut hellekamppeet päälle ja mummilaan!


09.05.2016

Posted at 21:23h in Yleinen by
0 Likes

Fiilis on nyt vähän kuin tuolla kuvan heposella, tekisi mieli mennä murjottamaan nurkkaan. Tai tarkemmin ottaen haluaisin kyllä nukkumaan mieluummin kuin murjottamaan. 

Just nyt miinukselle ja vetää:

– Allergiaoireet. Vaikka kuinka vetää lääkkeitä, niin koko ajan on fiilis, että haluaisin survoa pulloharjat kaikkiin yläpään ruumiinaukkoihin. (alapäähän tää siitepöly ei onneksi vaikuta)

– Allergiapaskasta johtuva suunnaton väsymys koko ajan. Esimerkiksi sunnuntaina pysyin hereillä yhteensä 8 tuntia ja siinäkin oli tekemistä.

– Ilman väsymystäkin loppuu viikosta tunnit kesken, kun ihan täyden duuniviikon lomassa väijyy vielä koulutehtävienkin deadlineja

– Blogi on hunningolla

 

Mutta onneksi näiden miinusmerkkisten asioiden ylöskirjaaminen sai taas huomaamaan, että kaikki ne ovat vain väliaikaisia stressitekijöitä ja tulevat menemään ohi. 

 

Ja kyllähän sitä plussaa on huomattvasti enemmän vaikkei sitä meinaa väsyneenä ja stressin päätä puristaessa aina huomatakaan:

+ Töitä eli toimeentuloa riittää

+ Kun muutaman viikon jaksaa puristaa ittestään mehuja irti, niin sitten pääsee käymään kotona isin ja äidin luona

+ Kukauden päästä alkavan kesäduunin myötä arjen sekavuus hieman hellittää

+ Huomenna tapaaminen PT:n kanssa ja saan saliohjelman

+ Blogikirppis FB:ssä on sujunut loistavasti. Vielä muutamia tuotteita jäljellä ja jossain kohtaa lisääkin tulossa, kun aikaa taas on.

+ Perjantaina PING Helsinki -tapahtumassa näkee paljon kivoja ihmisiä, vanhoja ja toivottavasti myös uusia tuttavuuksia

+  Perjantaina näkee myös sitä yhtä ja parasta, eli Iinaa

+ Työvuorolistassa osui vapaata oikeean kohtaan, joten ostin liput Amorphiksen Helsingin Juhlaviikot -keikalle

+ Muru laittaa just jotain ihanaa wokkia

+ Se on kuulemma kolmen minuutin päästä valmista

 


02.05.2016

Posted at 22:50h in Yleinen by
0 Likes

Vappu meni omalla kohdallani varsin rauhallisesti. Vappuaattona päivä meni muotinäytöksessä ja illalla päädyin kaverin kutsumana vähän yllättäen teatteriin katsomaan viimeistä näytöstä Housut Pois -musikaalista. Peiton alla olin jo ennen yhtätoista ja jätin skumppajuhlinnat väliin. 

Vappupäivään sitten mahtuikin astetta tärkeämmät juhlat, kun kummityttömme täytti kolme vuotta. Tommi oli luvannut hoitaa kemuihin munkit, joten osa päivästä vierähtikin öljykattilan äärellä. Palleroiden kohotessa ehdittiin kuitenkin käydä Ravintola Kirjakaupassa vappubrunssilla. Olin muuten iloinen, että kerrankin oli vappubrunssi, jossa riitti paljon erilaista syötävää myös kala-allergikolle. Jei!

Ylioppilaslakkia en ole käyttänyt kertaakaan sitten vuoden 2000 lakkiaisten, mutta nyt muutaman vapun olen kulkenut tämä Cailapilta saamani Kirsi Nisosen suunnittelema yo-laketti päässä. Siinä on just sopivan verran vappuperinnettä minun päähäni ja näyttää kohtuullisesti sitä seilorilippistä paremmalta.

mekko-S.T.I./rotsi-Saki/laukku-Tiger of Sweden/kengät-RAS/aurinkolasit-Le Specs

Mies oli liikkeellä viininpunaisessa paidassa, joten ensin kaapista kiskomani kirkkaanvihreä mekko tuntui itselleni hölmöltä ja päädyin sitten mätsäämään itseni ukon riepuihin. Pikkasen tahtoo olla lyhyenläntä tuo trikookolttu, mutta kyllä se noin sukkisten ja matalien kenkien kanssa menee, kun on muuten hyvin peittävä pitkine hihoineen. 

Munkinmakuisen viikonlopun jälkeen olikin sitten hyvä aika tavata tänään ekaa kertaa mun PT, jonka opastuksella olisi tarkoitus treenailla seuraavat puoli vuotta. Tänään oli vuorossa pieni kuntotesti (joka ei mennyt lainkaan niin huonosti kuin odotin) ja hieman aerobista spurttailua ja seuraavalla kerralla käydään itse saliohjelman kimppuun. Tavoitteena on, että kesän aikana sais PT:n avulla tehtyä treenaamisesta taas kunnon rutiinin, josta olis sitten helpompi pitää kiinni, kun syksyllä taas palaa tähän muuten epäsäännölliseen arkeen. 

Nyt mä poden täällä jotain ihmeellistä päänsärkyä ja muutenkin kolottaa vähän kohdasta jos toisestakin. Musta tuntuu, että vaikka en varsinaisesti itseäni lauantain kaatumisessa loukannutkaan, niin se tärskähdys kuitenkin sai kropan vähän jumiin monesta kohtaa ja saatta hyvinkin liittyä siihen tää kyljen, niskan ja pään jumitus. Niin siinä käy, kun tämmönen vanhus kaatuu.